Työ vs. vapaa-aika

Hei. Nimeni on Maria. Olen 25-vuotias ja pidän kirpputoreista. Pidän myös kirkkaista väreistä, kesästä ja mansikoista (kuva 1). En siivoa kovin usein ja minulla on niin monta purkkia, etten tiedä mitä niihin kaikkiin laittaisin. Olen pahamaineinen huonekasvien hoidossa, mutta viime aikoina olen löytänyt itsestäni viherpeukalon (5 kasvia, ja kaikki elossa). Nyt kesällä olen töissä toimistossa (kuva 2). Opiskelen opettajaksi ja haaveilen omasta kodista. Vapaa-ajallani kuvaan itseäni ja kirjoitan vaatteistani blogiin...

Näin arkea ja juhlaa l. työtä ja vapaa-aikaa esittelevät nämä kaksi asua. Vapaa-ajan kuvassa olen ripustanut päälleni Kanadasta kirpputorilta ostamani hameen (hinta viitisen euroa), jo edellisessä postauksessa näkemämme Lindexin paidan (7 €) sekä Joensuun Valintakirppikseltä ostamani vaaleanpunaisen laukun (taisi olla 7 euroa), jossa on muuten pieni peili sisäpuolella. Melko veikeä!

Työasuni taas koostuu kukallisesta Warehouse One -putiikin topista (n. 10 €, ei voi muistaa, Kanadasta), vanhasta Seppälän villatakista (15 €), sekä SPR Kontin aarteista eli tänä kesänä löytämistäni avokkaista (3 €, SPR Kontti), suorista housuista (3 €) sekä Natevan laukusta (12 €).

Yleensä pidän töissä housuja sillä kuljen matkat pyörällä ja olen usein aamulla liian laiska/ kiireinen miettimään housuja JA hametta sen päivän asuun (kapeahelmaisella hameella kun ei ole niin kovin helppo pyöräillä... vaikkakin näkymät on hyvät vastaantulijoilla). Siksipä viikonloput kuljenkin melkein poikkeuksetta hameessa. Suunnitelmissa kyllä on tästä kun ilmat lämpenevät siirtyä hamelinjalle töissäkin. Ei kai se auta kuin aamulla polkea housuissa jos haluaa päivät toimistotäteillä hameessa...

Sadetakkiko se siinä...

Näin ilmojen ollessa melko sateiset (no okei paistoihan eilen ja sitä edellisenä päivänä aurinko) keskityn kesähepeneitä mieluummin ulkovaatetukseen. Ja kas, ostinkin eilen kirpputorilta trenssin. Oikeastaan kaverini löysi sen, mutta koska se oli hänelle pieni niin sain sen itselleni. Jee! Kyseessähän on aivan upea vaaleasävyinen vanhaa suomalaista merkkiä oleva trenssi. Sisällä on peräti kaksi lappua, toisessa lukee "Master, Kokkola" ja toisessa "Pukimo T. Tammivuori, Jyväskylä". Nyt tässä vaiheessa kannattaa istahtaa tukevasti sillä hinta oli aivan säälittävän pieni. Maksoin takista nimittäin 4 euroa...




















Paritin sen nyt mustien sukkahousujen, Hai-kumisaappaiden (43 €) sekä kirpparilta ostamani sontikan (2 €) kaveriksi. Inspiraationa toimi sadeilma (vaiko kenties se, että kämppäkaverini muuttavat pois kauas takaisin omiin maihinsa, joka voi ajoittain tuoda kyyneltipan heidän tai allekirjoittaneen simmuihin). Alla on Kanadasta kirpputorilta ostamani tulppaanihame (merkkiä Zara basic, hinta jossain 4-6 euron kieppeillä) sekä Lindexin alesta korjaamani paita (7 €). Silmiinne varmaan myös osuu kenkätelineen virkaa toimittava puhtaanpyykinkori. Selitys tähän liittyy edellämainittuun muuttopuuhaan: teimme eilen suursiivouksen ja noukin ne 20 kenkäparia (joista 18 minun) koriin talteen. Tästä syystä myös pölypallot ovat kuolleet sukupuuttoon asunnostamme, lukuunottamatta tietysti omaa huonettani...

Smoke 'n' mirrors

Heittäkää huolenne, sillä olen palannut lihapatojen äärelle! Toisin sanoen opiskelukiireiden aiheuttama kiusallinen vapaa-ajan puute on rajoittanut blogausta viimeisen kerran (siis kunnes aloitan taas opiskelun uudestaan) ja tulen luoksenne, rakkaat opossumit, sinisenä ja keinonahkaisena. Ei, en kärsi hypotermiasta, vaikka edellinen hypoteesi niin väittäisikin, vaan puhun aivan muista asioista. Nimittäin vaatteista, sen takiahan me kaikki täällä olemme.

Huomaan, että olen täysin unohtanut, miten tämä homma etenee. Voit ehkä huomata tämän oheisen kuvan ilmeesta, joka on tahallisen virittymätön. Aloittakaamme siis tämän ajan tapahtumista ja tarkemmin tämän kyseisen iltapäivän tapahtumista. Kuten sanottua, koulu on ohitse ja tällä pojalla on oleva 23. päivä käsissään kuvataiteilijan (amk) paperit ja siitä syystä käyn koululla lähinnä syömässä. Tänään kohtasin ruokailun jälkeen pari kollegaa, jotka sittemmin suostuttelin dekadenttiin päiväkahvihetkeen lähiseudun parhaimmistoon kuuluvassa ravintolassa Buttenhoffissa, joka on valopilkku imatran ikiyössä. Nautittuamme lattet ja suoraan uunista pöytäämme kannetut omena- ja raparperipiirakat tuli halu suunnistaa kirpputorille. Tällä kertaa kohteena oli Imatrankosken Mega-tori, josta minulle tulee aina mieleen Jukka-Pekka Palo ja Megavisa.Visailut sikseen! En ihmeitä odottanut kirpparitarjonnalta, ja kun ystäväni näytti minulle pikkupojille mitoitetut, kirkkaanväriset miesten stringit kaikessa runsaudessaan, olin vakuuttunut, ettei tällä paikalla olisi minulle enää koskaan mitään tarjottavaa (viitaten sekä kyseiseen kirppariin että imatraan, sillä olenhan täältä lähdössä näinä päivinä). Kuinka ollakaan suunnistettuani uuden ihastukseni kauluspaitain äärelle huomasin vaaleansinisen Burberryn paidan. Koko oli ilmaistu ystävällisesti numerolla 39, mutta kokeiltuani paitaa päätin, ettei yhtä numeroa liian pieni paita olisi pahitteeksi vaatekaapilleni. Hintana viisi euroa, joka hieman on normaalia korkeampi. Taitaa megatytöt tuntea merkkivaatteensa. Täytyi kyllä vaihtaa napit vanhoista vaaleista kuvassa näkyviin tummansinisiin, nappien hinnaksi tuli yksi euro.

Kuvan takki on päälläni harvoin, edellisen kerran käytin sitä kesällä 2006, kun minulla oli vielä hulmuava takatukka. Muistan sen illan kuin eilisen, tai sanotaan vaikka, että ainakin osia siitä illasta muistan kuin eilisen. Mukana menossa oli mm. kanssaihmiseni Maria, yllään kuuluisa euroviisumekko. Suunnistimme DTM:n tanhubileisiin ja illan lopuksi kannoin Mariaa reppuselässä. Oi aikoja, oi tapoja. Takki on UFF:n euron päiviltä eli maksoin siitä euron, vai oliko peräti kolme. Alkuperäinen hinta oli useita kymppejä. Veikkaisin, että takki on jonkun itse tekemä, eikä ketjukauppain tekele, vaikkei niissäkään mitään pahaa ole... kehitysmaiden pikkulapset on yllättävän hyviä ompelijoita.

Housut on Bossin, ostettu männä vuonna stokkalta. Kuvassa nähtävillä myös muita kirppariostoksia, kuten peili (20€) ja Adidaksen punainen lääkärilaukku (4€), jonka hoksasin legendaarisilta kierrätyskamuilta. Katsoin laukkua kaupassa ja mietin, että ompa pölyinen ja päätin pyyhkiä pölyt vasta kotona. No, sitten kotona huomasin, että ei se olekaan pölyä, vaan varmaankin auringon valosta johtuvaa haalistumista. Saattaa se olla myös pinttynyttä pölyä tai jotain sellaista. Olen ymmällä! Jos joku teistä ruudinkeksijöistä tietää, millä välineellä tuota pitää silitellä, että saadaan aikaan tasaisen sävyinen, puhdas pinta, ottakoon hän minuun välittömästi yhteyttä.

Silmälasikäärme

Olen matkannut takaisin Joensuuhun. Matka oli pitkä ja raskas, mutta selvisin vihdoin perille. Myös astiasto selvisi matkasta, vaikka ajoittain epäusko sai minut valtaansa...

Ohessa hieman kuvia tuliaisista itselleni. Eksyin sitten Helsingissä myös hieman ostoksille. No, ei se mitään, ensi viikolla alkaa jo kesätyö!

Ensimmäisessä kuvassa on hamepuolta ostoksistani sekä ainoa (!) ostamani laukku. Kaikki ovat Kanadasta eri kirpputoreilta. Sinisävyiseltä näyttävä hame on luonnossa paljon vihreämpi. Pidän sen etumusnapituksesta, joka ulottuu alas asti. Musta-valkoinen hame on merkkiä Zara ja on kivasti tulppaanin mallinen. Erittäin mieluisa löytö minulle. Hameiden hinnat pyörivät siinä 4-6 euron paikkeilla, näin muistelisin. Laukku oli melko hauskan mallinen, joten pelastin sen omakseni parilla eurolla.

Sini-vihreäsävyinen mekko/ tunika on Indiskasta. Pidin kovasti vaatteen värimaailmasta eikä hintakaan ollut kovin suolainen: 7 € katosi lompakosta tämän hankinnan myötä. Kukonaskeltakki on Kanadalaiselta kirpputorilta. Hieman mietiskelin sen ostoa, mutta olkatoppaukset poistettuani siitä tuli melko hyvä kevyt pikkutakki. Hinta on valitettavasti vaipunut unholaan (kuten muu monikin asia näinä päivinä - aikaeroväsymystäkö tässä pitää syyttää?!). Tumma toppi on H&M:stä alennusrekistä, vaalea kauluspaita (mallia "opettajatar") on valtameren takaa kirpputorilta sekä valkoinen toppi jostain Kanadalaisesta vaatekaupasta (n. 7 €). Pahoittelen kuvan huonoa laatua, syytän siitä tärisevää kättä sekä huonoa valaistusta, eli perinteisellä sormenosoittelulla mennään.

Kokonaisuudessaan reissu oli oikein mukava. Kuviin eivät kaikki löytöni tällä kertaa päässeet, mutta varmastikin jossain vaiheessa tulen niitä esittelemään. Loppuun vielä kuva kesäisestä Joensuusta. Kas, kukas se siihen on eteen eksynyt, sinä saatat miettiä... No minähän se olen. Itse kynimäni etutukka on jo näköjään ihan ok-mallilla (aluksi joutuu parsimaan sitä n. joka päivä). Päällä on edellisen kuvan vaalea kauluspaita, Helsingin löytö H&M-villatakki (olisko ollut reilu kymppi) sekä Kanadasta tuomani helminauha (kirpparilta). Minulla on muutenkin melko kokoelma eri värisiä helmiä, ja joskus vieraat vähän ihmettelevät mistä olen löytänyt rahat moisiin. Katsos kun ne ei olekaan mitään vaatekauppojen ylihintaisia ripustimia... Kirpputoreilta niitä ainakin aikaisemmin löytyi melko hyvin ja edullisesti. En muista Suomesta viime aikoina löytäneeni, mutta Kanadasta niitä tarttui viime kesänä sekä nyt mukaani useammat. Kuvassa on korvissa aarikkaa sekä lasit Guy Laroche. Aika usein tulee positiivista palautetta noista laseista, mutta itseä alkaa kahden vuoden jälkeen jo pinkki ketuttamaan... Kävin jo ehkä vahingossa katsomassa laseja, siel oli sellaset Guccit 290 € + linssit... Katsellaan josko kesätienesteistä riittäisi rahaa lasiostoksillekin.

Kaukana

Anteeksi murmelit (sis. myös Tuomas) pitkä hiljaisuuteni. Katsokaas olen lentänyt aika monen kilometrin päähän eli Kanadaan keikoilemaan vuorostani. Vajaan kuukauden reissuni onkin nyt jo melkein lopussa ja joudun pakkaamaan mukana tuomieni kamppeiden lisäksi mm. neljä hametta, kaksi takkia, kahdet kengät, kaksi paitaa, kolme toppia, yhden lautapelin, kolme kirjaa, kaksi cd-levyä, yhden astiaston kahdeksalle henkilölle (lahja poikaystävältä, ks. kuva astiastosta alhaalta) sekä tuliaiset joita en tässä ala erittelemään... Onneksi otin mukaan yhden tyhjän laukun fiksuna tyttönä!


Vaateostokseni olen tehnyt miltei poikkeuksetta kirpputoreilta. Mukana taitaa olla vain yksi toppi, joka on uutena ostettu. Täällä ei ole itsepalvelukirpputorin tyyppisiä lainkaan (ei ainakaan silmiini ole osunut). Sen sijaan olen kolunnut Ottawan Salvation Army sekä Value Village -merkkisiä kauppoja. Pidän etenkin Value Villagen siististä esillepanosta kokojen mukaan. Hinnat, niistä en osaa sanoa juuta enkä jaata, sillä kävin lyhyen matikan ja nää käyttää täällä dollareita. (Tai no sanoisin että hinnat ovat ainakin alhaisemmat kuin Helsingin kirpputoreilla.) Näiden lisäksi on kirpputoreja, jonne voi viedä omat tavaransa myytäväksi (consignment store). Siis kuin meidän itsepalvelukirpputorit mutta omien pöytien sijaan vaatteet ovat järjestettynä eri vaatekappaleiden mukaan. Nämä ovat oman kokemukseni mukaan hieman hinnakkaita, mutta löytöjä voi silti tehdä. Vimppana haluaisin mainita alan harrastajien pitämät pienet kirpputorit. Löysimme aika kivan kyseisen lajin edustajan nimeltänsä Ragtime (43 Flora Street, Ottawa). Pienehkö tila oli melko täyteen ahdettu, mutta katseltavaa oli vaikka kuinka: eri aikakausien vaatteita, kenkiä, laukkuja. Myös miehet oli erinomaisesti huomioitu.

Suuntaa-antava lausahdus ostoksistani voisi olla vaikkapa "pastellivärit kohtaavat viiskytluvun kotiäidin". Tarkempaa esittelyä ostoksista myöhemmin, sillä kuumuus (kyllä) ja kesävaatteiden pitäminen on uuvuttanut minut. (Valhe: oikeasti en viitti alkaa ottamaan kuvia täällä anoppivanhempikokelaiden luona. Voitte varmasti kaikki kuvitella ilmeet kun minä ojennan heille kameran ja alan keikistelemään... "kumma suomalainen, puhuu kummaa kieltä jossa ei ole päätä eikä häntää, sanoo ettei lätyt siirapilla ole aamupala, nyt se on huulet törröllä kameran edessä").

Vinkki niille jotka kaipaavat neuvoja vaatteiden yhdistelemiseen hieman rohkeammin:
käydessä kirpputoreilla (ja miksei muissakin kaupoissa) joutuu usein sovittamaan vaatteita, jotka eivat ensisilmäyksella sovi yhteen. Minulle käy usein niin että kun laitan sovituskopissa epäsopivaksi tuomitun yhdistelmän, vaikkapa topin ja hameen, ylleni, suustani pääsee "voilà"! Hieman erikoinen yhdistelma toimiikin täydellisesti!

Sukkahousuritarikunta

Tänään löydätte minut jokapäiväisten arkipuhteiden ääreltä. Opiskeluun liittyvät uuvuttavat velvollisuudet ovat hellittäneet tai olen ottanut itsenäisesti vapaapäivän tälle illalle. Mitä parempaa tekemistä televisiottomalla nuorella miehellä voisi olla, kuin valkoisten paitojen silittäminen..? No, tietysti uunin puhdistamista lukuun ottamatta.
Kuvassa näette kaksi valkoista paitaa, jotka olen tänä vuonna ostanut. Molemmat ovat käytettyjä, joten hinta ei ollut paha. Silityslaudalla lepäävä, puoleen väliin napitettu paita on Helsinki10:stä ( ~ 10 € ) ja päälläni oleva Ralph Lauren ( 4 € ) on Joensuun Kontista... Eikä naureskella mielikuvalle 'Ralph Lauren päälläni' siellä...
Mikä virka valkoisella paidalla on? Minua miellyttää sen neutraali olemus ja kyky tulla huomioiduksi, olematta liian sun naamalla ie. in your face. Henkilökohtaisesti olen nykyään enemmän kiinnostunut valkoisista kauluspaidoista, kuin ennen. Ja mikäs siinä ollessa, kun niitä löytyy melkeen joka kiven alta.
Kaulassa roikkuu Isän Istanbulista tuoma arabi-vaikutteinen huivi, sen mukana tuli myös sellainen päänauha. Eli tätä on siis tarkoitus pitää päässä sen nauhan kanssa vrt. Jasser Arafat. Eräät Israelia sympatiseeraavat sukulaiseni karsastavat tätä huivia, itse asiassa, jos en olisi ollut niin nopea poika, kuin olin, tämä huivi saattaisi olla hukkunut, ihan niin kuin 'Che Guevara'- seinävaate, jonka teininä ostin ja laitoin seinälleni, josta Äitini sen korjasi pois ja hukkasi... Käytänkö blogeja anonyymeihin, passiivis-agressiivisiin hyökkäyksiin sukulaisiani vastaan? ehkä.

Ja mitä mulla on jalassa!!? No ne on hopean väriset sukkahousut, denieri 100! Ostettu ihan naisten osastolta H&M:ltä. Hankin nämä eräitä naamiaisia varten, joihin osallistuimme Marian kanssa. Otettiin teemaksi Jane Fonda Jane Fondan aerobic-videoista ja meistä pidettiin niin paljon, että saimme palkinnoksi hyvin pienen pullon kuohuviiniä. Lisäksi yks puolalainen tyttö tunki väkisin mun suuhun yhden popkornin.

Saksikäsi

Kävin visiitillä Helsingissä viime viikolla. Jätin hyvästit mieshenkilölle eli poikaystävälleni, joka matkasi lentokoneella kotimaahansa Kanadaan. Sitä ennen ehdimme kiertää hieman kauppoja ja kirppareitakin. Iso Roobertinkadun Fidasta ostin tämän kuvan sinisen hameen hintaan 6 €. Muokkasin sitä siskoni avustuksella lyhyemmäksi sekä alhaalta hieman kapeammaksi. Mielestäni ihan onnistunut ostos, varsinkin kun näinä päivinä tuo sinisen sähköinen sävy on kovasti mieleeni. Muistelisin, että nuorempana sininen ei silmääni oikein viehättänyt. Kai se on tämä kypsä (heh) 25 ikävuoteni, joka saa kaipaamaan hieman rauhallisempaa väriä kuin se vanha lempparini punainen.

Hameen kaveriksi paritin jännästi sivuilta pilkullisen mutta keskeltä yksivärisen Kanadan kirpputorilöytötoppini. Koko komeus täytyi kruunata vielä ruskealla villapaidalla (Kanadasta käytettynä myös), sillä säät eivät ole vielä otolliset lyhythihaiselle (toim. huom. ja nimenomaan tällä ruskealla villapaidalla sillä kaikki muut olivat kuivumassa).
Kuvasta näette myös uuden tai siis vanhan tukkatyylini. Aloitin joskus ennen joulua urakan etutukan kasvattamiseksi pois. Lupasin itselleni, että uuteen vuoteen asti on kasvatettava. Päätös palata takaisin etutukkaan oli äkkinäinen mutta oikea. Se sivuliehu ei oikein koskaan tuntunut omalta... Ja itsekynitty uusi otsatukka kuvastaa paremmin sotkuista luonnettani! Kuten huomaat, en ole edelleenkään purkanut kaikkea muuton jäljiltä. Lisäksi tapani on matkan jälkeen iskeä kaikki huoneen lattialle ja matkalaukkukin yleensä hengailee paikalla pitkän aikaa.

Raivasin itseasiassa huoneestani toista nurkkaa siistiksi kuvaa varten. Kuinkas kävikään, kuva itsestäni sotku takanani olikin paljon dramaattisempi... Joten mitä sitä "lievää sekasortoa" siis enää peittelemään! His & Hers presents, Maria's room as it should be...