Arjen juhlaa: Työvaate-Extravaganza!!

Olit sitten opiskelija tahi talonmies, työsi määrittelee hyvin pitkälle millainen tulee pukeutumisesi olla. Toisin sanoen: olen kuvataiteilija (amk) ja tarvitsen siihen tehtävään sopivan vaatetuksen. Käsittelen työskennellessäni paljon sellaisia aineita, jotka vaatteeseen osuessaan jäävät siihen hyvinkin pysyvästi lähes poikkeuksetta. Tässä mainittakoon, kun muutama vuosi sitten tein grafiikkaa yömyöhällä ja siinä sitten rupesi väsyttämään ja päätin istuutua. Pyllyni päätti täten istua palettina käytetylle alumiinilevylle, jolla oli runsain mitoin öljypohjaista painoväriä, tästäkös adidaksen verkkarini iloisiksi värjääntyivät. No, annas olla, kun nopeana poikana nappasin rypsiöljyn nurkasta ja valelin sillä saastuneen lahkeen ja voilá! tahra oli kaikonnut. Tästä (tai lukuisista muista vastaavista sattumista) viisastuneena päädyin valitsemaan mittavasta vaatevarastostani tietyt kappaleet ja varaamaan ne erityisesti likaista työskentelyä varten. Ei sitten tule itku, kun kuitenkin siellä tulee sotkettua.

On onneni, että siskoni on pian valmistuva lääkärin ammattiin. Nimittäin hänen kauttaa pääsen käsiksi lääkärintakkeihin, kuten tähän käytössäni olevaan puolipitkään komistukseen. Se on varsin kätevä, napit menevät tarpeeksi ylös ja taskuja löytyy riittävä määrä. Luulisi melkein, että takki on suunniteltu taidemaalarille. Vinkki Taidemaalariliitolle: alkakaa tuottaa näitä takkeja ja tarjotkaa uusille jäsenillenne liitymislahjaksi.

Housut ovat valitettavasti Dieselin. Sanon 'valitettavasti' siksi, että ne olivat joskus hyvät housut. Ostettu aikoinaan Veljekset Keskisen Kyläkaupasta Tuurista. Heillä on, yllättää kyllä, oma osastonsa Dieselin vaatteille ja ainakin, kun viimeksi kävin, monet olivat alennustuotteita. Tämä on merkki siitä, että vaihtuvuus valikoimassa ei ole suurta, ja onhan ne samat tuotteet siellä nähtykin vuodesta toiseen. Laitoin nämä jalkaan joskus ensimmäisenä vuonna taidekoulussa, kun meillä oli maalauskurssi. Minä hölmö! Ei tainnut olla, kuin vasta toinen päivä, kun kaverini sohaisi likaisella pensselillä ja ei lähtenyt tahra rypsiöljyllä ei konepesulla ei millään. Päädyin ostamaan 'Nalle Puh'-aiheisen paikan, jonka sittemmin kiinnitin tahran päälle. Paikassa on teksti 'It's picnic time with Pooh!', ystävieni mielestä olen hieman perverssi, ottaen huomioon paikan sijainnin suhteessa haaroväliini..
Käytin housuja paikan asentamisen jälkeen jonkin aikaa, ne palvelivat tehtävässään vielä melko hyvin. Sittemmin laihduin ja housutkin olivat yllättäen todella löysät (ennen luulin näitä pillifarkuiksi, oi kuinka lapsi olinkaan!) eivätkä enää pysyneet jalassa ilman kunnon köyttämistä, joten määrittelin ne suosiolla osaksi päivittäistä työvaatekokonaisuutta.
Housut maksoivat ca. 80 euroa, valitettavasti.
Kengät ovat Adidaksen Spezial-tennarit, ostettu Citymarketista joskus vuonna windows 98.. Hintana silloin edullisena pitämäni muutama kymppi (euroja). Ostettu impulssin alaisena, ei kaduttanut, mutta ei suuremmin ilahduttanutkaan. Asuessani USA:ssa nämä päätyivät työkengiksi, koska ne olivat kenkähierarkian alimmaisena ja eihän niitä hienompia kenkiä sotketa. Nämä kengät ovat hyvä juuri sellaisena, kuin ne ovat.

Olen miettinyt viime aikoina työvaatteiden pesemistä, sillä ovathan ne jo likaantuneet hieman. Iäti on silti mielessäni kemiaa opiskelleen ystäväni Rachelin toteamus, kun häntä kehotettiin pesemään kemikaaleista likaantunut valkoinen takkinsa. Kuulemma, jos takin pesisi, se räjähtäisi ja veisi pesukoneen mennessään. Päteekö tämä ranskalaisen tärpätin kyllästämään takkiini?