Baby blue

Kas hei, ja tervetuloa budoaariini. Muistan, että aikoinaan, kun seurasin Kauniita ja Rohkeita hyvin intensiivisesti, oli Brooke anastanut itselleen muotitalon osake-enemmistön ja ihan vaan Stephanien kiusaksi hän lanseerasi "Brooken Budoaari" nimisen alusvaatemalliston. Minulla ei ole mitään tarvetta kiusotella Stephanieta, eikä minulla varsinaisesti ole budoaariakaan, mutta alusvaatteet ovat kyllä ihan käytännöllisiä.


Herrain kauluspaidat kiinnostavat minua edelleen. Olenkin niitä hankkinut kirpputorilta, aina kun vastaan on tullut sopiva. Käyn viikottain SPR:n Kontissa Lappeenrannassa, koska sieltä tekee usein löytöjä. Oheinen vaaleansininen smokkipaita on Joensuusta Fidalta. Samalla reissulla löysin myös vaaleanpunaisen smokkivyö, -rusetti ja -nenäliinasetin. Ne tulivat muovisessa pakkauksessa! Uuh, muovia, luksusta... Olin itse asiassa aikaisemmin nähnyt samaisen vaaleanpunaisen setin Joensuun Kontissa ja jäänyt katumaan, kun en ostanut sitä. Ilmeisesti joku toinen oli sen sieltä löytänyt ja vienyt tarpeen päätyttyä Fidalle. Tämä on ainakin se totuus johon itse uskon.

Ennen ostin vaatteita aika paljon impulssin mukaan kirpputorilta, heti jos joku "jännä" vaate tuli vastaan, yleensä ostin sen. Jännä voi tarkoitaa montaa asiaa. Mieleen tulee ensimmäisenä erittäin räikeän vaaleanpunainen college-paita, todellinen huomionkerääjä. En ole raaskinut laittaa sitä vielä kierrätykseen, olen kai vakuutellut itselleni, että siitä tulisi "persoonallinen" suojavaate työhuoneelle... miten vaan. Nykyään harkitsen jonkin verran vaatteen ostoa. Eli vaikka tämä kokoa S oleva college, jolla komeilee Minni Hiiren muotokuva maksaisi vain pennin, en ehkä ostaisi sitä. Koen kai olevani aikuistunut.. *yskintää*

Väriteoria

Hyviä asioita tapahtuu sille, joka pysyttelee vaakatasossa. Tämän vanhan ja hyvin tunnetun sananlaskun voimin on hyvä palata normaaliuteen pitkän hiljaiselon jälkeen. Viittaan tällä siihen, ettei tällä tontilla ole laitettu kiveä toisen päälle sitten aikojen, kun housuhame oli kuuma sana juppipiireissä.

Mitä kuuluu? Mulle kuuluu ihan hyvää. Asun nykyään samassa kylässä Suomen suurimman Prisman kanssa ja siitä pari taloa ulapalle päin on Kontti, tuo kirppareiden kruununjalokivi. Olen ottanut tehtäväkseni käydä siellä kerran viikossa, vähintään. Sen voi ehkä yhdistää siihen tosiasiaan, ettei mulla ole täällä mitään sosiaalista elämää töiden ulkopuolella... Ja kun sanon "töissä" tarkoitan oikeasti sivaria. Käyhän se työstä, mutta palkka ei ole verrattavissa. Lottovoittoa odotellessa...

Olen tavallaan hurahtanut kirppareilta löytämiini Lacosten neuleisiin, niitä löytyy aika usein ja melko edullisesti. Oheinen sitruunankeltainen neule löytyi tosiaan Kontista joskus, kun kesä oli vielä relevantti. Maksoin siitä varmasti jotain neljän dollarin suuntaista. Muistelen joskus esitelleeni vihreätä saman merkin neulepaitaa ja kehuneeni sen kykyä pysyä nyppyvapaana. Niin, tosiaan polyester taitaa olla vastustuskykyisempi nypyille... Ainoa haitta tässä muovivallankumouksen suurtuotteessa polyesterissa on sen kyky olla hengittämättä. Eli jos haluat sitoa kaiken kehostasi poistumaan pyrkivän kosteuden, laita päälle polyester-neule ja lähde vaikka pyörälenkille. En myönnä kokeilleeni tätä tahattomasti työmatkalla.

Seuraava jatkaa päävärien luotsaamalla tiellä. Käväistessäni taannoin Helsingissä bongasin UFFilta Vuokko Nurmesniemen paidan, josta maksoin jotain vitosen kaltaista. Kuvataiteilijana minua viehätti paidassa tanssin tavoin esiin puskeva värikontrasti, joka saa epileptikot polvilleen.

Lopuksi lista tämän hetken toivejutuistani:
- kangasta uuteen kunnolliseen päiväpeittoon
- kangasta uusiin housuihin
- toimiva ompelukone
- uusi täkki ja tyynyjä, luonnonmateriaaleista
- uusia kavereita, sosiaalinen elämä
- kyky siirtyä ajassa hetkeen, jolloin sivarini on ohi

Smoke 'n' mirrors

Heittäkää huolenne, sillä olen palannut lihapatojen äärelle! Toisin sanoen opiskelukiireiden aiheuttama kiusallinen vapaa-ajan puute on rajoittanut blogausta viimeisen kerran (siis kunnes aloitan taas opiskelun uudestaan) ja tulen luoksenne, rakkaat opossumit, sinisenä ja keinonahkaisena. Ei, en kärsi hypotermiasta, vaikka edellinen hypoteesi niin väittäisikin, vaan puhun aivan muista asioista. Nimittäin vaatteista, sen takiahan me kaikki täällä olemme.

Huomaan, että olen täysin unohtanut, miten tämä homma etenee. Voit ehkä huomata tämän oheisen kuvan ilmeesta, joka on tahallisen virittymätön. Aloittakaamme siis tämän ajan tapahtumista ja tarkemmin tämän kyseisen iltapäivän tapahtumista. Kuten sanottua, koulu on ohitse ja tällä pojalla on oleva 23. päivä käsissään kuvataiteilijan (amk) paperit ja siitä syystä käyn koululla lähinnä syömässä. Tänään kohtasin ruokailun jälkeen pari kollegaa, jotka sittemmin suostuttelin dekadenttiin päiväkahvihetkeen lähiseudun parhaimmistoon kuuluvassa ravintolassa Buttenhoffissa, joka on valopilkku imatran ikiyössä. Nautittuamme lattet ja suoraan uunista pöytäämme kannetut omena- ja raparperipiirakat tuli halu suunnistaa kirpputorille. Tällä kertaa kohteena oli Imatrankosken Mega-tori, josta minulle tulee aina mieleen Jukka-Pekka Palo ja Megavisa.Visailut sikseen! En ihmeitä odottanut kirpparitarjonnalta, ja kun ystäväni näytti minulle pikkupojille mitoitetut, kirkkaanväriset miesten stringit kaikessa runsaudessaan, olin vakuuttunut, ettei tällä paikalla olisi minulle enää koskaan mitään tarjottavaa (viitaten sekä kyseiseen kirppariin että imatraan, sillä olenhan täältä lähdössä näinä päivinä). Kuinka ollakaan suunnistettuani uuden ihastukseni kauluspaitain äärelle huomasin vaaleansinisen Burberryn paidan. Koko oli ilmaistu ystävällisesti numerolla 39, mutta kokeiltuani paitaa päätin, ettei yhtä numeroa liian pieni paita olisi pahitteeksi vaatekaapilleni. Hintana viisi euroa, joka hieman on normaalia korkeampi. Taitaa megatytöt tuntea merkkivaatteensa. Täytyi kyllä vaihtaa napit vanhoista vaaleista kuvassa näkyviin tummansinisiin, nappien hinnaksi tuli yksi euro.

Kuvan takki on päälläni harvoin, edellisen kerran käytin sitä kesällä 2006, kun minulla oli vielä hulmuava takatukka. Muistan sen illan kuin eilisen, tai sanotaan vaikka, että ainakin osia siitä illasta muistan kuin eilisen. Mukana menossa oli mm. kanssaihmiseni Maria, yllään kuuluisa euroviisumekko. Suunnistimme DTM:n tanhubileisiin ja illan lopuksi kannoin Mariaa reppuselässä. Oi aikoja, oi tapoja. Takki on UFF:n euron päiviltä eli maksoin siitä euron, vai oliko peräti kolme. Alkuperäinen hinta oli useita kymppejä. Veikkaisin, että takki on jonkun itse tekemä, eikä ketjukauppain tekele, vaikkei niissäkään mitään pahaa ole... kehitysmaiden pikkulapset on yllättävän hyviä ompelijoita.

Housut on Bossin, ostettu männä vuonna stokkalta. Kuvassa nähtävillä myös muita kirppariostoksia, kuten peili (20€) ja Adidaksen punainen lääkärilaukku (4€), jonka hoksasin legendaarisilta kierrätyskamuilta. Katsoin laukkua kaupassa ja mietin, että ompa pölyinen ja päätin pyyhkiä pölyt vasta kotona. No, sitten kotona huomasin, että ei se olekaan pölyä, vaan varmaankin auringon valosta johtuvaa haalistumista. Saattaa se olla myös pinttynyttä pölyä tai jotain sellaista. Olen ymmällä! Jos joku teistä ruudinkeksijöistä tietää, millä välineellä tuota pitää silitellä, että saadaan aikaan tasaisen sävyinen, puhdas pinta, ottakoon hän minuun välittömästi yhteyttä.

Sukkahousuritarikunta

Tänään löydätte minut jokapäiväisten arkipuhteiden ääreltä. Opiskeluun liittyvät uuvuttavat velvollisuudet ovat hellittäneet tai olen ottanut itsenäisesti vapaapäivän tälle illalle. Mitä parempaa tekemistä televisiottomalla nuorella miehellä voisi olla, kuin valkoisten paitojen silittäminen..? No, tietysti uunin puhdistamista lukuun ottamatta.
Kuvassa näette kaksi valkoista paitaa, jotka olen tänä vuonna ostanut. Molemmat ovat käytettyjä, joten hinta ei ollut paha. Silityslaudalla lepäävä, puoleen väliin napitettu paita on Helsinki10:stä ( ~ 10 € ) ja päälläni oleva Ralph Lauren ( 4 € ) on Joensuun Kontista... Eikä naureskella mielikuvalle 'Ralph Lauren päälläni' siellä...
Mikä virka valkoisella paidalla on? Minua miellyttää sen neutraali olemus ja kyky tulla huomioiduksi, olematta liian sun naamalla ie. in your face. Henkilökohtaisesti olen nykyään enemmän kiinnostunut valkoisista kauluspaidoista, kuin ennen. Ja mikäs siinä ollessa, kun niitä löytyy melkeen joka kiven alta.
Kaulassa roikkuu Isän Istanbulista tuoma arabi-vaikutteinen huivi, sen mukana tuli myös sellainen päänauha. Eli tätä on siis tarkoitus pitää päässä sen nauhan kanssa vrt. Jasser Arafat. Eräät Israelia sympatiseeraavat sukulaiseni karsastavat tätä huivia, itse asiassa, jos en olisi ollut niin nopea poika, kuin olin, tämä huivi saattaisi olla hukkunut, ihan niin kuin 'Che Guevara'- seinävaate, jonka teininä ostin ja laitoin seinälleni, josta Äitini sen korjasi pois ja hukkasi... Käytänkö blogeja anonyymeihin, passiivis-agressiivisiin hyökkäyksiin sukulaisiani vastaan? ehkä.

Ja mitä mulla on jalassa!!? No ne on hopean väriset sukkahousut, denieri 100! Ostettu ihan naisten osastolta H&M:ltä. Hankin nämä eräitä naamiaisia varten, joihin osallistuimme Marian kanssa. Otettiin teemaksi Jane Fonda Jane Fondan aerobic-videoista ja meistä pidettiin niin paljon, että saimme palkinnoksi hyvin pienen pullon kuohuviiniä. Lisäksi yks puolalainen tyttö tunki väkisin mun suuhun yhden popkornin.

Menneen talven lumia

Valkoinen on kliininen väri, jota usein tapaamme vain sairaaloissa tohtorien yllä tai talvella ulkona, kun katsomme ikkunasta ulos. Jälkimmäistä määritelmää pitänee tosin tarkentaa vuosien edetessä. Tietysti valkoinen t-paita on vanha tuttu samoin, kuin serkkunsa kauluspaita. Harvemmin tulee vastaan muita vaatekappaleita, jotka rehvastelisivat valkean hehkullaan.

Veli Valkoinen tunnetaan hankaluudestaan; siinä näkyvät kaikenlaiset tahrat (paitsi valkoiset ja värittömät). Mitä iloa tästä valon aallonpituudesta sitten on meille? Noh, sehän on valovoimaisin kaikista väreistä. Toisin sanoen rusketuksesi korostuu huomattavasti, jos pukeudut valkoiseen. Käytän itse tätä tekniikkaa mielelläni talvisin, kun oman ihoni sävy on siirtynyt askeleen lähemmäs mannapuuroa.

Valkea takkini on ostettu joulun jälkipäivinä Jyväskylästä, SPR:n kirpparilta. Olin iloinen tämän löytäessäni, koska kuten mainittua, minä ja valkoinen olemme liian usein erossa. Halpakin tämä oli, kuin mikä. Pari euroa ja sekin otettu henkilökohtaisesta kaljakassasta, hyvä minä!
Takin alla on vihreään taittuva vaalea kauluspaita, jonka hankin kesällä UFFilta muutamalla eurolla. Samalla etapilla käteeni tarttui myös ulkoilmassa käytettävä vetoketjullinen takki, joka oli väriltään hyvin lähellä tätä paitaa. Ajattelin heti, että en voi erottaa näitä kahta, sehän olisi, kuin ottaisi vastasyntyneen lapsosen pois äitinsä povelta. Ostin siis molemmat, mutta puhutaan siitä takista enemmän, kun ilmat sen sallivat.
Kauluspaidan alla on niin ikään joulun alla H&M:ltä ostettu valkoinen t-paita, jossa on positiivista mielialaa herättäviä värikkäitä raitoja. Paita oli alennusmyynnistä ja maksoi jotain kahden ja kolmen euron väliltä. Yleensä ostan kokoa L tai M, kun on kyse t-paidoista. Tässä yhteydessä tein poikkeuksen, koska olen alkanut välittää suuremmista paidoista (ihan kuin olisin joskus maininnut tästä...) eli tämä paita on kuin onkin kokoa XL. Mitäköhän keksin seuraavaksi?? Ponchon? Kukkamekon? Neljän hengen retkiteltan??!
Housut ovat H&M:ltä ja niistä onkin jo puhuttu harmaan (epä)värin yhteydessä.

Tahtoisin kuitenkin kiinnittää huomionne rintapielessäni komeilevaan rintarossiin. Sen toi pukki. Tässä rintaneulassa esiintyy palvomani supersankari She-ra (He-manin kaksoissisko). She-ra taistelee ystäviensä kanssa pahaa Hordakia ja tämän kätyreitä vastaan ja on samalla kokopäiväinen prinsessa.

Dagen efter

Joskus, kuten on ihmisillä tapana, sitä käydään ystävien luona juomassa viiniä ja istumassa iltaa, ja samalla kertaa onnistuu olemaan heidän koiransa nuuhkittavana. Kokeilin itse tätä juuri eilen ja oli todella virkistävää. Kun kotia lähtemisen aika oli koittamassa, kello lähestyi jo auringonnousua eli kuutta. Yllättävän nopeasti meni kuitenkin pitkähkö matka, kun pyörällä sen taittoi..

Seuraavana aamuna olo ei välttämättä ole yhtä hyvä. Tämä sanelee vastaavasti uuden, alkavan päivän ruokavalion, työtehtävät ja pukeutumisen.



Yllä näette minut väsyneessä tilassa, olen juuri lähdössä kauppaan ostamaan mitäs muutakaan kuin ranskalaisia ja nakkeja. On tärkeää, että kun olo on väsynyt ja nihkeä, niin pukeutuu rennosti ja mielellään löysiin vaatteisiin. Itse noudatan tätä mantraa. Päälläni on huppari, joka on ostettu JC:ltä jokunen vuosi sitten. En muista paljonko maksoi.. paljonko JC:n hupparit nyt voi maksaa ts. paljonko pikkulapsilla on antaa viikkorahoistaan kyseiseen vaatekappaleeseen?

Farkut ovat löysät ja kuuluvat sarjaamme 'vaatteet, jotka ennen olivat sopivia, mutta nyt ovat aika isoja', tämän huomaa myös siitä miten housunkauluksesta pilkottaa alkkarit (H&M). Kaulaliina ja pipo Hennes & Mauritzilta. Halpoja tuotteita. Kaulaliina väittää olevansa merinovillaa. Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut tuon, mutta silti ostanut tuotteen heiltä? Annan itselleni anteeksi, koska tämä kaulaliina on pehmeä ja kiva ja kuten sanottua, halapa.

Takkina tällä kertaa yksi nahkatakeistani. Tämä kuului joskus Isälleni, mutta hän ei enää sitä käytä ja ihmettelee, mitä hyvää näen siinä. Pakettiin kuuluu myös huppu, jota yleensä pidän kiinni takissa (kätevä nepparikiinnitys), mutta tällä kertaa se on toisessa osoitteessa. Olen vähän unohteleva joskus. Tykkään tästä takista, koska se tuoksuu mielestäni miellyttävälle ja kun laitan sen ylleni, saa se välittömästi minussa aikaan toukka-fiiliksen. Lisäksi tunnen itseni vähän salapoliisiksi tämä päälläni.

Aurinkolasit ovat tällaisina päivinä ehdoton juttu, opin tämän australialaiselta ystävältäni Rachelilta, joka käytti aina juhlintaa seuraavana päivänä isoja aurinkolaseja. Nämä lasit ovat taas kerran H&M:n tuotantoa ja maksoivat pari euroa. Kutsun näitä Karl Lagerfeldin Bondageklubi- laseiksini.

Beam me up Scotty!

Jäähyväiset taskuille

Mieskin saa, tai on velvoitettu käyttämään laukkua (kiitos naiset, kun vihdoin sallitte tämän muuten niin vaatimattomalle sukupuolellemme). Tämän ymmärtää jo peräkylän pappakin, tai siis, asiahan on pitkään jo ollut kaikkien tiedossa, mutta kuten mainittua, ilkeämpi sukupuoli on tähän asti ominut tuon etuoikeuden. Miehelläkin on kannettavaa, vaikkei hän kuljettaisikaan meikkejä, barbeja tahi tamponejaan mukanaan. Uros tarvitsee päivittäin lompakkoa, päivyriä, kännykkää, avaimia ja mahdollisuuksien mukaan macbookkiaan.

Mikä on paras laukkutyyppi kuhunkin tilanteeseen? Aloitetaan repusta, joka on kantimista kaikkein tasa-arvoisin, sillä sitä kantoivat pikkulapset, niin pojat ja tyttäretkin, jo Mooseksen johdattaessa kansansa luvattuun maahan Faaraon orjuudesta. Eli siis vanha tuttu. Reppu on oikein asennettuna hyvä selälle, jos hihnat lepäävät tasapainotettuna molemmilla harteilla ja kunhan reppunen on tarpeeksi korkealla. Sporttinen ja käytännöllinen ratkaisu. Vinkki: vältä minireppuja kaikin keinoin!

Olkalaukku on myös ollut jo jonkin aikaa suosiossa. Tämä laukkutyyppi on kätevä esimerkiksi kannettavan tietokoneen tai kirjojen kuljetukseen. Monin tavoin yhtä hyvä verrattuna reppuun; myös olkalaukku vapauttaa kädet vaikkapa perunoiden kuorimiseen laukun ollessa torson ympäri köytetty. Ikävä kyllä, olkalaukku on toispuoleinen ja väärin käytettynä voi aiheuttaa olkapään laskeutumista.

Viimeisimpänä käsittelen laukun, jolle en keksi muuta nimeä, kuin käsilaukku, koska sitä kannetaan kädessä, oli se sitten iso tai pieni. Tämä laukku on niille perunankuorimakäsille, eli kun on reppu, olkalaukku ja kumpaiseenkin kätöseen laukku, niin maksimoit tehokkuuden henkilökohtaisissa logistisissa tilanteissasi.

Kuvassa muutama käytössäni olevista laukuista. Olkalaukku on juuri se Kierrätyskavereilta ostettu kahden euron laukku, ruskeaa nahkaa.
Oikeassa kädessäni kiiltelee reilu vuosi sitten USA:sta ostettu Kenneth Cole:n laukku, tähän sijoitin hieman enemmän, taisi olla parin sadan dollarin tienoilla. Perusteena rahankäytölle oli suuri tarve; olin lähdossä vajaan viikon ajaksi matkalle, enkä viitsinyt ottaa samsonitea tälle reissulle, koska se olisi ollut vain rasite suuren kokonsa vuoksi. Toinen suosikkini, Marimekon Arkkitehti, taas olisi ollut liian pieni kattamaan tarpeeni tyydyttävästi. Ja mainitsinko jo, että laukku oli alennuksessa!1
Vasemmassa kädessäni näette ruudullisen laukun, jonka ostin Äänekosken SPR:n kirpparilta. Muistan sen kuin eilisen: oli erään näyttelyni avajaisia edeltävä päivä, kun olimme ystäväni kanssa hieman kiertelemässä kyliä, näimme laukun ja ajattelimme "ooh kuinka mummomainen".. tai siis.. "mummo-chic". Sillä hetkellä tein ostopäätöksen, yhden euron hinta ei kauan kukkaroa poltellut.

Apropoo; kuvan kauluspaita kuuluu viimeisimpiin kirpparilöytöihini, ostopaikka oli SPR:n Tainionkosken yksikkö. Hintaa kaksi euroa ja materiaalina DDR:n parhaat tekokuidut. Taidan olla vähän innostunut tällaisista löysistä kauluspaidoista...
Kyseinen SPR:n kirppari on tosi kiva, koska siellä on ystävällisiä leidejä kassan takana, ja tiedättehän, kuinka leidit ovat kuin sulaa vahaa käsissäni.. Tällä kertaa en saanut hintaa laskemaan, vaikka silmää vähäsen siinä iskinkin.

Huom. On olemassa neljäskin laukkutyyppi, laukkujen musta lammas eli pelätty vyölaukku. Sekin, kuten ystävänsä hiihtohousut eli hiihtarit, ansaitsee tyystin oman kappaleensa.

Arjen juhlaa: Työvaate-Extravaganza!!

Olit sitten opiskelija tahi talonmies, työsi määrittelee hyvin pitkälle millainen tulee pukeutumisesi olla. Toisin sanoen: olen kuvataiteilija (amk) ja tarvitsen siihen tehtävään sopivan vaatetuksen. Käsittelen työskennellessäni paljon sellaisia aineita, jotka vaatteeseen osuessaan jäävät siihen hyvinkin pysyvästi lähes poikkeuksetta. Tässä mainittakoon, kun muutama vuosi sitten tein grafiikkaa yömyöhällä ja siinä sitten rupesi väsyttämään ja päätin istuutua. Pyllyni päätti täten istua palettina käytetylle alumiinilevylle, jolla oli runsain mitoin öljypohjaista painoväriä, tästäkös adidaksen verkkarini iloisiksi värjääntyivät. No, annas olla, kun nopeana poikana nappasin rypsiöljyn nurkasta ja valelin sillä saastuneen lahkeen ja voilá! tahra oli kaikonnut. Tästä (tai lukuisista muista vastaavista sattumista) viisastuneena päädyin valitsemaan mittavasta vaatevarastostani tietyt kappaleet ja varaamaan ne erityisesti likaista työskentelyä varten. Ei sitten tule itku, kun kuitenkin siellä tulee sotkettua.

On onneni, että siskoni on pian valmistuva lääkärin ammattiin. Nimittäin hänen kauttaa pääsen käsiksi lääkärintakkeihin, kuten tähän käytössäni olevaan puolipitkään komistukseen. Se on varsin kätevä, napit menevät tarpeeksi ylös ja taskuja löytyy riittävä määrä. Luulisi melkein, että takki on suunniteltu taidemaalarille. Vinkki Taidemaalariliitolle: alkakaa tuottaa näitä takkeja ja tarjotkaa uusille jäsenillenne liitymislahjaksi.

Housut ovat valitettavasti Dieselin. Sanon 'valitettavasti' siksi, että ne olivat joskus hyvät housut. Ostettu aikoinaan Veljekset Keskisen Kyläkaupasta Tuurista. Heillä on, yllättää kyllä, oma osastonsa Dieselin vaatteille ja ainakin, kun viimeksi kävin, monet olivat alennustuotteita. Tämä on merkki siitä, että vaihtuvuus valikoimassa ei ole suurta, ja onhan ne samat tuotteet siellä nähtykin vuodesta toiseen. Laitoin nämä jalkaan joskus ensimmäisenä vuonna taidekoulussa, kun meillä oli maalauskurssi. Minä hölmö! Ei tainnut olla, kuin vasta toinen päivä, kun kaverini sohaisi likaisella pensselillä ja ei lähtenyt tahra rypsiöljyllä ei konepesulla ei millään. Päädyin ostamaan 'Nalle Puh'-aiheisen paikan, jonka sittemmin kiinnitin tahran päälle. Paikassa on teksti 'It's picnic time with Pooh!', ystävieni mielestä olen hieman perverssi, ottaen huomioon paikan sijainnin suhteessa haaroväliini..
Käytin housuja paikan asentamisen jälkeen jonkin aikaa, ne palvelivat tehtävässään vielä melko hyvin. Sittemmin laihduin ja housutkin olivat yllättäen todella löysät (ennen luulin näitä pillifarkuiksi, oi kuinka lapsi olinkaan!) eivätkä enää pysyneet jalassa ilman kunnon köyttämistä, joten määrittelin ne suosiolla osaksi päivittäistä työvaatekokonaisuutta.
Housut maksoivat ca. 80 euroa, valitettavasti.
Kengät ovat Adidaksen Spezial-tennarit, ostettu Citymarketista joskus vuonna windows 98.. Hintana silloin edullisena pitämäni muutama kymppi (euroja). Ostettu impulssin alaisena, ei kaduttanut, mutta ei suuremmin ilahduttanutkaan. Asuessani USA:ssa nämä päätyivät työkengiksi, koska ne olivat kenkähierarkian alimmaisena ja eihän niitä hienompia kenkiä sotketa. Nämä kengät ovat hyvä juuri sellaisena, kuin ne ovat.

Olen miettinyt viime aikoina työvaatteiden pesemistä, sillä ovathan ne jo likaantuneet hieman. Iäti on silti mielessäni kemiaa opiskelleen ystäväni Rachelin toteamus, kun häntä kehotettiin pesemään kemikaaleista likaantunut valkoinen takkinsa. Kuulemma, jos takin pesisi, se räjähtäisi ja veisi pesukoneen mennessään. Päteekö tämä ranskalaisen tärpätin kyllästämään takkiini?

Arjen juhlaa (osa 7: torstai)

Matka-Extra
Reissuun lähdettäessä pakkaaminen tuo mukanaan pukeutujalle uusia haasteita; vaatetusta pitää miettiä jonkin verran jo etukäteen tai, kuten itse teen, kartoittaa matkalla käytettävä aika, mahdolliset sosiaaliset tilaisuudet ja tietysti mukaan otettavien vaatteiden toivottuja funktioita (tulenko tarvitsemaan uimaräpylöitäni pidennetyn Järvenpään viikonlopun aikana? Koskaan ei voi olla varma.).
Itse käyn tulevan matkan eri vaiheet kronologisesti läpi ja lasken tarvittavien vaatekappaleiden lukumäärän, esimerkiksi montako paria sukkia tulen tarvitsemaan, vertaan tätä tietoa vaatekaappini sisältöön ja kokoan sängylle tulevan ehdotelman tai luonnoksen matkalaukkuni tulevasta sisällöstä. Itse en tee paperiluonnosta, mutta tiedän, että ystäväni Marian on tavattu näin tekevän. Analysoituani muutaman tällaisen edellä mainitun otoksen voin välittää teille todistukseni sen yhtäläisyyksistä minkä tahansa tieteellisessä tutkimuksessa käytettävän miellekartan kanssa. Kehittyneempi versio luonnoksesta on paperinukke-malli, tätäkin metodia Marian tiedetään hyödyntävän pukeutumisensa koordinoimisessa.

Tänään päätin pukeutua tummaan. Jälleen kerran näette villatakin ylläni, villaahan se ei ole, vaan H&M:n käyttämää lörpökkä-kangasta, tai jos heiltä kysyt, puuvillaa. Jos se kerran on niin lörpökkä, niin miksi sitten ostin sen, kysyt. No siksi, että esimerkiksi kesällä on mukava, kun on kevyempi villatakki, kts. edellä suorittamani luonnehdinta villatakkien eduista lämmönsäätelyn apuvälineenä. En nyt muista paljonko maksoin tästä, taisi olla kympin tuolla puolen.
T-paita on samasta liikkeestä, alunperin ostettu työpaidaksi. Ostin samalla kertaa kaksi tai kolme, nämähän ovat kulutustavaraa, kuten edellä olemme todenneet.
Housut ja vyön olenkin jo kertaalleen esitellyt, J. Lindeberg sekä unohdukseen vajonnut amerikkalainen vaatetusliike.

Tähän päättyy pieni kokeilumme arjen puitteissa. Mitä olemme oppineet? No varmasti ainakin, että kirppareilla kannattaa käydä ja sen, että villatakki on suurin keksintö sitten saumattoman sukkahousun. Uskon, että teemme uuden tutustumisen arkeen, kunhan vuosi vaihtuu ja kevät saa sekä ilmat lämpenevät. Kevään ja kesän pukeutumisessahan on täysin eri ideologia puhumattakaan käytettävien vaatteiden ominaisuuksista. Näen jo mielessäin varvassandaali- eli flip flop -extran..

Arjen juhlaa (osa 6: keskiviikko)

No onkos tullut kesä, nyt Imatran keskelle? Pitkästä aikaa pakkanen on hellittänyt ja lumi on alkanut sulaa. Täällä on toden totta ollut lumipeite jo jonkin aikaa, mutta nyt taas ruoho vihertää. Monet eivät tykkää talvesta siksi, että silloin on kylmä. Minä taas en pidä talvesta silloin, kun on se on liian lämmin. Enhän minä ole ihan huvikseni ostanut lämpimiä talvitakkeja, tai edes siitä syystä, että pidän hikoilemisesta. Kesä olkoon hikoilulle varattu vuodenaika.

Siispä tänä aamuna tulkitsin säätä tavalliseen tapaani, silmämääräisesti. Varsinaista lämpömittaria minulla ei tällä hetkellä ole, sellainen on ollut, mutta luultavasti siskoni on sen delegoinut itselleen. Tarkkailen siis räystäitä ja vahtaan missä määrin mummot liukastelevat pihatiellä..

Tänään halusin laittaa päälle yhden lemppari-villatakeistani, siis juuri sen, joka on ostettu Joensuun Kontista parilla eurolla. Se on tumman sininen ja paksua, lämmintä villaa, Neuletta Oy:n valmistama. Omistan myös toisen Neulettan villatakin, sama perusidea siinäkin.. Somana yksityiskohtana tässä takissa on tasku, jossa on vihreä kirjailu kotkan muodossa ja alla lukee 'Royal Air Force'. Tässä villatakissa on jotain 'kapteeni'-henkistä ja siitähän minä tykkään! Ohoy maties! Vielä kun saisi jostain kapteenin lakin. Muistan, kun minulla oli sellainen lakki pienenä ja kuljin kaikkialla se päässä. Siihen sopivat täydellisesti Saksasta saamani lederhosenit... Fuusio-pukeutuja jo tuolloin siis.
Villatakin eli villiksen alla on H&M:n harmaa t-paita. Tykkään näistä tosi paljon, koska ne eivät ole liian pitkiä ja ovat myös edullisia, liikutaan siinä viiden euron yläpuolella.. Olen suunnitellut, että joskus menen ja ostan näitä samanlaisena monen monta kappaletta. Perus- eli printitön t-paita soveltuu moneen tilanteeseen, siksi sitä tulisi esiintyä vaatekaapissa runsaasti. Saisivat nämä kyllä olla vähän pitkä-ikäisempiä.
Sukat niin ikään H&M, omistan myös sini-valko-ruudulliset. Oi maamme..
Housuosastolla löytyy Hugo Bossin farkut, jotka on ostettu viime talvena Stockmannin tavaratalosta. Hyvinistuvat ja tukevat farkut jotka ovat vielä nätin värisetkin, siniset oransseilla kirjailuilla. Hinta oli ca. 80€.
Vyö on jälleen vanha tuttu mm. osasta 1.

Huomenissa lähden pienelle matkalle ja sitä varten on vielä tänään pakattava. Ehkä minun pitäisi turvautua internettiin apuvälineenä sään ennustamiseen, sillä huonolla tuurilla saattaisin taas päätyä random supermarketin pakaste-osastolle hikoiluni innoittamana..

Arjen juhlaa (osa 5: tiistai)

Opossumit:
Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun esittelemme arkisessa sarjassamme neule- tai villatakin. Arkinen, mutta juhlava; wanhahtava, muttei uusvanha.. villatakki edustaa klassisuutta ja myös käytännöllisyyttä: onhan se lämmin, mutta napit tuovat tuovat mukanaan lämmönsäätelyjärjestelmän, joka on äärimmäisen käytännöllinen, ainoastaan luukkuhousuista löydät saman funktionaalisuuden.

Kuvassa näkyvä, kukka-kuvioinnilla varustettu villatakki on ollut minulla pari vuotta, mutta en ole sitä liiemmin käyttänyt. Istuvuus ei näet ole ykkösluokkaa. Voisin kuvitella, että jos ompelisi yhden tai pari nappia lisää, niin tästä saisi astetta paremman. Ostin tämän jo kertaalleen mainitusta Jyväskylän Eko-centeristä, kaksi euroa. Syy ostoon oli kuviointi. Takki on tehty Italiassa ja siinä on prameat napit, tosin nekin voisi aina korvata kultaisilla...
Alla oleva paita on UFF:ltä. Se on pitkähihainen, mutta minulla on lähes samanlainen, jossa on lyhyet hihat. Ostin ne samalla kertaa, koska hinta oli sangen miellyttävä. Taisi olla siinä viiden euron rajapyykillä. Materiaali on liukas ja pehmeä (ts. tekokuitu) polyesteri-acetaatti- cocktail ja tuntuma on lähinnä sellainen, että olet siwan kassalla ja mietit, että laitoitko paitaa päälle ollenkaan. Tuokaamme esille, että vielä heinäkuussa hiukseni olivat tämän paidan väriset. Lisätään vielä yhtälöön Helsingissä sijaitseva nepalilainen ravintola, jossa on samanväriset seinät, niin saadaa sirkustemppu, joka kulkee nimellä 'leijuva pää'.
Housut perinteistä H&M-kamaa; perusfarkut, jotka istuvat melkein niin hyvin, kuin toivoisit, mutta eivät ihan.. samalla kun rupeat miettimään istuvuuden kehnoutta, joku enkeli / demoni olkapäälläsi muistuttaa millä hinnalla nämä lähtivät kaupasta kotiin (19 €). Vyö onkin jo vanha tuttu sunnuntailta.

Pahoittelen huonohkoa kuvanlaatua, syytän valaistusta, kotini pientä kokoa, ja kuvauspaikkojen huonoa tarjontaa em. puitteissa.

Huomaa tuima ilme ja kadonneet kädet.

Arjen juhlaa (osa 4: maanantai)

Maanantai on monien kiroama päivä, työt alkavat taas viikonlopun jälkeen ja palaamme kukin arkeemme. Tiedän ainakin, mitä mieltä itse olin tästä päivästä tänä aamuna klo 8:30, kun alakerran naapuri alkoi poraamaan betoniseinää, näin täyttäen koko rakennuksen sulosoinnulla. Kuvittelin, että oli vielä sunnuntai ja olin valmiina menemään alas kusemaan sisään hänen postiluukustaan, kun sitten muistin eilisen postaukseni ja sen otsikon, jossa mainittiin sunnuntai..
Minä pidän maanantaista ja olen aina pitänyt. Kaiken lisäksi koulupäivä alkaa virallisesti vasta klo 12 ruokailulla, joten saan nukkua vähän myöhempään.

Nykyään, kun menen kirpputorille, etsin erityisesti mm. Lacosten vaatteita. Niitä löytyy yllättävän hyvin, suuri osa on varmasti peräisin 80-luvulta, kun koko Suomi tuntui olevan Lacosten pauloissa (näin muistan omasta lapsuudestani). Kaikkihan tietävät pikee-paidat, mutta sama talo on tehnyt laadukkaita neuleita ja tietysti myös kenkiä, mutta ne moni ostaa ennemmin uutena. Eikö vain?
Tämä Lacosten vihreä neule on ostettu SPR:n kirpputorilta Äänekoskelta, maksoi 2 euroa. Se on jo hieman nyppyyntynyt, mutta tämä on pian korjattu. Voisi kuvitella, että paita on ollu käytössä useita vuosia ja siihen suhteutettuna nyppyyntymis-aste on pieni. Vrt. H&M:n 'merino'-villaneule, joka nyppyyntyy puolessa tunnissa, nimimerkillä kokemusta on.
Paidan alla oleva roosan värinen kauluspaita on yhteisesti Äidiltä ja Joulupukilta.
Housut ostin viime heinäkuussa, kun tarvitsin työhousut. Halusin napakat, tummat farkut, joita voisi käyttää useissa eri tilanteissa. Nämä J. Lindebergin indigonsiniset pöksyt löysin JC:ltä alennuksesta, hinta 45 euroa. Väri on pysynyt aika tasalaatuisena ja intensiivisenä, vaikka olen pessyt nämä jo useampaan kertaan, vielä näillä printtaa monet siniset pyllynjäljet valkeisiin Ikea-sohviin.
Vyön ostin Usa:sta syksyllä 2006. Siinä on kukka-aiheinen kuvio ja se on kapeahko, siksi pidin siitä. Yhdysvalloissa oli tosi vaikea löytää kahta asiaa: asiallisia vöitä ja housuja, joissa persus ei roikkunut polvien korkeudella. Siellä mistä ostin tämän vyön oli molempia edellä mainittuja, mutta en ehtinyt tutustua kuin vyöosastoon. En muista kaupan nimeä, mutta naapurissa oli Louis Vuitton. Hinta kohtalainen parikymmentä dollaria.
Kengät ovat myös kesältä. Ostin ne netistä, yoox.com-verkkokaupasta, reilu parikymppii. Satuin löytämään sieltä vähän halvemmalla, kuin mitä kaupassa pyysivät.. Olin jo jonkin aikaa halunnut Le Coq Sportif:n kengät. Ovat muuten tosi kätevät myöhäisillä roskapussin vientireissuilla..

Vihje sinulle trendejä seuraava, joka et halua, että salainen, pinnallinen paheesi paljastuu: kun olet käynyt shoppailemassa H&M:lla, käännä kotiin tullessasi kaupasta saamasi muovikassi nurinpäin. Näin pystyt käyttämään pussia ja välttymään naapuriesi hyljeksinnältä.

Arjen juhlaa (osa 3: sunnuntai)

Seitsemäs päivä, sunnuntai, lepopäivä. Täytynee myöntää, että itse käytän tämän lepopäivän työskennellen eli maalatessa. Toisaalta, joku insinööriystävistäni saattaisi sanoa: "Maalatessa!!1 No eihän se oo työntekoa!" Tämän logiikan mukaan olisin siis hieman lähempänä kristillistä ideaalia.. Täältä tullaan pyhäkoulu.

Eroaako sunnuntaipukeutuminen jollain tavalla muiden päivien keskiarvosta? Omalla kohdallani voin sanoa, että ei juurikaan. Toisinaan saatan olla poissa kaupungista tai väsynyt edellisen illan juhlimisesta ja tästä syystä pitää lepopäivän, jolloin pukeutuminen noudattaa oloasun kaavaa.

Kokeiluni kolmantena päivänä en valinnut erityistä teemaa pukeutumiselleni. Ensimmäinen ajatus liittyen päivän asuun johti minut tämän siniharmaan paidan jäljille. Vaatekappale on ostettu Jyväskylän Ekocenteristä (Gummeruksenkadulla) parin euron hintaan. Olen tehnyt siellä monta hyvää ostosta ja voin suositella kaikille. En ole käynyt mainitsemassani paikassa lähiaikoina yhtä aktiivisesti, kuin silloin vielä pari vuotta sitten, kun tämäkin paita on hankittu ja käsittääkseni valikoima ei ole nykyään yhtä laaja. Tästä huolimatta, voin suositella. Hihat ovat hieman liian lyhyet, samoin kuin paita muutenkin on lyhyehkö, mutta näin vyö pääseekin paremmin esille.
Vyö on ostettu Jack&Jones:sta kesällä, en muista hintaa.. Reilu kymppi? Halusin vähäsen kapeamman vyön, joka ei olisi perinteinen ruskea tai musta ja tämä osui silmääni. Väri on oranssin ruskea ja täytyy myöntää että tykästyin myös solkeen..
Housut ostin reilu kuukausi sitten JC:ltä. Kyllä, myönnän, että käyn vielä nuorten kaupoissa, vaikka olenkin jo aikuinen nuorimies. Tieto saattaa järkyttää joitain teistä, mutta toivon, että pystyisitte vielä katsomaan silmiin, kun törmäätte minuun Prisman lihatiskillä. Housut (Pepe Jeans) miellyttivät minua välittömästi, koska ne ovat rennon malliset, mutta lahje on silti suora. Olivat vielä alennuksessa, hintana 35€ ja tämä sopi lompakolleni. Väri oli myös mieleeni, en välitä enää kovin kuluneen näköisistä malleista.
Aluspaitana on H&M:ltä ostettu harmaa pikee. Tykkään näistä lyhythihaisista kauluspaidoista, koska niitä voi yhdistellä varsin luovasti; ne ovat tarvittaessa myös hieman asiallisempi valinta. Näitä on kiva keräillä eri värisinä.

Tarkkaavaisimmat teistä huomaavat, että uunissa on lasagnea. Se on tehty perjantaina eli syön sitä nyt kolmatta päivää, huomiselle se ei enää kyllä veny. Tehdessäni tätä ruokaa minut valtasi halu perustaa ruokablogi. Mainittakoon, että latasin siihen kolme jättimäistä valkosipulin kynttä, joten jos et pidä valkosipulin hajusta, ehdotan, että odottelet rauhassa ainakin akselille keskiviikko-torstai. Silloin voi jo olla turvallista tulla juttelemaan.
Lattialla on yksi lempiesineistäni, Mikki-matto. Se on varmaankin ollut alunperin siskoni matto, mutta olen sitä nyt muutaman vuoden käyttänyt. Halusin sen kuvaan silläkin uhalla, että osa töyhtöstäni leikkautuu pois kuvasta. Tykkään tästä matosta, koska se on piristävä ja värikäs. Lisäksi, en voi hyvällä tahdollakaan ohittaa 'Mikki Hiiri ovimattona'- symboliikkaa..
Kädessä muna, kuvausrekvisiittaa.

Arjen juhlaa (osa 2: lauantai)

Ei itketä lauantaina! Näin laulaa Anita Hirvonen ja näin laulan myös minä. Minua ja Anitaa yhdistää moni muukin tekijä: olemme näet kotoisin samalta paikkakunnalta ja lisäksi meitä molempia miellyttää ylenmäärin sähkönsininen.

Eilen tutustuimme harmaan värittämään maailmaan, tänään siirrymme väreihin, tarkemmin sanottuna kahteen pääväriin, siniseen (sähkö) ja punaiseen. Näinkin suuri lämpimän ja kylmän kontrasti saattaa olla monelle kova pala, varsinkin henkilökohtaisessa pukeutumisessaan, mutta minä uskon siihen vakaasti. Mottomme olkoon: "Jos teräsmies, niin miksen minäkin?" Tästä ei ole pitkä askel siihen, että alamme pukemaan alushousut farkkujemme päälle.

Äläkä myöskään rajoita itseäsi sitomalla näiden kahden värin käyttöä toisiinsa, sillä näin intensiivisen värin saa korostumaan helposti myös käyttämällä sen rinnalla esimerkiksi valkoista (tai harmaata).

Ostin nämä siniset farkut viime heinäkuussa jostain nuorten kaupasta, taisi olla Jim&Jill. Hinta 10 € ja se, että olin halunnut siniset housut jo jonkin aikaa saivat minut tarttumaan tilaisuuteen oitis. Housujen takamuksessa oli merkki, joka ei mielestäni sopinut yleisilmeeseen (tiedän tällaiset asiat tietysti paljon paremmin, kuin vaatteen suunnittelija), joten repäisin sen yksinkertaisesti irti. Paita Jack&Jones, ostettu pari vuotta sitten, en muista hintaa mutta oli melko halpa; 5-10€. Alla oleva puna-valko-ruudullinen kauluspaita on ostettu pari kuukautta sitten Fredan UFF:lta, se oli myös aika edullinen. Tässä paidassa on valkoiset napit, mutta yksi niistä irtosi, kun ovenkahva tarttui siihen Järvenpäässä. Tästä sainkin taannoin idean, että irroittaisin kaikki napit ja korvaisin ne hieman erinäköisillä, esimerkiksi kiiltävillä mustilla, tai peräti kultaisilla. Kultaisia vaatekappaleita minulla on aivan liian vähän, jos nyt pakotat luettelemaan kaikki, niin tässä tilanteessa muistan vain kultaisen kravattini. Sukat tässä asukokonaisuudessa ovat tummansiniset, mutta se ei haittaa, koska ne peittyvät kuvassa taaempana olevien lenkkareiden sisään.

Tahtoisin myös esitellä erään lempihuivini, joka näkyy kuvassa roikkumassa kaapinovesta. Näette, että punaisen ja sinisen teema toistuu tässäkin instanssissa. Huivi on jonkin ranskalaisen (jalkapallo-) joukkueen fanituote. Jossain vaiheessa halusin tosi kovasti jalkapallojoukkueen huivin, en tiedä miksi enhän edes välitä koko lajista. Uskoisin, että se liittyy mieltymykseeni kitsch-esineistöä kohtaan.. ja kai jalkapallohuivi on sitten kitsch. Tämä on myös ostettu UFF:lta, ettei vain ollut sama keikka, kun tuo paita tuli kanssani kotiin. Siltä samalta reissulta jäi haltuuni useampikin erilainen huivi...

Huomaa kuvassa näkyvä uusi innovaationi: Mainos- ja ilmaisjakelulehtien varastoiminen Zaran paperikasseihin. Minulla oli näet kaksi ongelmaa. Minulle alkoi kertyä paljon erilaisia paperikasseja, joita vain ei tule niin paljon käytettyä, kuin muovikasseja. Niitä taas tuntuu menevän joka koloon, esimerkiksi juuri roskapussiksi. Minulle alkoi myös kertyä eteiseeni suuren suuri määrä mainoksia, koska en koko syksyn aikana ole saanut askarreltua 'Ei mainoksia'-lappua oveeni. Sitten, hypähtäessäni eteisessä mainoskasan yli, jokin ratas päässäni pyörähti ja sain tämän idean. Hehkulamppu pääni päällä! Kaksi kärpästä yhdellä mainoskasalla. Toimii myös loistavana tilaelementtinä erilaisissa kuvaustilanteissa...

Arjen juhlaa (osa 1: perjantai)

Rakkaat opossumini, arjen pukeutuminen on meille kaikille niin läheinen asia. Jokainen meistä elää jokapäiväistä elämäänsä parhaansa mukaan: opiskelee, on töissä tai juoksee menemään citymarketin vaippaosastolla. Kaiken tämän keskellä ihmisen on vielä pukeuduttava, joka-aamuinen vaatekaapin hamuili voi kestää, henkilöstä riippuen, hyvinkin kauan.

Olen täten ottanut projektikseni käydä läpi arjen pukeutumista seitsemän päivän ajan. Sisällytän viikonlopun projektiini, koska joku saattaisi sanoa, että 'joo toi alottaa tollasen arki-ja-minä-projektin just perjantai-iltana kello miljoona, tosi reiluu", mut ähäkutti, myös lauantai ja sunnuntai on koettava tärkeinä päivinä, koska silloin juuri moni lopettaa välitämästä ja kulkee *helikopterihousuissa 24/7. Helikopterihousuista tulen kirjoittamaan ihan erillisen artikkelin, sen ne ovat vähintään ansainneet.

Tämän päivän asukokonaisuuteen pääsemmekin sujuvasti aasinsillan kautta (iiihaa), sillä edellisessä kirjoituksessani taisin mainita mieltymyksestäni harmaaseen. Apropoo.. tulen aina muistamaan, kuinka lukion äidinkielen opettajani kehotti meitä käyttämään äidinkielen yo-kirjoituksen aineessa mahdollisimman paljon aasinsiltoja, tätä sääntöä olen soveltanut myös muissa sfääreissä elämässäni ja kato! näin hyvin on mennyt.
Harmaa, tuo epävärien hurjan joukon avant garde eli kärkijoukko, kuinka se hiveleekään retinaa. Viime keväänä minulla oli meneillään aikakausi, jolloin halusin tyystin harmaat hiukset. Kirottua, mutta totta: perimäni ja siihen liittyvä hiusten korkea punapigmenttikonsentraatio estivät sen. Tai no olishan ne silkohapset saanu jos olis suostunu poltattaan karvansa nelin- viisinkertaisella blondaussatsilla, mutta mä kun halusin nimenomaan pitää ne hiukset. Harmaat hiukset jäivät siis haaveeksi, joka ehkäpä toteutuu, kun saavutan 70 vuoden virstanpylvään, Intohimoni harmaata kohtaan elää. Hankin siis nämä harmaat pöksyt H&M:n menneen kesän valikoimasta. Hintaa oli alle 30 euroa eli melko edullista. Harmaa poolopaita on Seppälästä, kyllä, Seppälästä. Voin sanoa, etten ole hirveästi tehnyt ostoksia Seppälässä. Minulla on kuitenkin tämä paita, joka oli huokea, hintaa oli peräti 8 € (ale). Paita on pari vuotta vanha. Lisäksi olemme laittaneet jalkaamme harmaat tennissukat (Äänekosken Ale-Makasiini), saatu lahjana.

Kuvan etualalla näet ruskean laukun, joka cliffhangerin tavoin johtaa meidät kohti loppuhuipennusta. Se on ostettu lähikirppikseltä eli Kierrätyskumppaneilta. Sanon niitä kuiteski kierrätyskavereiks, kun ne on vähän niinku kavereita ja kivoja kans. Laukku maksoi 2 euroa, siinä on monia ominaisuuksia, joista pidän: hinta, väri, tilavuus, materiaali.. Uskon, että laukku tulee vielä esille, myöhempänä ajankohtana, silloin kun sen aika koittaa.

*Helikopterihousut-
nämä housut on tehty erittäin kevyestä ja löysästä kankaasta. usein hyvin tilavat, saatetaan käyttää pyjaman alaosana. vyötärönauhoja käytetään pitämään housut ylhäällä. nimensä housut saavat ilmiöstä, joka ilmenee miehen etumuksen alueella, kun mieshenkilö liikkuu ripeästi ja ponnistelee ylös-alas(esim. naruhyppy) helikopterihousut jalassa.

Sinne ja takaisin

Hei kaikki! Kuten kanssaihmiseni Maria aka. Bonnie (vrt. Tuomas aka Clyde) jo aiemmin toi esille, tein viikonloppuna matkan Joensuuhun tarkoituksena tavata ystäviäni.
Puhunko nyt totta vai oliko todellinen motiivini Joensuun hyvä kirpputorikanta? Joensuussa on useampi tarkastamisen arvoinen kirppari. Mainitaan vaikkapa Punaisen Ristin myymälä Kontti, jossa on miehillekin laaja valikoima takkeja (intohimoni). Fida on myös hyvin edustettu, kiitos paljon. Viereisessä kuvassa näemme tunnelmia Kontti-kirpparin edessä. Marialla on yllään Joensuun Fidalta ostettu pitkä takki ja kädessään Kontista ostettu sateenvarjo, joka toimii tässä päivänvarjona. Housut ovat lahja Kanadan suurelta kansalta, samoin kengät.
Itse olen enemmän aurinkolasien käyttäjä, nämä kyseiset on ostettu H&M:lta, UV-kerroin tuntematon. Huivi on Kontista, takkiin ja hanskoihin sijoitin noin vuosi sitten USA:n matkalla (Armani Exchange & Kenneth Cole New York). Jalkaan päätyi aamulla harmaat housut (H&M) ja upouudet vitivalkoiset Reebok-Classicit. Olen viime aikoina kehittänyt erityisen rakkaussuhteen mustaan, valkoiseen ja harmaan eri sävyihin. Vanha rakkauteni eli kirkkaat värit säilyttää silti asemansa.

Skottilainen takkinen ja hattu mallia 'Alppien Kuningas'. Takki oli miellyttävä ja tuntui hyvältä ellei jopa todelliselta löydöltä. Etuosa oli säämiskää tai sitä muistuttavaa materiaalia ja tosi miellyttävä, muuten materiaalina villa. Päätin silti laittaa takkisen sivuun, koska se olisi ehdottomasti vaatinut kaverikseen tämän hatun. Hattu oli valitettavasti liian pieni, ehkä jonkun hobitin ennen omistama. Minä taas olen ihmismies ja pääni on sentään kokoa 60. Jos sinä, Lukija, löydät jostain hienon hatun, joka on myös minun päähäni sopivaa kokoluokkaa, laita minulle siitä välittömästi tieto. Me toivomme lukijoiltamme interaktiivisuutta.

Nahkatakki, jossa karvakaulus. Muistan, että tämä sama takki oli viime kerrallakin siellä minua katselemassa, eli viime keväänä! Miksei kukaan ole ostanut tätä? Hintaa oli muistaakseni 25 €, joka ei suinkaan ole paha. Meneppä UFFille ja maksa tästä siellä jonkin verran enemmän. Takki haisi suht normaalilta käytetyksi vaatteeksi, ei tullut kyyneleitä, vaikka kuvassa vähän siltä näyttää. Karvakaulus ja -vuorikin olivat hyvässä kuosissa. No joka tapauksessa, ongelmana kohdallani oli käsieni pituus, joka koitui takin oston kannalta kohtalokkaaksi.
Ja tiedäthän, mitä sanotaan miehistä, joilla on on pitkät kädet?
-Heillä on pitkät hihat