Joulumielellä, huulet törröllä

Joulu tulla jollottaa, Maria moppia heiluttaa... Vai onko tämä sittenkin unta?! Näin pirtsakoissa tunnelmissa valmistui joulusiivous vuokra-asuntooni. Innostus on käsinkosketeltavissa, eikö... Pyykit on jo narulla mutta roskat on vielä vietävä. Pysähdyn hetkeksi luoden katseen kohti katonrajaa. Hämähäkinseittikö se on? Vai onko kyse poseerauksesta blogia varten? Ken tietää.

Asussa kaikki muu on vanhaa ja tuttua mutta toppi on eräs näitä unohdettuja (H&M, jo ostohetkellä mielipiteet jakautui 50%-50% puolesta ja vastaan). Vaikka leopardipaidasta kovasti pidänkin pelkään anitahirvosefektiä... Mielestäni vaikea vaatekappale yhdistää muihin vaatteisiin. Tässä nyt tällaisten hieman rennompien vaatteiden kaverina, ja tykkään, että yhdistelmänä toimii. Eläinkuosien kanssa täytyy olla vähän huuli poskessa, sanoisinko.

(Sain jo vähän kommenttia noista pyykillä kuivuvista rintsikoista että turhaan meinasit avata sanaisen arkkusi. Lainaan tässä itseäni: mennään nyt ronskisti kun sitä kerta ollaankin.)

Pahoittelen tekstin julkaisuajankohtaa. Kuva on otettu jo hyvissä ajoin ennen joulua, mutta yleinen jouluhälinä ja -tohina vei mennessään. Pian palaan astialle uuden vuoden, vanhojen kujeiden sekä uuden asunnon merkeissä.

Dagen efter

Joskus, kuten on ihmisillä tapana, sitä käydään ystävien luona juomassa viiniä ja istumassa iltaa, ja samalla kertaa onnistuu olemaan heidän koiransa nuuhkittavana. Kokeilin itse tätä juuri eilen ja oli todella virkistävää. Kun kotia lähtemisen aika oli koittamassa, kello lähestyi jo auringonnousua eli kuutta. Yllättävän nopeasti meni kuitenkin pitkähkö matka, kun pyörällä sen taittoi..

Seuraavana aamuna olo ei välttämättä ole yhtä hyvä. Tämä sanelee vastaavasti uuden, alkavan päivän ruokavalion, työtehtävät ja pukeutumisen.



Yllä näette minut väsyneessä tilassa, olen juuri lähdössä kauppaan ostamaan mitäs muutakaan kuin ranskalaisia ja nakkeja. On tärkeää, että kun olo on väsynyt ja nihkeä, niin pukeutuu rennosti ja mielellään löysiin vaatteisiin. Itse noudatan tätä mantraa. Päälläni on huppari, joka on ostettu JC:ltä jokunen vuosi sitten. En muista paljonko maksoi.. paljonko JC:n hupparit nyt voi maksaa ts. paljonko pikkulapsilla on antaa viikkorahoistaan kyseiseen vaatekappaleeseen?

Farkut ovat löysät ja kuuluvat sarjaamme 'vaatteet, jotka ennen olivat sopivia, mutta nyt ovat aika isoja', tämän huomaa myös siitä miten housunkauluksesta pilkottaa alkkarit (H&M). Kaulaliina ja pipo Hennes & Mauritzilta. Halpoja tuotteita. Kaulaliina väittää olevansa merinovillaa. Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut tuon, mutta silti ostanut tuotteen heiltä? Annan itselleni anteeksi, koska tämä kaulaliina on pehmeä ja kiva ja kuten sanottua, halapa.

Takkina tällä kertaa yksi nahkatakeistani. Tämä kuului joskus Isälleni, mutta hän ei enää sitä käytä ja ihmettelee, mitä hyvää näen siinä. Pakettiin kuuluu myös huppu, jota yleensä pidän kiinni takissa (kätevä nepparikiinnitys), mutta tällä kertaa se on toisessa osoitteessa. Olen vähän unohteleva joskus. Tykkään tästä takista, koska se tuoksuu mielestäni miellyttävälle ja kun laitan sen ylleni, saa se välittömästi minussa aikaan toukka-fiiliksen. Lisäksi tunnen itseni vähän salapoliisiksi tämä päälläni.

Aurinkolasit ovat tällaisina päivinä ehdoton juttu, opin tämän australialaiselta ystävältäni Rachelilta, joka käytti aina juhlintaa seuraavana päivänä isoja aurinkolaseja. Nämä lasit ovat taas kerran H&M:n tuotantoa ja maksoivat pari euroa. Kutsun näitä Karl Lagerfeldin Bondageklubi- laseiksini.

Beam me up Scotty!

Jäähyväiset taskuille

Mieskin saa, tai on velvoitettu käyttämään laukkua (kiitos naiset, kun vihdoin sallitte tämän muuten niin vaatimattomalle sukupuolellemme). Tämän ymmärtää jo peräkylän pappakin, tai siis, asiahan on pitkään jo ollut kaikkien tiedossa, mutta kuten mainittua, ilkeämpi sukupuoli on tähän asti ominut tuon etuoikeuden. Miehelläkin on kannettavaa, vaikkei hän kuljettaisikaan meikkejä, barbeja tahi tamponejaan mukanaan. Uros tarvitsee päivittäin lompakkoa, päivyriä, kännykkää, avaimia ja mahdollisuuksien mukaan macbookkiaan.

Mikä on paras laukkutyyppi kuhunkin tilanteeseen? Aloitetaan repusta, joka on kantimista kaikkein tasa-arvoisin, sillä sitä kantoivat pikkulapset, niin pojat ja tyttäretkin, jo Mooseksen johdattaessa kansansa luvattuun maahan Faaraon orjuudesta. Eli siis vanha tuttu. Reppu on oikein asennettuna hyvä selälle, jos hihnat lepäävät tasapainotettuna molemmilla harteilla ja kunhan reppunen on tarpeeksi korkealla. Sporttinen ja käytännöllinen ratkaisu. Vinkki: vältä minireppuja kaikin keinoin!

Olkalaukku on myös ollut jo jonkin aikaa suosiossa. Tämä laukkutyyppi on kätevä esimerkiksi kannettavan tietokoneen tai kirjojen kuljetukseen. Monin tavoin yhtä hyvä verrattuna reppuun; myös olkalaukku vapauttaa kädet vaikkapa perunoiden kuorimiseen laukun ollessa torson ympäri köytetty. Ikävä kyllä, olkalaukku on toispuoleinen ja väärin käytettynä voi aiheuttaa olkapään laskeutumista.

Viimeisimpänä käsittelen laukun, jolle en keksi muuta nimeä, kuin käsilaukku, koska sitä kannetaan kädessä, oli se sitten iso tai pieni. Tämä laukku on niille perunankuorimakäsille, eli kun on reppu, olkalaukku ja kumpaiseenkin kätöseen laukku, niin maksimoit tehokkuuden henkilökohtaisissa logistisissa tilanteissasi.

Kuvassa muutama käytössäni olevista laukuista. Olkalaukku on juuri se Kierrätyskavereilta ostettu kahden euron laukku, ruskeaa nahkaa.
Oikeassa kädessäni kiiltelee reilu vuosi sitten USA:sta ostettu Kenneth Cole:n laukku, tähän sijoitin hieman enemmän, taisi olla parin sadan dollarin tienoilla. Perusteena rahankäytölle oli suuri tarve; olin lähdossä vajaan viikon ajaksi matkalle, enkä viitsinyt ottaa samsonitea tälle reissulle, koska se olisi ollut vain rasite suuren kokonsa vuoksi. Toinen suosikkini, Marimekon Arkkitehti, taas olisi ollut liian pieni kattamaan tarpeeni tyydyttävästi. Ja mainitsinko jo, että laukku oli alennuksessa!1
Vasemmassa kädessäni näette ruudullisen laukun, jonka ostin Äänekosken SPR:n kirpparilta. Muistan sen kuin eilisen: oli erään näyttelyni avajaisia edeltävä päivä, kun olimme ystäväni kanssa hieman kiertelemässä kyliä, näimme laukun ja ajattelimme "ooh kuinka mummomainen".. tai siis.. "mummo-chic". Sillä hetkellä tein ostopäätöksen, yhden euron hinta ei kauan kukkaroa poltellut.

Apropoo; kuvan kauluspaita kuuluu viimeisimpiin kirpparilöytöihini, ostopaikka oli SPR:n Tainionkosken yksikkö. Hintaa kaksi euroa ja materiaalina DDR:n parhaat tekokuidut. Taidan olla vähän innostunut tällaisista löysistä kauluspaidoista...
Kyseinen SPR:n kirppari on tosi kiva, koska siellä on ystävällisiä leidejä kassan takana, ja tiedättehän, kuinka leidit ovat kuin sulaa vahaa käsissäni.. Tällä kertaa en saanut hintaa laskemaan, vaikka silmää vähäsen siinä iskinkin.

Huom. On olemassa neljäskin laukkutyyppi, laukkujen musta lammas eli pelätty vyölaukku. Sekin, kuten ystävänsä hiihtohousut eli hiihtarit, ansaitsee tyystin oman kappaleensa.

Seitsemän ja puoli korvakorua (ja muita tarinoita)

Minä olen sellainen näprääjä. En mä osaa edes siivota kun se menee aina lopulta näpräämiseksi. Ai katsos mitäpäs täällä lattialla onkaan, näille voiskin tehdä jonku rasian tässä samalla... Ja kuinkas ollakaan, kohta onkin jo nukkumaanmenoaika/ myöhästyn luennolta/ ei huvita enää siivota/ym. Uusi addiktioni on nyt siis korvakorujen tekeminen. Jotain kätteni luomuksia olen jo näytille laittanut, mutta ajattelin tehdä tällaisen korvis-extran nyt oikein. Suosittelen tätä harrastusta kädentaitoisille edulliseksi vaihtoehdoksi ostokorviksien (tai muidenkin korujen) tilalle: koukut olivat askarteluliikkeessä 1,20 €/ satsi.

Nämä ensimmäisessä kuvassa koreilevat kilkuttimet ovat kirpparilta löytämäni puuhelmipussillisen (oli oikein oiva löytö, 2,5 €, ja niitä on vielä vaikka kuinka jäljellä) lapsia. Kaikki kolme ovat olleet kyllä mieluisia ja helppoja yhdistää asuihin. Kaipailinkin tällaisia hieman pidempiä puuhelmikorviksia. Huom: kovin ammattimaista jälki ei vielä näissä ole sillä saatoin käyttää ompelulankaa...

Sittenpä seuraavaksi esittelen muista koruista uudelleen syntyneet korvikset. Siniset tein kaulakorusta, joka oli minulle joskus oikein rakas. Rikkoutui, ryökäle, aikoja sitten ja nyt päätin että uusi elämä korvakoruna voi tuoda vaihtelua. Kaulakuopasta korvavaikkuun, onko tämä nyt sitä karmaa vai mitä... Kaulakorusta on vielä isompia sinisiä helmiä jäljellä, ja aikomuksena on tehdä niistä korvakorut ainakin yhdistämällä edellisen kuvan vihreään. Samantyyliset jo pyöräytin kaverille synttärilahjaksi.

Hedelmät ovat rannekorusta, jonka ostin myös kirpparilta (en muista hintaa, mutta tuskin euroa kalliimpi). Samaisesta korusta on jäljellä vielä papukaijat sekä palmupuut sille päivälle kun iskee eksotiikan kaipuu. Tarkkasilmäisimmät lukijoistamme varmasti laskevat yksi yhteen nolla ja huomaavat, että toinen ompuista on jo karkuteillä. Arvon lukija, voinet kuvitella että se oli surun paikka.


Vimppana kimaltelevat vanhoista korvakoruista uudistetut versiot. Molemmat olivat rikki ja sellaisenaan ei tullut koskaan käytettyä. Tummemmat olivat ennen pidemmät mutta lyhensin niin että jäi jäljelle vain yhdet neliötimantit. Noita pikkukilkuttimia oli sen verran tipahdellut, että vaikutelma hienostuneesta neidosta läheni enemmän kassialmaa... Mielestäni onnistunut muutos ja pidin näitä pitkästä aikaa lauantaina.

Kultaiset (krhm) riipustimet olivat ennen vihertävän kiven alapuoliheituloita (koukku-kivi-kulta). Ei tullut aikaisemmin käytettyä ja toisesta oli koukkukin kadonnut, joten tein tällaisen muutoksen että katsellaanpa jos ne korviini pian eksyvät.

Nyt kysymys kuuluukin, jätänkö leipätyöni ja heittäydyn korusuunnittelijaksi... Rakkaat siankärsämöni, se jääköön nähtäväksi.

Unohdetut, osa 1-3

Hyvät ystävät. Tämän blogin aloittamisen jälkeen olen huomannut, että liian usein pukeudun samoihin vaatteisiin. Lempivaatteet tuppaavat aina ensimmäiseksi osumaan käteen. Toisaalta minulla on kaapit täynnä upeita vaatteita, joita ei vain tule käytettyä. Päätin pari päivää sitten, että pyrkisin laittamaan ylleni joka päivä jonkin vaatekappaleen, jota käytän harvoin. Tämä nyt siis voimassa toistaiseksi.

Siispa tiistaina (tuo oiva tenttiinlukemisenvälttelypäivä), puin päälleni pilkullisen & sinisen röyhelökauluspaidan. Ostin tuon Kanadasta viime kesänä kirpparilta, enkä ole käyttänyt kertaakaan ihmisten ilmoilla. Yhdistin sen Lindexin tunikaan ja viimeistelin kokonaisuuden vyöllä. Lisäsin sitten myös housut ettei huomio kiinnittyisi liikaa alapäähän.... Sanoisin että koko asukokonaisuuden hinta on n. 20 e, eli aika pienillä summilla ollaan liikenteessä.

Eilen eli keskiviikkona oli ainejärjestöni pikkujoulut. Tämän mekon (merkkiä H&M) ostin Kontti-kirpparilta joskus pari kuukautta sitten. Kokeilin sitä silloin ilman tuota paitaa alla ja sanonko että vaikutelma oli hieman porno... Ja näin tämä mekko saikin nimensä. Kaverini olivat hieman epäröiviä, mutta minä vannoin: kuulkaa kun tulee pikkujoulut niin mä meen sinne Pornomekossa! No, lupaus oli pidettävä eli paljon ei vaatteita tarvinnut eilen miettiä: kiskaisin mekon vain päiväeleganssini päälle (anteeksi rakkaat lukijat, menin tenttiin melko normipukeissani). Myöskin tälle vaatekappaleelle oli neitsytmatka kyseessä. Paita on edullinen peruspaita Kanadasta, sekä housut maanantaina kirpputorilta löytämäni (Kontti, 4,5 e). Asukokonaisuus yheensä: n. 15 e. Huomatkaa (laina)kylpyhuoneeni viidakkotunnelma (vai missä ne seeprat asuukaan? jossain arolla??).

Tämän päivän ohjelma on melko yksinkertainen. Asialistalla on ainoastaan yksi asia, nimittäin eräs koulutehtävä. Voisi luulla, että pukeudun kotiasuun, eli verkkareihin ja ylisuureen t-paitaan. En omista kumpiakaan, joten tyytyminen on hieman virallisempaan asuun.

Ostin tämän ruskean paidan UFF:n euron päiviltä muutama vuosi sitten. En ole tainnut kertaakaan pitää tätä. Miksi, te kysytte. Vastaan: en tiedä. Monesti olen harkinnut, että laitanko tämän kirpparille, mutta aina olen pitänyt, koska on-tää-kuitenki-aika-kiva-vaikken-pidäkään-ikinä (sama laulu tulee lähes jokaisen vaatekappaleen kohdalla). No niin. Tilaisuutesi on tullut, ruskea röyhelöpaita! Yhdistin sen kultaiseen vyöhön sekä kesällä saamiini housuihin, joihin koko lukijakunta (... ai mikä?) on jo varmaan kyllästynyt...

Tämä asukokonaisuus verotti kukkaroani n. 2 euron (!!) verran. Sukatki sain lahjaksi!

Arjen juhlaa: Työvaate-Extravaganza!!

Olit sitten opiskelija tahi talonmies, työsi määrittelee hyvin pitkälle millainen tulee pukeutumisesi olla. Toisin sanoen: olen kuvataiteilija (amk) ja tarvitsen siihen tehtävään sopivan vaatetuksen. Käsittelen työskennellessäni paljon sellaisia aineita, jotka vaatteeseen osuessaan jäävät siihen hyvinkin pysyvästi lähes poikkeuksetta. Tässä mainittakoon, kun muutama vuosi sitten tein grafiikkaa yömyöhällä ja siinä sitten rupesi väsyttämään ja päätin istuutua. Pyllyni päätti täten istua palettina käytetylle alumiinilevylle, jolla oli runsain mitoin öljypohjaista painoväriä, tästäkös adidaksen verkkarini iloisiksi värjääntyivät. No, annas olla, kun nopeana poikana nappasin rypsiöljyn nurkasta ja valelin sillä saastuneen lahkeen ja voilá! tahra oli kaikonnut. Tästä (tai lukuisista muista vastaavista sattumista) viisastuneena päädyin valitsemaan mittavasta vaatevarastostani tietyt kappaleet ja varaamaan ne erityisesti likaista työskentelyä varten. Ei sitten tule itku, kun kuitenkin siellä tulee sotkettua.

On onneni, että siskoni on pian valmistuva lääkärin ammattiin. Nimittäin hänen kauttaa pääsen käsiksi lääkärintakkeihin, kuten tähän käytössäni olevaan puolipitkään komistukseen. Se on varsin kätevä, napit menevät tarpeeksi ylös ja taskuja löytyy riittävä määrä. Luulisi melkein, että takki on suunniteltu taidemaalarille. Vinkki Taidemaalariliitolle: alkakaa tuottaa näitä takkeja ja tarjotkaa uusille jäsenillenne liitymislahjaksi.

Housut ovat valitettavasti Dieselin. Sanon 'valitettavasti' siksi, että ne olivat joskus hyvät housut. Ostettu aikoinaan Veljekset Keskisen Kyläkaupasta Tuurista. Heillä on, yllättää kyllä, oma osastonsa Dieselin vaatteille ja ainakin, kun viimeksi kävin, monet olivat alennustuotteita. Tämä on merkki siitä, että vaihtuvuus valikoimassa ei ole suurta, ja onhan ne samat tuotteet siellä nähtykin vuodesta toiseen. Laitoin nämä jalkaan joskus ensimmäisenä vuonna taidekoulussa, kun meillä oli maalauskurssi. Minä hölmö! Ei tainnut olla, kuin vasta toinen päivä, kun kaverini sohaisi likaisella pensselillä ja ei lähtenyt tahra rypsiöljyllä ei konepesulla ei millään. Päädyin ostamaan 'Nalle Puh'-aiheisen paikan, jonka sittemmin kiinnitin tahran päälle. Paikassa on teksti 'It's picnic time with Pooh!', ystävieni mielestä olen hieman perverssi, ottaen huomioon paikan sijainnin suhteessa haaroväliini..
Käytin housuja paikan asentamisen jälkeen jonkin aikaa, ne palvelivat tehtävässään vielä melko hyvin. Sittemmin laihduin ja housutkin olivat yllättäen todella löysät (ennen luulin näitä pillifarkuiksi, oi kuinka lapsi olinkaan!) eivätkä enää pysyneet jalassa ilman kunnon köyttämistä, joten määrittelin ne suosiolla osaksi päivittäistä työvaatekokonaisuutta.
Housut maksoivat ca. 80 euroa, valitettavasti.
Kengät ovat Adidaksen Spezial-tennarit, ostettu Citymarketista joskus vuonna windows 98.. Hintana silloin edullisena pitämäni muutama kymppi (euroja). Ostettu impulssin alaisena, ei kaduttanut, mutta ei suuremmin ilahduttanutkaan. Asuessani USA:ssa nämä päätyivät työkengiksi, koska ne olivat kenkähierarkian alimmaisena ja eihän niitä hienompia kenkiä sotketa. Nämä kengät ovat hyvä juuri sellaisena, kuin ne ovat.

Olen miettinyt viime aikoina työvaatteiden pesemistä, sillä ovathan ne jo likaantuneet hieman. Iäti on silti mielessäni kemiaa opiskelleen ystäväni Rachelin toteamus, kun häntä kehotettiin pesemään kemikaaleista likaantunut valkoinen takkinsa. Kuulemma, jos takin pesisi, se räjähtäisi ja veisi pesukoneen mennessään. Päteekö tämä ranskalaisen tärpätin kyllästämään takkiini?

Sädekehä: oma

Näin lennokkaissa tunnelmissa vietin lauantaita. Tunnustettakoon että en tehnyt oikein mitään koko viikonloppuna. Katsoin elokuvan, jossa matkustettiin ajassa. Jos minä saisin matkustaa ajassa palaisiin Kontti-kirpparille viime kevääseen kun en ostanut sitä upeaa villakangastakkia, jonka oli mallia pikku myy. Hintaa taisi olla 15 e, mutta jätin ostamatta syistä että a) oli kevät eikä enää villakangassesonkib) olin juuri lähdössä neljäksi kuukaudeksi ulkomaille ja tavarat menossa varastoon c) ei ollu varaa, vaikka olikin rahaa. Jos pystyisin matkustamaan ajassa, kertoisin sille kevät-marialle, että vielä kuukausien päästäkin harmittaa, osta se. Arvon lukija, harmittaako sinua, että et silloin kerran ostanut sitä keltaisenvihreää paljettivillapaitaa? Kerro.

Tämän vuodatuksen jälkeen sopisi kyllä pieni katsaus omistamiini takkeihin. Mutta kuvia ei nyt ole ja tiedättehän kuinka kuvat kertoo enemmän kuin 1000 sanaa. Noh, nyt siis mennään näillä mitä on...

Lauantaivaatetukseeni kuului jostain Kanadalaisesta kaupasta ostamani vihreä toppi (5-10 e, eivoimuistaa), perus veromoda ym paita alla, h&m -vyö. Jalassa taas kerran lempparihousuni, jotka sain kaverilta viime kesänä. Triviatieto: siskollani on täysin samanlainen paita.

Arjen juhlaa (osa 7: torstai)

Matka-Extra
Reissuun lähdettäessä pakkaaminen tuo mukanaan pukeutujalle uusia haasteita; vaatetusta pitää miettiä jonkin verran jo etukäteen tai, kuten itse teen, kartoittaa matkalla käytettävä aika, mahdolliset sosiaaliset tilaisuudet ja tietysti mukaan otettavien vaatteiden toivottuja funktioita (tulenko tarvitsemaan uimaräpylöitäni pidennetyn Järvenpään viikonlopun aikana? Koskaan ei voi olla varma.).
Itse käyn tulevan matkan eri vaiheet kronologisesti läpi ja lasken tarvittavien vaatekappaleiden lukumäärän, esimerkiksi montako paria sukkia tulen tarvitsemaan, vertaan tätä tietoa vaatekaappini sisältöön ja kokoan sängylle tulevan ehdotelman tai luonnoksen matkalaukkuni tulevasta sisällöstä. Itse en tee paperiluonnosta, mutta tiedän, että ystäväni Marian on tavattu näin tekevän. Analysoituani muutaman tällaisen edellä mainitun otoksen voin välittää teille todistukseni sen yhtäläisyyksistä minkä tahansa tieteellisessä tutkimuksessa käytettävän miellekartan kanssa. Kehittyneempi versio luonnoksesta on paperinukke-malli, tätäkin metodia Marian tiedetään hyödyntävän pukeutumisensa koordinoimisessa.

Tänään päätin pukeutua tummaan. Jälleen kerran näette villatakin ylläni, villaahan se ei ole, vaan H&M:n käyttämää lörpökkä-kangasta, tai jos heiltä kysyt, puuvillaa. Jos se kerran on niin lörpökkä, niin miksi sitten ostin sen, kysyt. No siksi, että esimerkiksi kesällä on mukava, kun on kevyempi villatakki, kts. edellä suorittamani luonnehdinta villatakkien eduista lämmönsäätelyn apuvälineenä. En nyt muista paljonko maksoin tästä, taisi olla kympin tuolla puolen.
T-paita on samasta liikkeestä, alunperin ostettu työpaidaksi. Ostin samalla kertaa kaksi tai kolme, nämähän ovat kulutustavaraa, kuten edellä olemme todenneet.
Housut ja vyön olenkin jo kertaalleen esitellyt, J. Lindeberg sekä unohdukseen vajonnut amerikkalainen vaatetusliike.

Tähän päättyy pieni kokeilumme arjen puitteissa. Mitä olemme oppineet? No varmasti ainakin, että kirppareilla kannattaa käydä ja sen, että villatakki on suurin keksintö sitten saumattoman sukkahousun. Uskon, että teemme uuden tutustumisen arkeen, kunhan vuosi vaihtuu ja kevät saa sekä ilmat lämpenevät. Kevään ja kesän pukeutumisessahan on täysin eri ideologia puhumattakaan käytettävien vaatteiden ominaisuuksista. Näen jo mielessäin varvassandaali- eli flip flop -extran..

Arjen juhlaa (osa 6: keskiviikko)

No onkos tullut kesä, nyt Imatran keskelle? Pitkästä aikaa pakkanen on hellittänyt ja lumi on alkanut sulaa. Täällä on toden totta ollut lumipeite jo jonkin aikaa, mutta nyt taas ruoho vihertää. Monet eivät tykkää talvesta siksi, että silloin on kylmä. Minä taas en pidä talvesta silloin, kun on se on liian lämmin. Enhän minä ole ihan huvikseni ostanut lämpimiä talvitakkeja, tai edes siitä syystä, että pidän hikoilemisesta. Kesä olkoon hikoilulle varattu vuodenaika.

Siispä tänä aamuna tulkitsin säätä tavalliseen tapaani, silmämääräisesti. Varsinaista lämpömittaria minulla ei tällä hetkellä ole, sellainen on ollut, mutta luultavasti siskoni on sen delegoinut itselleen. Tarkkailen siis räystäitä ja vahtaan missä määrin mummot liukastelevat pihatiellä..

Tänään halusin laittaa päälle yhden lemppari-villatakeistani, siis juuri sen, joka on ostettu Joensuun Kontista parilla eurolla. Se on tumman sininen ja paksua, lämmintä villaa, Neuletta Oy:n valmistama. Omistan myös toisen Neulettan villatakin, sama perusidea siinäkin.. Somana yksityiskohtana tässä takissa on tasku, jossa on vihreä kirjailu kotkan muodossa ja alla lukee 'Royal Air Force'. Tässä villatakissa on jotain 'kapteeni'-henkistä ja siitähän minä tykkään! Ohoy maties! Vielä kun saisi jostain kapteenin lakin. Muistan, kun minulla oli sellainen lakki pienenä ja kuljin kaikkialla se päässä. Siihen sopivat täydellisesti Saksasta saamani lederhosenit... Fuusio-pukeutuja jo tuolloin siis.
Villatakin eli villiksen alla on H&M:n harmaa t-paita. Tykkään näistä tosi paljon, koska ne eivät ole liian pitkiä ja ovat myös edullisia, liikutaan siinä viiden euron yläpuolella.. Olen suunnitellut, että joskus menen ja ostan näitä samanlaisena monen monta kappaletta. Perus- eli printitön t-paita soveltuu moneen tilanteeseen, siksi sitä tulisi esiintyä vaatekaapissa runsaasti. Saisivat nämä kyllä olla vähän pitkä-ikäisempiä.
Sukat niin ikään H&M, omistan myös sini-valko-ruudulliset. Oi maamme..
Housuosastolla löytyy Hugo Bossin farkut, jotka on ostettu viime talvena Stockmannin tavaratalosta. Hyvinistuvat ja tukevat farkut jotka ovat vielä nätin värisetkin, siniset oransseilla kirjailuilla. Hinta oli ca. 80€.
Vyö on jälleen vanha tuttu mm. osasta 1.

Huomenissa lähden pienelle matkalle ja sitä varten on vielä tänään pakattava. Ehkä minun pitäisi turvautua internettiin apuvälineenä sään ennustamiseen, sillä huonolla tuurilla saattaisin taas päätyä random supermarketin pakaste-osastolle hikoiluni innoittamana..

Mekkotuulella

Olen mekko- ja hamenaisia. Ravintolassakin menen aina hameen kuvalla varustettuun wc-koppiin (tässä kohtaa sopii naurahtaa). Lempihameaikaani ovat kevät ja syksy; ei liian kylmä, ei liian kuuma. Talvisin pidän usein mekkoa housujen päällä kun ei kylmyydeltä ilkeä pelkissä sukkahousuissa.

Tänään puin ylleni erään lempimekoistani. Ostin sen Ottawasta kirpputorilta accompanied by Marilyn, ns. anoppikokelaani. Pidimme molemmat mekon levottomasta värimaailmasta. Rahavarojani tämä komeus vähensi muutaman euron verran. Mekon väritys on todellakin melko uskalias, jopa hieman silmiä särkevä. Olenkin tällaisten vaatekappaleiden ystävä (vrt. pinkki toppatakki) ja pyrin etsimään kuvioita, värejä ja väriyhdistelmiä, jotka ovat niin ärsyttäviä/ kauheita, että ne ovat oikeastaan todella hienoja.

Kuvan helminauha ja vyö ovat myös kirpputoreilta haalittuja. Villatakki (Lindex, n. 10 €) sekä housut (Sokos, 20 €) ovat jo täällä nähdyt uutena mutta alennuksesta ostetut.

Mutta katsokaapas, kuinka "hienosti" piilotinkaan sotkun tuonne nurkkaan. Hah! Harjoittelen tätä vielä tulevia kuvia varten.

Arjen juhlaa (osa 5: tiistai)

Opossumit:
Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun esittelemme arkisessa sarjassamme neule- tai villatakin. Arkinen, mutta juhlava; wanhahtava, muttei uusvanha.. villatakki edustaa klassisuutta ja myös käytännöllisyyttä: onhan se lämmin, mutta napit tuovat tuovat mukanaan lämmönsäätelyjärjestelmän, joka on äärimmäisen käytännöllinen, ainoastaan luukkuhousuista löydät saman funktionaalisuuden.

Kuvassa näkyvä, kukka-kuvioinnilla varustettu villatakki on ollut minulla pari vuotta, mutta en ole sitä liiemmin käyttänyt. Istuvuus ei näet ole ykkösluokkaa. Voisin kuvitella, että jos ompelisi yhden tai pari nappia lisää, niin tästä saisi astetta paremman. Ostin tämän jo kertaalleen mainitusta Jyväskylän Eko-centeristä, kaksi euroa. Syy ostoon oli kuviointi. Takki on tehty Italiassa ja siinä on prameat napit, tosin nekin voisi aina korvata kultaisilla...
Alla oleva paita on UFF:ltä. Se on pitkähihainen, mutta minulla on lähes samanlainen, jossa on lyhyet hihat. Ostin ne samalla kertaa, koska hinta oli sangen miellyttävä. Taisi olla siinä viiden euron rajapyykillä. Materiaali on liukas ja pehmeä (ts. tekokuitu) polyesteri-acetaatti- cocktail ja tuntuma on lähinnä sellainen, että olet siwan kassalla ja mietit, että laitoitko paitaa päälle ollenkaan. Tuokaamme esille, että vielä heinäkuussa hiukseni olivat tämän paidan väriset. Lisätään vielä yhtälöön Helsingissä sijaitseva nepalilainen ravintola, jossa on samanväriset seinät, niin saadaa sirkustemppu, joka kulkee nimellä 'leijuva pää'.
Housut perinteistä H&M-kamaa; perusfarkut, jotka istuvat melkein niin hyvin, kuin toivoisit, mutta eivät ihan.. samalla kun rupeat miettimään istuvuuden kehnoutta, joku enkeli / demoni olkapäälläsi muistuttaa millä hinnalla nämä lähtivät kaupasta kotiin (19 €). Vyö onkin jo vanha tuttu sunnuntailta.

Pahoittelen huonohkoa kuvanlaatua, syytän valaistusta, kotini pientä kokoa, ja kuvauspaikkojen huonoa tarjontaa em. puitteissa.

Huomaa tuima ilme ja kadonneet kädet.

Arjen juhlaa (osa 4: maanantai)

Maanantai on monien kiroama päivä, työt alkavat taas viikonlopun jälkeen ja palaamme kukin arkeemme. Tiedän ainakin, mitä mieltä itse olin tästä päivästä tänä aamuna klo 8:30, kun alakerran naapuri alkoi poraamaan betoniseinää, näin täyttäen koko rakennuksen sulosoinnulla. Kuvittelin, että oli vielä sunnuntai ja olin valmiina menemään alas kusemaan sisään hänen postiluukustaan, kun sitten muistin eilisen postaukseni ja sen otsikon, jossa mainittiin sunnuntai..
Minä pidän maanantaista ja olen aina pitänyt. Kaiken lisäksi koulupäivä alkaa virallisesti vasta klo 12 ruokailulla, joten saan nukkua vähän myöhempään.

Nykyään, kun menen kirpputorille, etsin erityisesti mm. Lacosten vaatteita. Niitä löytyy yllättävän hyvin, suuri osa on varmasti peräisin 80-luvulta, kun koko Suomi tuntui olevan Lacosten pauloissa (näin muistan omasta lapsuudestani). Kaikkihan tietävät pikee-paidat, mutta sama talo on tehnyt laadukkaita neuleita ja tietysti myös kenkiä, mutta ne moni ostaa ennemmin uutena. Eikö vain?
Tämä Lacosten vihreä neule on ostettu SPR:n kirpputorilta Äänekoskelta, maksoi 2 euroa. Se on jo hieman nyppyyntynyt, mutta tämä on pian korjattu. Voisi kuvitella, että paita on ollu käytössä useita vuosia ja siihen suhteutettuna nyppyyntymis-aste on pieni. Vrt. H&M:n 'merino'-villaneule, joka nyppyyntyy puolessa tunnissa, nimimerkillä kokemusta on.
Paidan alla oleva roosan värinen kauluspaita on yhteisesti Äidiltä ja Joulupukilta.
Housut ostin viime heinäkuussa, kun tarvitsin työhousut. Halusin napakat, tummat farkut, joita voisi käyttää useissa eri tilanteissa. Nämä J. Lindebergin indigonsiniset pöksyt löysin JC:ltä alennuksesta, hinta 45 euroa. Väri on pysynyt aika tasalaatuisena ja intensiivisenä, vaikka olen pessyt nämä jo useampaan kertaan, vielä näillä printtaa monet siniset pyllynjäljet valkeisiin Ikea-sohviin.
Vyön ostin Usa:sta syksyllä 2006. Siinä on kukka-aiheinen kuvio ja se on kapeahko, siksi pidin siitä. Yhdysvalloissa oli tosi vaikea löytää kahta asiaa: asiallisia vöitä ja housuja, joissa persus ei roikkunut polvien korkeudella. Siellä mistä ostin tämän vyön oli molempia edellä mainittuja, mutta en ehtinyt tutustua kuin vyöosastoon. En muista kaupan nimeä, mutta naapurissa oli Louis Vuitton. Hinta kohtalainen parikymmentä dollaria.
Kengät ovat myös kesältä. Ostin ne netistä, yoox.com-verkkokaupasta, reilu parikymppii. Satuin löytämään sieltä vähän halvemmalla, kuin mitä kaupassa pyysivät.. Olin jo jonkin aikaa halunnut Le Coq Sportif:n kengät. Ovat muuten tosi kätevät myöhäisillä roskapussin vientireissuilla..

Vihje sinulle trendejä seuraava, joka et halua, että salainen, pinnallinen paheesi paljastuu: kun olet käynyt shoppailemassa H&M:lla, käännä kotiin tullessasi kaupasta saamasi muovikassi nurinpäin. Näin pystyt käyttämään pussia ja välttymään naapuriesi hyljeksinnältä.

Arjen juhlaa (osa 3: sunnuntai)

Seitsemäs päivä, sunnuntai, lepopäivä. Täytynee myöntää, että itse käytän tämän lepopäivän työskennellen eli maalatessa. Toisaalta, joku insinööriystävistäni saattaisi sanoa: "Maalatessa!!1 No eihän se oo työntekoa!" Tämän logiikan mukaan olisin siis hieman lähempänä kristillistä ideaalia.. Täältä tullaan pyhäkoulu.

Eroaako sunnuntaipukeutuminen jollain tavalla muiden päivien keskiarvosta? Omalla kohdallani voin sanoa, että ei juurikaan. Toisinaan saatan olla poissa kaupungista tai väsynyt edellisen illan juhlimisesta ja tästä syystä pitää lepopäivän, jolloin pukeutuminen noudattaa oloasun kaavaa.

Kokeiluni kolmantena päivänä en valinnut erityistä teemaa pukeutumiselleni. Ensimmäinen ajatus liittyen päivän asuun johti minut tämän siniharmaan paidan jäljille. Vaatekappale on ostettu Jyväskylän Ekocenteristä (Gummeruksenkadulla) parin euron hintaan. Olen tehnyt siellä monta hyvää ostosta ja voin suositella kaikille. En ole käynyt mainitsemassani paikassa lähiaikoina yhtä aktiivisesti, kuin silloin vielä pari vuotta sitten, kun tämäkin paita on hankittu ja käsittääkseni valikoima ei ole nykyään yhtä laaja. Tästä huolimatta, voin suositella. Hihat ovat hieman liian lyhyet, samoin kuin paita muutenkin on lyhyehkö, mutta näin vyö pääseekin paremmin esille.
Vyö on ostettu Jack&Jones:sta kesällä, en muista hintaa.. Reilu kymppi? Halusin vähäsen kapeamman vyön, joka ei olisi perinteinen ruskea tai musta ja tämä osui silmääni. Väri on oranssin ruskea ja täytyy myöntää että tykästyin myös solkeen..
Housut ostin reilu kuukausi sitten JC:ltä. Kyllä, myönnän, että käyn vielä nuorten kaupoissa, vaikka olenkin jo aikuinen nuorimies. Tieto saattaa järkyttää joitain teistä, mutta toivon, että pystyisitte vielä katsomaan silmiin, kun törmäätte minuun Prisman lihatiskillä. Housut (Pepe Jeans) miellyttivät minua välittömästi, koska ne ovat rennon malliset, mutta lahje on silti suora. Olivat vielä alennuksessa, hintana 35€ ja tämä sopi lompakolleni. Väri oli myös mieleeni, en välitä enää kovin kuluneen näköisistä malleista.
Aluspaitana on H&M:ltä ostettu harmaa pikee. Tykkään näistä lyhythihaisista kauluspaidoista, koska niitä voi yhdistellä varsin luovasti; ne ovat tarvittaessa myös hieman asiallisempi valinta. Näitä on kiva keräillä eri värisinä.

Tarkkaavaisimmat teistä huomaavat, että uunissa on lasagnea. Se on tehty perjantaina eli syön sitä nyt kolmatta päivää, huomiselle se ei enää kyllä veny. Tehdessäni tätä ruokaa minut valtasi halu perustaa ruokablogi. Mainittakoon, että latasin siihen kolme jättimäistä valkosipulin kynttä, joten jos et pidä valkosipulin hajusta, ehdotan, että odottelet rauhassa ainakin akselille keskiviikko-torstai. Silloin voi jo olla turvallista tulla juttelemaan.
Lattialla on yksi lempiesineistäni, Mikki-matto. Se on varmaankin ollut alunperin siskoni matto, mutta olen sitä nyt muutaman vuoden käyttänyt. Halusin sen kuvaan silläkin uhalla, että osa töyhtöstäni leikkautuu pois kuvasta. Tykkään tästä matosta, koska se on piristävä ja värikäs. Lisäksi, en voi hyvällä tahdollakaan ohittaa 'Mikki Hiiri ovimattona'- symboliikkaa..
Kädessä muna, kuvausrekvisiittaa.

Viikon teema: kädet lanteilla

Katsastetaanpas kuinka taannoiset löytöni toimivat tosielämässä.

Paita (h&m) on ihanan iso ja pullea ja vaatii kaverikseen pienehkön alaosan. Tässä alaosan virkaa toimittaa välihousuni. (Älkää huoliko, laitoin kyllä housut kun poistuin ulkoilmaan.) Paidasta on muodostunut eräs lempipaidoistani. Mun jalat näyttää kuvassa todenmukaisen lyhyiltä. Kyllä, minulla on töppöjalat. Kaulassa pihakirppikseltä Kanadasta ostamani helmet ja korvissani uuden harrastukseni tulos: itsetehdyt korvariipustimet. Aion perustaa yrityksen joka tuottaa luonnollisesti miljoonia joten tulevaisuudessa minulla ei ole rahaongelmia. Hyvä!

Tässä taas Lindexin tunika, josta olen myös pitänyt kovasti (myös kaulakoru on samasta putiikista). Housut ovat Sokokselta (alennuksesta n. 20 euroa), kengät vanhat tutut Sallan kirpparilta sekä Seppälän villatakki (15 e alennuksen kera). Hieman harmittaa, että joutuu aina kiskomaan jonkun pitkähihaisen päälle mutta kun ei näillä keleillä paljoa naurata lyhythihaisessa. Kevättä odotellessa siis. (Toinen ratkaisu: ostan korvisbisneksestä saamillani rahoilla uusia pitkähihaisia paitoja.)


Oikealla tämän päivän vaatetusta. Kyllä näkee että on elämää nähnyt ks. ilme. Korvissa taas omaa kättenjälkeä. Lindexin paita ja villapaita (oli pakko napittaa kii ku joku oli porsas ja sotki). Helmet Kanadan kirppareilta ja housut sieltä suunnalta myös. Aika haasteellista oli löytää asumuksestani tarpeeksi siisti kohta kuvaamiseen.

Pidän tässä asussa erityisesti koruvalinnoistani: violetti ja sininen löytävät molemmat vastavärinsä korviksista. Viehätyn kovasti eri väriyhdistelmistä. Ystävät sanovat: "mä en kyllä ikinä vois noita laittaa, mutta sun päällä nuo näyttää upeilta". Muistakaa siis, että asenne on tärkein.

Nyt, hyvät naiset ja herrat, menen nukkumaan.

Arjen juhlaa (osa 2: lauantai)

Ei itketä lauantaina! Näin laulaa Anita Hirvonen ja näin laulan myös minä. Minua ja Anitaa yhdistää moni muukin tekijä: olemme näet kotoisin samalta paikkakunnalta ja lisäksi meitä molempia miellyttää ylenmäärin sähkönsininen.

Eilen tutustuimme harmaan värittämään maailmaan, tänään siirrymme väreihin, tarkemmin sanottuna kahteen pääväriin, siniseen (sähkö) ja punaiseen. Näinkin suuri lämpimän ja kylmän kontrasti saattaa olla monelle kova pala, varsinkin henkilökohtaisessa pukeutumisessaan, mutta minä uskon siihen vakaasti. Mottomme olkoon: "Jos teräsmies, niin miksen minäkin?" Tästä ei ole pitkä askel siihen, että alamme pukemaan alushousut farkkujemme päälle.

Äläkä myöskään rajoita itseäsi sitomalla näiden kahden värin käyttöä toisiinsa, sillä näin intensiivisen värin saa korostumaan helposti myös käyttämällä sen rinnalla esimerkiksi valkoista (tai harmaata).

Ostin nämä siniset farkut viime heinäkuussa jostain nuorten kaupasta, taisi olla Jim&Jill. Hinta 10 € ja se, että olin halunnut siniset housut jo jonkin aikaa saivat minut tarttumaan tilaisuuteen oitis. Housujen takamuksessa oli merkki, joka ei mielestäni sopinut yleisilmeeseen (tiedän tällaiset asiat tietysti paljon paremmin, kuin vaatteen suunnittelija), joten repäisin sen yksinkertaisesti irti. Paita Jack&Jones, ostettu pari vuotta sitten, en muista hintaa mutta oli melko halpa; 5-10€. Alla oleva puna-valko-ruudullinen kauluspaita on ostettu pari kuukautta sitten Fredan UFF:lta, se oli myös aika edullinen. Tässä paidassa on valkoiset napit, mutta yksi niistä irtosi, kun ovenkahva tarttui siihen Järvenpäässä. Tästä sainkin taannoin idean, että irroittaisin kaikki napit ja korvaisin ne hieman erinäköisillä, esimerkiksi kiiltävillä mustilla, tai peräti kultaisilla. Kultaisia vaatekappaleita minulla on aivan liian vähän, jos nyt pakotat luettelemaan kaikki, niin tässä tilanteessa muistan vain kultaisen kravattini. Sukat tässä asukokonaisuudessa ovat tummansiniset, mutta se ei haittaa, koska ne peittyvät kuvassa taaempana olevien lenkkareiden sisään.

Tahtoisin myös esitellä erään lempihuivini, joka näkyy kuvassa roikkumassa kaapinovesta. Näette, että punaisen ja sinisen teema toistuu tässäkin instanssissa. Huivi on jonkin ranskalaisen (jalkapallo-) joukkueen fanituote. Jossain vaiheessa halusin tosi kovasti jalkapallojoukkueen huivin, en tiedä miksi enhän edes välitä koko lajista. Uskoisin, että se liittyy mieltymykseeni kitsch-esineistöä kohtaan.. ja kai jalkapallohuivi on sitten kitsch. Tämä on myös ostettu UFF:lta, ettei vain ollut sama keikka, kun tuo paita tuli kanssani kotiin. Siltä samalta reissulta jäi haltuuni useampikin erilainen huivi...

Huomaa kuvassa näkyvä uusi innovaationi: Mainos- ja ilmaisjakelulehtien varastoiminen Zaran paperikasseihin. Minulla oli näet kaksi ongelmaa. Minulle alkoi kertyä paljon erilaisia paperikasseja, joita vain ei tule niin paljon käytettyä, kuin muovikasseja. Niitä taas tuntuu menevän joka koloon, esimerkiksi juuri roskapussiksi. Minulle alkoi myös kertyä eteiseeni suuren suuri määrä mainoksia, koska en koko syksyn aikana ole saanut askarreltua 'Ei mainoksia'-lappua oveeni. Sitten, hypähtäessäni eteisessä mainoskasan yli, jokin ratas päässäni pyörähti ja sain tämän idean. Hehkulamppu pääni päällä! Kaksi kärpästä yhdellä mainoskasalla. Toimii myös loistavana tilaelementtinä erilaisissa kuvaustilanteissa...

Arjen juhlaa (osa 1: perjantai)

Rakkaat opossumini, arjen pukeutuminen on meille kaikille niin läheinen asia. Jokainen meistä elää jokapäiväistä elämäänsä parhaansa mukaan: opiskelee, on töissä tai juoksee menemään citymarketin vaippaosastolla. Kaiken tämän keskellä ihmisen on vielä pukeuduttava, joka-aamuinen vaatekaapin hamuili voi kestää, henkilöstä riippuen, hyvinkin kauan.

Olen täten ottanut projektikseni käydä läpi arjen pukeutumista seitsemän päivän ajan. Sisällytän viikonlopun projektiini, koska joku saattaisi sanoa, että 'joo toi alottaa tollasen arki-ja-minä-projektin just perjantai-iltana kello miljoona, tosi reiluu", mut ähäkutti, myös lauantai ja sunnuntai on koettava tärkeinä päivinä, koska silloin juuri moni lopettaa välitämästä ja kulkee *helikopterihousuissa 24/7. Helikopterihousuista tulen kirjoittamaan ihan erillisen artikkelin, sen ne ovat vähintään ansainneet.

Tämän päivän asukokonaisuuteen pääsemmekin sujuvasti aasinsillan kautta (iiihaa), sillä edellisessä kirjoituksessani taisin mainita mieltymyksestäni harmaaseen. Apropoo.. tulen aina muistamaan, kuinka lukion äidinkielen opettajani kehotti meitä käyttämään äidinkielen yo-kirjoituksen aineessa mahdollisimman paljon aasinsiltoja, tätä sääntöä olen soveltanut myös muissa sfääreissä elämässäni ja kato! näin hyvin on mennyt.
Harmaa, tuo epävärien hurjan joukon avant garde eli kärkijoukko, kuinka se hiveleekään retinaa. Viime keväänä minulla oli meneillään aikakausi, jolloin halusin tyystin harmaat hiukset. Kirottua, mutta totta: perimäni ja siihen liittyvä hiusten korkea punapigmenttikonsentraatio estivät sen. Tai no olishan ne silkohapset saanu jos olis suostunu poltattaan karvansa nelin- viisinkertaisella blondaussatsilla, mutta mä kun halusin nimenomaan pitää ne hiukset. Harmaat hiukset jäivät siis haaveeksi, joka ehkäpä toteutuu, kun saavutan 70 vuoden virstanpylvään, Intohimoni harmaata kohtaan elää. Hankin siis nämä harmaat pöksyt H&M:n menneen kesän valikoimasta. Hintaa oli alle 30 euroa eli melko edullista. Harmaa poolopaita on Seppälästä, kyllä, Seppälästä. Voin sanoa, etten ole hirveästi tehnyt ostoksia Seppälässä. Minulla on kuitenkin tämä paita, joka oli huokea, hintaa oli peräti 8 € (ale). Paita on pari vuotta vanha. Lisäksi olemme laittaneet jalkaamme harmaat tennissukat (Äänekosken Ale-Makasiini), saatu lahjana.

Kuvan etualalla näet ruskean laukun, joka cliffhangerin tavoin johtaa meidät kohti loppuhuipennusta. Se on ostettu lähikirppikseltä eli Kierrätyskumppaneilta. Sanon niitä kuiteski kierrätyskavereiks, kun ne on vähän niinku kavereita ja kivoja kans. Laukku maksoi 2 euroa, siinä on monia ominaisuuksia, joista pidän: hinta, väri, tilavuus, materiaali.. Uskon, että laukku tulee vielä esille, myöhempänä ajankohtana, silloin kun sen aika koittaa.

*Helikopterihousut-
nämä housut on tehty erittäin kevyestä ja löysästä kankaasta. usein hyvin tilavat, saatetaan käyttää pyjaman alaosana. vyötärönauhoja käytetään pitämään housut ylhäällä. nimensä housut saavat ilmiöstä, joka ilmenee miehen etumuksen alueella, kun mieshenkilö liikkuu ripeästi ja ponnistelee ylös-alas(esim. naruhyppy) helikopterihousut jalassa.

Laukkuasiaa

Tein löydön kirpparilta vastikään. Olin etsinyt jo pitemmän aikaa jotain kivaa isompaa nahkalaukkua, ja nyt se viimein käveli vastaan. Jee! Tykkään tästä laukusta todella paljon. Se ei ole ihan tavanomainen, ja sopii siten mun räiskähtelevään persoonaan hyvin (vrt. ilotulitteet). Hintaa tällä oli 5 euroa.

Nyt tässä samalla ajattelinkin siis kertoa hieman muista käytetyistä laukuistani. Nämä ovat siis tällä kertaa lempparilistalleni päässeet, niitä on toki lisää... Erään nimeltämainitsemattoman mieshenkilön (siis huom. ei Tuomaan!) mielestä minulla on liikaa laukkuja (ja kenkiä), mutta sellainen on nyt kyllä ihan pötypuhetta! Liikaa laukkuja?! Näähän on kaunottaria!

Vasemmalla rakkaat kotoa löytämäni laukut. Värikkään olen itse tehnyt ala-asteen käsityön tunnilla. Toiselle puolelle olen taiteillut nimikirjaimeni kangastussilla.. Jep. Sisällä olevaan taskuun olen piirtänyt pilviä ja auringon tai jotain. Taiteelliset lahjani taisivat olla hukassa sinä päivänä kun laukkuja koristeltiin... Laukku on valitettavasti rikki (toisesta puukahvasta puuttuu sellanen pikku nippelinappeli, joten se ei pysy oikein tangolla tee nimimerkki en osaa selittää), joten en ole päässyt sitä käyttämään hetkeen.

Toinen laukuista on äitini vanha, joten sillä on erityistä tunnearvoa.

Oikealla pieni näyte pikkulaukuistani. Kaikki ovat kirppareilta ostettuja. Pinkissä on peili läpän takana! Se ja valkoinen ovat Joensuusta Valintakirppikseltä, hintaa taisi olla jotain 7 euroa kipale. Ostin nämä muistaakseni samalla kertaa. Kultainen on Helsingistä joltain pikkukirpparilta, taisi olla jossain Ison Roobertinkadun tietämillä. Ostettu btw Tuomaan kanssa!

Ja sitten vimppana vielä kesällä Kanadasta joltain Ottawan kirpparilta ostettu. Maksoin 25 dollaria, mutta laukku oli monivärisyydessään niin ihastuttava, että päätin sen tuon rahamäärän arvoiseksi. Vihreää, keltaista, punaista ja sinistä! Sopii kaiken kanssa nimimerkillä täti monika!

Ja kyllä. Otin kuvat keittiön pöytätasolla loisteputken valossa. Tämä pimeys ei paljoa anna armoa. Mahdolliset etelänmatkat otetaan vastaan.

P.S. Myös sinulta Tuomas.

Viikonloppu

Viikonlopusta jäi oikein kiva mieli. Söimme, joimme ja shoppasimme, puhuimme Michelle Pfeifferin tisseistä. Tein joitakin kirpputorilöytöjä ja shoppasin myös alennusmyynnistä muutaman hepeneen. Todella harvoin ostan mitään normaalihintaista vaatetta t nimimerkki opintotuki. Ja kun tottuu kirpputorihintoihin niin on hankala muutenkin palata takaisin maksamaan esim. topista 20 e tai mekosta 30-40 e, vaikka sitten olisikin varaa. Nyt sain Lindexin alennusmyynnistä kaksi toppia, tunikan/mekon sekä laukun hintaan 22 e. H&M vei rahojani enemmän (25 e), kokoelmani karttui mekolla sekä tunikalla.


Vasemmalla tämän päivän opiskelueleganssia uuden hameen sekä uuden topin avustuksella. Tunnustettakoon, että kaikissa Lindexiltä ostamissani vaatteissa sekä myöskin laukussa oli tuota samaa sinisen sävyä, joka on tätänykyää suuri ihastelujeni kohde. Sopii myös aika kivasti silmälaseihini sekä tukan väriin (toim. huom. Tuomas värjäs). Jalassa molemmissa kuvissa uudet lempparipoposeni, eli ystäväni Kellyn kesällä lahjoittamat.

Oikealla hamonen kirppariympäristössä (Tuomaan mainostama Kontti). Hintaa en muista, mutta sanoisin, että kolmisen euroa. Olin jo haaveillutkin tällaisesta korkeavyötäröisestä kynähameesta. Huomaa välihousut (äidiltä) sekä toinen uusista Lindexin topeistani.

Baarin menin uudessa sinisessä Lindex-mekossani, joka taisi olla kyllä tunika. Mutta katsos, jos laittaa alle välihousut, niin sehän on silloin ihan säädyllinen asu! Niillä mentiin, sekä korviksilla, joissa oli pikkukoiran hampaan jäljet (terveiset Maisalle). Kuvaa ei valitettavasti ole illalta, joten on tyytyminen henkariversioon. Oikealla vielä upea lila H&M-mekkoni, jota harkitsin päälle illan menoihin. Mielestäni nämä kaksi toimivat myös hyvin yhdessä, niin että sininen on alla.

Ja tiedättehän, mitä sanotaan naisista, joilla on paljon mekkoja.
Heillä ei ole tarpeeksi kaappitilaa.

Sinne ja takaisin

Hei kaikki! Kuten kanssaihmiseni Maria aka. Bonnie (vrt. Tuomas aka Clyde) jo aiemmin toi esille, tein viikonloppuna matkan Joensuuhun tarkoituksena tavata ystäviäni.
Puhunko nyt totta vai oliko todellinen motiivini Joensuun hyvä kirpputorikanta? Joensuussa on useampi tarkastamisen arvoinen kirppari. Mainitaan vaikkapa Punaisen Ristin myymälä Kontti, jossa on miehillekin laaja valikoima takkeja (intohimoni). Fida on myös hyvin edustettu, kiitos paljon. Viereisessä kuvassa näemme tunnelmia Kontti-kirpparin edessä. Marialla on yllään Joensuun Fidalta ostettu pitkä takki ja kädessään Kontista ostettu sateenvarjo, joka toimii tässä päivänvarjona. Housut ovat lahja Kanadan suurelta kansalta, samoin kengät.
Itse olen enemmän aurinkolasien käyttäjä, nämä kyseiset on ostettu H&M:lta, UV-kerroin tuntematon. Huivi on Kontista, takkiin ja hanskoihin sijoitin noin vuosi sitten USA:n matkalla (Armani Exchange & Kenneth Cole New York). Jalkaan päätyi aamulla harmaat housut (H&M) ja upouudet vitivalkoiset Reebok-Classicit. Olen viime aikoina kehittänyt erityisen rakkaussuhteen mustaan, valkoiseen ja harmaan eri sävyihin. Vanha rakkauteni eli kirkkaat värit säilyttää silti asemansa.

Skottilainen takkinen ja hattu mallia 'Alppien Kuningas'. Takki oli miellyttävä ja tuntui hyvältä ellei jopa todelliselta löydöltä. Etuosa oli säämiskää tai sitä muistuttavaa materiaalia ja tosi miellyttävä, muuten materiaalina villa. Päätin silti laittaa takkisen sivuun, koska se olisi ehdottomasti vaatinut kaverikseen tämän hatun. Hattu oli valitettavasti liian pieni, ehkä jonkun hobitin ennen omistama. Minä taas olen ihmismies ja pääni on sentään kokoa 60. Jos sinä, Lukija, löydät jostain hienon hatun, joka on myös minun päähäni sopivaa kokoluokkaa, laita minulle siitä välittömästi tieto. Me toivomme lukijoiltamme interaktiivisuutta.

Nahkatakki, jossa karvakaulus. Muistan, että tämä sama takki oli viime kerrallakin siellä minua katselemassa, eli viime keväänä! Miksei kukaan ole ostanut tätä? Hintaa oli muistaakseni 25 €, joka ei suinkaan ole paha. Meneppä UFFille ja maksa tästä siellä jonkin verran enemmän. Takki haisi suht normaalilta käytetyksi vaatteeksi, ei tullut kyyneleitä, vaikka kuvassa vähän siltä näyttää. Karvakaulus ja -vuorikin olivat hyvässä kuosissa. No joka tapauksessa, ongelmana kohdallani oli käsieni pituus, joka koitui takin oston kannalta kohtalokkaaksi.
Ja tiedäthän, mitä sanotaan miehistä, joilla on on pitkät kädet?
-Heillä on pitkät hihat

Maria

Hei vaan ja moi! Ajattelin aloittaa tyyliblogin pitämisen parilla asukokonaisuudella viime päiviltä. Viikonloppuna sitten varmaan hieman glamourimpaa, kerta Tuomas tulee kylään, ja se tykkää pukea mut leopardikuvioon, mustaan samettiin ja kultaketjuvöihin.


Vasemmalla poseeraan eteisessäni. Huomaa huulien törrötys. Villatakki on Lindexin ja raidallinen t-paita Kanadasta. Muut käytettyjä; laukku äidin vanha. Tärkein osa pukeutumistani ovat nämä kirpparilöydöt. Toi huulien törrötys on sitten se toiseks tärkein juttu.



Oikealla mun keittiö ja ruutuhame. Nyt taas Seppälän villatakki ja muut käytettynä ostettuja. Huomaa siisti keittiö: meikä on siivonnu sitä Tuomaan vierailua varten.

Mulla on kahet eri kengät, mutta en ollut vielä päättänyt kummat. Noi punaset on ai-van mahtava löytö Sallan kirpparilta, 1 e! Siinäpä oiva syy ottaa sallalainen tyttö-/ poikaystäväksi, (vrt Tuomas).