Joulumielellä, huulet törröllä

Joulu tulla jollottaa, Maria moppia heiluttaa... Vai onko tämä sittenkin unta?! Näin pirtsakoissa tunnelmissa valmistui joulusiivous vuokra-asuntooni. Innostus on käsinkosketeltavissa, eikö... Pyykit on jo narulla mutta roskat on vielä vietävä. Pysähdyn hetkeksi luoden katseen kohti katonrajaa. Hämähäkinseittikö se on? Vai onko kyse poseerauksesta blogia varten? Ken tietää.

Asussa kaikki muu on vanhaa ja tuttua mutta toppi on eräs näitä unohdettuja (H&M, jo ostohetkellä mielipiteet jakautui 50%-50% puolesta ja vastaan). Vaikka leopardipaidasta kovasti pidänkin pelkään anitahirvosefektiä... Mielestäni vaikea vaatekappale yhdistää muihin vaatteisiin. Tässä nyt tällaisten hieman rennompien vaatteiden kaverina, ja tykkään, että yhdistelmänä toimii. Eläinkuosien kanssa täytyy olla vähän huuli poskessa, sanoisinko.

(Sain jo vähän kommenttia noista pyykillä kuivuvista rintsikoista että turhaan meinasit avata sanaisen arkkusi. Lainaan tässä itseäni: mennään nyt ronskisti kun sitä kerta ollaankin.)

Pahoittelen tekstin julkaisuajankohtaa. Kuva on otettu jo hyvissä ajoin ennen joulua, mutta yleinen jouluhälinä ja -tohina vei mennessään. Pian palaan astialle uuden vuoden, vanhojen kujeiden sekä uuden asunnon merkeissä.

Dagen efter

Joskus, kuten on ihmisillä tapana, sitä käydään ystävien luona juomassa viiniä ja istumassa iltaa, ja samalla kertaa onnistuu olemaan heidän koiransa nuuhkittavana. Kokeilin itse tätä juuri eilen ja oli todella virkistävää. Kun kotia lähtemisen aika oli koittamassa, kello lähestyi jo auringonnousua eli kuutta. Yllättävän nopeasti meni kuitenkin pitkähkö matka, kun pyörällä sen taittoi..

Seuraavana aamuna olo ei välttämättä ole yhtä hyvä. Tämä sanelee vastaavasti uuden, alkavan päivän ruokavalion, työtehtävät ja pukeutumisen.



Yllä näette minut väsyneessä tilassa, olen juuri lähdössä kauppaan ostamaan mitäs muutakaan kuin ranskalaisia ja nakkeja. On tärkeää, että kun olo on väsynyt ja nihkeä, niin pukeutuu rennosti ja mielellään löysiin vaatteisiin. Itse noudatan tätä mantraa. Päälläni on huppari, joka on ostettu JC:ltä jokunen vuosi sitten. En muista paljonko maksoi.. paljonko JC:n hupparit nyt voi maksaa ts. paljonko pikkulapsilla on antaa viikkorahoistaan kyseiseen vaatekappaleeseen?

Farkut ovat löysät ja kuuluvat sarjaamme 'vaatteet, jotka ennen olivat sopivia, mutta nyt ovat aika isoja', tämän huomaa myös siitä miten housunkauluksesta pilkottaa alkkarit (H&M). Kaulaliina ja pipo Hennes & Mauritzilta. Halpoja tuotteita. Kaulaliina väittää olevansa merinovillaa. Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut tuon, mutta silti ostanut tuotteen heiltä? Annan itselleni anteeksi, koska tämä kaulaliina on pehmeä ja kiva ja kuten sanottua, halapa.

Takkina tällä kertaa yksi nahkatakeistani. Tämä kuului joskus Isälleni, mutta hän ei enää sitä käytä ja ihmettelee, mitä hyvää näen siinä. Pakettiin kuuluu myös huppu, jota yleensä pidän kiinni takissa (kätevä nepparikiinnitys), mutta tällä kertaa se on toisessa osoitteessa. Olen vähän unohteleva joskus. Tykkään tästä takista, koska se tuoksuu mielestäni miellyttävälle ja kun laitan sen ylleni, saa se välittömästi minussa aikaan toukka-fiiliksen. Lisäksi tunnen itseni vähän salapoliisiksi tämä päälläni.

Aurinkolasit ovat tällaisina päivinä ehdoton juttu, opin tämän australialaiselta ystävältäni Rachelilta, joka käytti aina juhlintaa seuraavana päivänä isoja aurinkolaseja. Nämä lasit ovat taas kerran H&M:n tuotantoa ja maksoivat pari euroa. Kutsun näitä Karl Lagerfeldin Bondageklubi- laseiksini.

Beam me up Scotty!

Jäähyväiset taskuille

Mieskin saa, tai on velvoitettu käyttämään laukkua (kiitos naiset, kun vihdoin sallitte tämän muuten niin vaatimattomalle sukupuolellemme). Tämän ymmärtää jo peräkylän pappakin, tai siis, asiahan on pitkään jo ollut kaikkien tiedossa, mutta kuten mainittua, ilkeämpi sukupuoli on tähän asti ominut tuon etuoikeuden. Miehelläkin on kannettavaa, vaikkei hän kuljettaisikaan meikkejä, barbeja tahi tamponejaan mukanaan. Uros tarvitsee päivittäin lompakkoa, päivyriä, kännykkää, avaimia ja mahdollisuuksien mukaan macbookkiaan.

Mikä on paras laukkutyyppi kuhunkin tilanteeseen? Aloitetaan repusta, joka on kantimista kaikkein tasa-arvoisin, sillä sitä kantoivat pikkulapset, niin pojat ja tyttäretkin, jo Mooseksen johdattaessa kansansa luvattuun maahan Faaraon orjuudesta. Eli siis vanha tuttu. Reppu on oikein asennettuna hyvä selälle, jos hihnat lepäävät tasapainotettuna molemmilla harteilla ja kunhan reppunen on tarpeeksi korkealla. Sporttinen ja käytännöllinen ratkaisu. Vinkki: vältä minireppuja kaikin keinoin!

Olkalaukku on myös ollut jo jonkin aikaa suosiossa. Tämä laukkutyyppi on kätevä esimerkiksi kannettavan tietokoneen tai kirjojen kuljetukseen. Monin tavoin yhtä hyvä verrattuna reppuun; myös olkalaukku vapauttaa kädet vaikkapa perunoiden kuorimiseen laukun ollessa torson ympäri köytetty. Ikävä kyllä, olkalaukku on toispuoleinen ja väärin käytettynä voi aiheuttaa olkapään laskeutumista.

Viimeisimpänä käsittelen laukun, jolle en keksi muuta nimeä, kuin käsilaukku, koska sitä kannetaan kädessä, oli se sitten iso tai pieni. Tämä laukku on niille perunankuorimakäsille, eli kun on reppu, olkalaukku ja kumpaiseenkin kätöseen laukku, niin maksimoit tehokkuuden henkilökohtaisissa logistisissa tilanteissasi.

Kuvassa muutama käytössäni olevista laukuista. Olkalaukku on juuri se Kierrätyskavereilta ostettu kahden euron laukku, ruskeaa nahkaa.
Oikeassa kädessäni kiiltelee reilu vuosi sitten USA:sta ostettu Kenneth Cole:n laukku, tähän sijoitin hieman enemmän, taisi olla parin sadan dollarin tienoilla. Perusteena rahankäytölle oli suuri tarve; olin lähdossä vajaan viikon ajaksi matkalle, enkä viitsinyt ottaa samsonitea tälle reissulle, koska se olisi ollut vain rasite suuren kokonsa vuoksi. Toinen suosikkini, Marimekon Arkkitehti, taas olisi ollut liian pieni kattamaan tarpeeni tyydyttävästi. Ja mainitsinko jo, että laukku oli alennuksessa!1
Vasemmassa kädessäni näette ruudullisen laukun, jonka ostin Äänekosken SPR:n kirpparilta. Muistan sen kuin eilisen: oli erään näyttelyni avajaisia edeltävä päivä, kun olimme ystäväni kanssa hieman kiertelemässä kyliä, näimme laukun ja ajattelimme "ooh kuinka mummomainen".. tai siis.. "mummo-chic". Sillä hetkellä tein ostopäätöksen, yhden euron hinta ei kauan kukkaroa poltellut.

Apropoo; kuvan kauluspaita kuuluu viimeisimpiin kirpparilöytöihini, ostopaikka oli SPR:n Tainionkosken yksikkö. Hintaa kaksi euroa ja materiaalina DDR:n parhaat tekokuidut. Taidan olla vähän innostunut tällaisista löysistä kauluspaidoista...
Kyseinen SPR:n kirppari on tosi kiva, koska siellä on ystävällisiä leidejä kassan takana, ja tiedättehän, kuinka leidit ovat kuin sulaa vahaa käsissäni.. Tällä kertaa en saanut hintaa laskemaan, vaikka silmää vähäsen siinä iskinkin.

Huom. On olemassa neljäskin laukkutyyppi, laukkujen musta lammas eli pelätty vyölaukku. Sekin, kuten ystävänsä hiihtohousut eli hiihtarit, ansaitsee tyystin oman kappaleensa.

Seitsemän ja puoli korvakorua (ja muita tarinoita)

Minä olen sellainen näprääjä. En mä osaa edes siivota kun se menee aina lopulta näpräämiseksi. Ai katsos mitäpäs täällä lattialla onkaan, näille voiskin tehdä jonku rasian tässä samalla... Ja kuinkas ollakaan, kohta onkin jo nukkumaanmenoaika/ myöhästyn luennolta/ ei huvita enää siivota/ym. Uusi addiktioni on nyt siis korvakorujen tekeminen. Jotain kätteni luomuksia olen jo näytille laittanut, mutta ajattelin tehdä tällaisen korvis-extran nyt oikein. Suosittelen tätä harrastusta kädentaitoisille edulliseksi vaihtoehdoksi ostokorviksien (tai muidenkin korujen) tilalle: koukut olivat askarteluliikkeessä 1,20 €/ satsi.

Nämä ensimmäisessä kuvassa koreilevat kilkuttimet ovat kirpparilta löytämäni puuhelmipussillisen (oli oikein oiva löytö, 2,5 €, ja niitä on vielä vaikka kuinka jäljellä) lapsia. Kaikki kolme ovat olleet kyllä mieluisia ja helppoja yhdistää asuihin. Kaipailinkin tällaisia hieman pidempiä puuhelmikorviksia. Huom: kovin ammattimaista jälki ei vielä näissä ole sillä saatoin käyttää ompelulankaa...

Sittenpä seuraavaksi esittelen muista koruista uudelleen syntyneet korvikset. Siniset tein kaulakorusta, joka oli minulle joskus oikein rakas. Rikkoutui, ryökäle, aikoja sitten ja nyt päätin että uusi elämä korvakoruna voi tuoda vaihtelua. Kaulakuopasta korvavaikkuun, onko tämä nyt sitä karmaa vai mitä... Kaulakorusta on vielä isompia sinisiä helmiä jäljellä, ja aikomuksena on tehdä niistä korvakorut ainakin yhdistämällä edellisen kuvan vihreään. Samantyyliset jo pyöräytin kaverille synttärilahjaksi.

Hedelmät ovat rannekorusta, jonka ostin myös kirpparilta (en muista hintaa, mutta tuskin euroa kalliimpi). Samaisesta korusta on jäljellä vielä papukaijat sekä palmupuut sille päivälle kun iskee eksotiikan kaipuu. Tarkkasilmäisimmät lukijoistamme varmasti laskevat yksi yhteen nolla ja huomaavat, että toinen ompuista on jo karkuteillä. Arvon lukija, voinet kuvitella että se oli surun paikka.


Vimppana kimaltelevat vanhoista korvakoruista uudistetut versiot. Molemmat olivat rikki ja sellaisenaan ei tullut koskaan käytettyä. Tummemmat olivat ennen pidemmät mutta lyhensin niin että jäi jäljelle vain yhdet neliötimantit. Noita pikkukilkuttimia oli sen verran tipahdellut, että vaikutelma hienostuneesta neidosta läheni enemmän kassialmaa... Mielestäni onnistunut muutos ja pidin näitä pitkästä aikaa lauantaina.

Kultaiset (krhm) riipustimet olivat ennen vihertävän kiven alapuoliheituloita (koukku-kivi-kulta). Ei tullut aikaisemmin käytettyä ja toisesta oli koukkukin kadonnut, joten tein tällaisen muutoksen että katsellaanpa jos ne korviini pian eksyvät.

Nyt kysymys kuuluukin, jätänkö leipätyöni ja heittäydyn korusuunnittelijaksi... Rakkaat siankärsämöni, se jääköön nähtäväksi.