Jäähyväiset taskuille

Mieskin saa, tai on velvoitettu käyttämään laukkua (kiitos naiset, kun vihdoin sallitte tämän muuten niin vaatimattomalle sukupuolellemme). Tämän ymmärtää jo peräkylän pappakin, tai siis, asiahan on pitkään jo ollut kaikkien tiedossa, mutta kuten mainittua, ilkeämpi sukupuoli on tähän asti ominut tuon etuoikeuden. Miehelläkin on kannettavaa, vaikkei hän kuljettaisikaan meikkejä, barbeja tahi tamponejaan mukanaan. Uros tarvitsee päivittäin lompakkoa, päivyriä, kännykkää, avaimia ja mahdollisuuksien mukaan macbookkiaan.

Mikä on paras laukkutyyppi kuhunkin tilanteeseen? Aloitetaan repusta, joka on kantimista kaikkein tasa-arvoisin, sillä sitä kantoivat pikkulapset, niin pojat ja tyttäretkin, jo Mooseksen johdattaessa kansansa luvattuun maahan Faaraon orjuudesta. Eli siis vanha tuttu. Reppu on oikein asennettuna hyvä selälle, jos hihnat lepäävät tasapainotettuna molemmilla harteilla ja kunhan reppunen on tarpeeksi korkealla. Sporttinen ja käytännöllinen ratkaisu. Vinkki: vältä minireppuja kaikin keinoin!

Olkalaukku on myös ollut jo jonkin aikaa suosiossa. Tämä laukkutyyppi on kätevä esimerkiksi kannettavan tietokoneen tai kirjojen kuljetukseen. Monin tavoin yhtä hyvä verrattuna reppuun; myös olkalaukku vapauttaa kädet vaikkapa perunoiden kuorimiseen laukun ollessa torson ympäri köytetty. Ikävä kyllä, olkalaukku on toispuoleinen ja väärin käytettynä voi aiheuttaa olkapään laskeutumista.

Viimeisimpänä käsittelen laukun, jolle en keksi muuta nimeä, kuin käsilaukku, koska sitä kannetaan kädessä, oli se sitten iso tai pieni. Tämä laukku on niille perunankuorimakäsille, eli kun on reppu, olkalaukku ja kumpaiseenkin kätöseen laukku, niin maksimoit tehokkuuden henkilökohtaisissa logistisissa tilanteissasi.

Kuvassa muutama käytössäni olevista laukuista. Olkalaukku on juuri se Kierrätyskavereilta ostettu kahden euron laukku, ruskeaa nahkaa.
Oikeassa kädessäni kiiltelee reilu vuosi sitten USA:sta ostettu Kenneth Cole:n laukku, tähän sijoitin hieman enemmän, taisi olla parin sadan dollarin tienoilla. Perusteena rahankäytölle oli suuri tarve; olin lähdossä vajaan viikon ajaksi matkalle, enkä viitsinyt ottaa samsonitea tälle reissulle, koska se olisi ollut vain rasite suuren kokonsa vuoksi. Toinen suosikkini, Marimekon Arkkitehti, taas olisi ollut liian pieni kattamaan tarpeeni tyydyttävästi. Ja mainitsinko jo, että laukku oli alennuksessa!1
Vasemmassa kädessäni näette ruudullisen laukun, jonka ostin Äänekosken SPR:n kirpparilta. Muistan sen kuin eilisen: oli erään näyttelyni avajaisia edeltävä päivä, kun olimme ystäväni kanssa hieman kiertelemässä kyliä, näimme laukun ja ajattelimme "ooh kuinka mummomainen".. tai siis.. "mummo-chic". Sillä hetkellä tein ostopäätöksen, yhden euron hinta ei kauan kukkaroa poltellut.

Apropoo; kuvan kauluspaita kuuluu viimeisimpiin kirpparilöytöihini, ostopaikka oli SPR:n Tainionkosken yksikkö. Hintaa kaksi euroa ja materiaalina DDR:n parhaat tekokuidut. Taidan olla vähän innostunut tällaisista löysistä kauluspaidoista...
Kyseinen SPR:n kirppari on tosi kiva, koska siellä on ystävällisiä leidejä kassan takana, ja tiedättehän, kuinka leidit ovat kuin sulaa vahaa käsissäni.. Tällä kertaa en saanut hintaa laskemaan, vaikka silmää vähäsen siinä iskinkin.

Huom. On olemassa neljäskin laukkutyyppi, laukkujen musta lammas eli pelätty vyölaukku. Sekin, kuten ystävänsä hiihtohousut eli hiihtarit, ansaitsee tyystin oman kappaleensa.