Kurkkaus kevääseen

Aijai kun aurinko hellii! Ja kas kun varkain olen pukenut päälleni ainoastaan kirpputorien aarteita!

Suomen (ja Kanadan) talvessa on se vika, että ne lämpötilat tuppaavat laskemaan niin alhaisiksi, että vannoutunut hameiden käyttäjäkään ei pysty ihan joka päivä lempivaatteitaan pitämään.

Onneksi lopulta tulee kuitenkin kevät!

Tämä hame on yksi lempihameistani. Se on merkkiä Vuokko, ja löysin sen Oulusta Second Top Boutiquesta. Suosittelen Oulun reissulla piipahtamaan tässä liikkeessä. Kyseessä on Pelastusarmeijan kirpputori, joka on erikoistunut merkkivaatteisiin. Hameen hintaa en muista, mutta arvioisin sen johonkin kympin tienoille. Hameessa viehättävät raitakuvio ja rauhalliset värit.

Vyötäröä koristaa täältä Kanadasta ostettu nahkavyö. Kirpputorilla pulitin siitä 2-3 euroa. Pelastusarmeijan täti vielä korosti, että huomaathan, että tämä on kalliimpi kuin ne muut. Tajusin, katsos ihan syystä otinkin tämän aidon nahkavyön enkä niitä halpoja materiaaleja, vaikka ne olisivatkin olleet vain dollarin kappale...

Toppina minulla on paikalliselta pikkukirpputorilta ostettu toppi , josta maksoin parisen euroa. Materiaali on sellainen  ryppykangas, joka venyy ja paukkuu ties vaikka kääräsen sen nojatuolin päälliseksi... No, ei nyt sentään, mutta sanotaanko näin, että vaikka tästä lihoisin 10 kiloa niin tämä toppi tulee mahtumaan!

Viuhahtaja

Tuleeko Konttiin liikaa kolauttavan hyviä takkeja vai onko minulla itsetunto-ongelma, jota yritän korjata ostoksia tekemällä? Ehkä vähän molempia, mutta vielä on naulakossa tilaa ja kaupasta saa hengareita.

Kävin siis eilen Kontissa jokaviikkoisen tapani mukaisesti. Edellisestä kerrasta oli jo vähän aikaa. Annoin sen paikan olla hetken rauhassa, koska viimeksi ostin sieltä tuolin ja jalkalampun, ja vaikka sekään kaupanteko ei ollut tuhoisa lompakolle ajattelin, että ehkä en kiusaa itseäni enempää, koska selvästikin nähdessä hienoja juttuja halvalla en voi vastustaa kiusausta. Se on vaan niin, että monet kirpparilöydöt samaistaa uniikkituotteisiin.

Tämä takki on todella kevyt ja pehmeä, mutta myös läpäisi tämänpäiväisen semimyöhäiskevättalvisään koetukset lämmittäen kiitettävästi. Hieman ensin epäilytti väri, mutta toisaalta se on arveluttavuudessaan hellyyttävä. Parikymppiä.

Nahkasaappaat (Buttero) on hankittu Barcelonan matkalla vuodenvaihteessa.

Huivi LV / Ruuturouva.

Lämpökerraston alaosa Ski-point.

Jo onkos tullut kesä nyt talven keskelle...

Ajattelin, että näin uuden vuoden myötä olisi hyvä tilaisuus liittyä taas seuraanne, arvon lukijat. Tiedättehän vanhan sanonnan "uusi vuosi, tiuhempi postaustahti"... Tässä (vihreä) kuva jo varmaankin parin kuukauden takaa. Mukana myös vilaus uusista silmälaseistani, jotka ovat merkkiä Chanel (ostettu jo kyllä heinäkuussa että uudet ja uudet...).

Aluksi olisi hyvä varmaankin kertoa miten tähän asuun päädyttiin. Kerran Tuomas puki minut kultahameeseen (mallia levoton ja 80-luku), leopardipaitaan sekä mustaan liiviin, jossa kohokuvioita. Tästä on kuva todisteena, mutta en viitsisi sitä tähän laittaa... Asu ei saanut suosiota kuin Tuomaan taholta, mutta muistan vieläkin elävästi kuinka hän hoki "pattern on pattern, pattern on pattern...". Tässä asussa leikittelemme siis hieman kuvioilla!

Hame on Kanadan tuliaisia itselleni (kirpputorilta, merkkiä Zara basic). Paita, joka on oikeasti tunika, on Indiskasta ostettu. Laukku on syksyn kirpputorilöytöjä Kontista, hinnan muistelisin olevan kolmen euron tienoilla. Verhot on pelastettu ystävän (nyk. ex-)poikaystävän ostaman talon varastosta.

P.s. Olen nyt Kanadassa, mutta palaan euroopan apajille muutaman päivän päästä, eli syntymäpäivänäni (jippijaijee...).
P.p.s. Muuten, täällä ei ole läheskään yhtä monta kivaa vaatekauppaa kuin Suomessa. Sain Joulupukilta lahjakortin ostoskeskukseen (käy siis kaikkiin kauppoihin). Kolusin jo koko (suht hyvänkokoisen) ostoskeskuksen läpi enkä löytänyt oikein mitään. Ei huolta, menen vielä uudestaan eli lahjakortti ei kyllä jää käyttämättä. (Note to self: tästä aiheesta voisi kyllä jatkaa myöhemminkin.)

Baby blue

Kas hei, ja tervetuloa budoaariini. Muistan, että aikoinaan, kun seurasin Kauniita ja Rohkeita hyvin intensiivisesti, oli Brooke anastanut itselleen muotitalon osake-enemmistön ja ihan vaan Stephanien kiusaksi hän lanseerasi "Brooken Budoaari" nimisen alusvaatemalliston. Minulla ei ole mitään tarvetta kiusotella Stephanieta, eikä minulla varsinaisesti ole budoaariakaan, mutta alusvaatteet ovat kyllä ihan käytännöllisiä.


Herrain kauluspaidat kiinnostavat minua edelleen. Olenkin niitä hankkinut kirpputorilta, aina kun vastaan on tullut sopiva. Käyn viikottain SPR:n Kontissa Lappeenrannassa, koska sieltä tekee usein löytöjä. Oheinen vaaleansininen smokkipaita on Joensuusta Fidalta. Samalla reissulla löysin myös vaaleanpunaisen smokkivyö, -rusetti ja -nenäliinasetin. Ne tulivat muovisessa pakkauksessa! Uuh, muovia, luksusta... Olin itse asiassa aikaisemmin nähnyt samaisen vaaleanpunaisen setin Joensuun Kontissa ja jäänyt katumaan, kun en ostanut sitä. Ilmeisesti joku toinen oli sen sieltä löytänyt ja vienyt tarpeen päätyttyä Fidalle. Tämä on ainakin se totuus johon itse uskon.

Ennen ostin vaatteita aika paljon impulssin mukaan kirpputorilta, heti jos joku "jännä" vaate tuli vastaan, yleensä ostin sen. Jännä voi tarkoitaa montaa asiaa. Mieleen tulee ensimmäisenä erittäin räikeän vaaleanpunainen college-paita, todellinen huomionkerääjä. En ole raaskinut laittaa sitä vielä kierrätykseen, olen kai vakuutellut itselleni, että siitä tulisi "persoonallinen" suojavaate työhuoneelle... miten vaan. Nykyään harkitsen jonkin verran vaatteen ostoa. Eli vaikka tämä kokoa S oleva college, jolla komeilee Minni Hiiren muotokuva maksaisi vain pennin, en ehkä ostaisi sitä. Koen kai olevani aikuistunut.. *yskintää*

Väriteoria

Hyviä asioita tapahtuu sille, joka pysyttelee vaakatasossa. Tämän vanhan ja hyvin tunnetun sananlaskun voimin on hyvä palata normaaliuteen pitkän hiljaiselon jälkeen. Viittaan tällä siihen, ettei tällä tontilla ole laitettu kiveä toisen päälle sitten aikojen, kun housuhame oli kuuma sana juppipiireissä.

Mitä kuuluu? Mulle kuuluu ihan hyvää. Asun nykyään samassa kylässä Suomen suurimman Prisman kanssa ja siitä pari taloa ulapalle päin on Kontti, tuo kirppareiden kruununjalokivi. Olen ottanut tehtäväkseni käydä siellä kerran viikossa, vähintään. Sen voi ehkä yhdistää siihen tosiasiaan, ettei mulla ole täällä mitään sosiaalista elämää töiden ulkopuolella... Ja kun sanon "töissä" tarkoitan oikeasti sivaria. Käyhän se työstä, mutta palkka ei ole verrattavissa. Lottovoittoa odotellessa...

Olen tavallaan hurahtanut kirppareilta löytämiini Lacosten neuleisiin, niitä löytyy aika usein ja melko edullisesti. Oheinen sitruunankeltainen neule löytyi tosiaan Kontista joskus, kun kesä oli vielä relevantti. Maksoin siitä varmasti jotain neljän dollarin suuntaista. Muistelen joskus esitelleeni vihreätä saman merkin neulepaitaa ja kehuneeni sen kykyä pysyä nyppyvapaana. Niin, tosiaan polyester taitaa olla vastustuskykyisempi nypyille... Ainoa haitta tässä muovivallankumouksen suurtuotteessa polyesterissa on sen kyky olla hengittämättä. Eli jos haluat sitoa kaiken kehostasi poistumaan pyrkivän kosteuden, laita päälle polyester-neule ja lähde vaikka pyörälenkille. En myönnä kokeilleeni tätä tahattomasti työmatkalla.

Seuraava jatkaa päävärien luotsaamalla tiellä. Käväistessäni taannoin Helsingissä bongasin UFFilta Vuokko Nurmesniemen paidan, josta maksoin jotain vitosen kaltaista. Kuvataiteilijana minua viehätti paidassa tanssin tavoin esiin puskeva värikontrasti, joka saa epileptikot polvilleen.

Lopuksi lista tämän hetken toivejutuistani:
- kangasta uuteen kunnolliseen päiväpeittoon
- kangasta uusiin housuihin
- toimiva ompelukone
- uusi täkki ja tyynyjä, luonnonmateriaaleista
- uusia kavereita, sosiaalinen elämä
- kyky siirtyä ajassa hetkeen, jolloin sivarini on ohi

Työ vs. vapaa-aika

Hei. Nimeni on Maria. Olen 25-vuotias ja pidän kirpputoreista. Pidän myös kirkkaista väreistä, kesästä ja mansikoista (kuva 1). En siivoa kovin usein ja minulla on niin monta purkkia, etten tiedä mitä niihin kaikkiin laittaisin. Olen pahamaineinen huonekasvien hoidossa, mutta viime aikoina olen löytänyt itsestäni viherpeukalon (5 kasvia, ja kaikki elossa). Nyt kesällä olen töissä toimistossa (kuva 2). Opiskelen opettajaksi ja haaveilen omasta kodista. Vapaa-ajallani kuvaan itseäni ja kirjoitan vaatteistani blogiin...

Näin arkea ja juhlaa l. työtä ja vapaa-aikaa esittelevät nämä kaksi asua. Vapaa-ajan kuvassa olen ripustanut päälleni Kanadasta kirpputorilta ostamani hameen (hinta viitisen euroa), jo edellisessä postauksessa näkemämme Lindexin paidan (7 €) sekä Joensuun Valintakirppikseltä ostamani vaaleanpunaisen laukun (taisi olla 7 euroa), jossa on muuten pieni peili sisäpuolella. Melko veikeä!

Työasuni taas koostuu kukallisesta Warehouse One -putiikin topista (n. 10 €, ei voi muistaa, Kanadasta), vanhasta Seppälän villatakista (15 €), sekä SPR Kontin aarteista eli tänä kesänä löytämistäni avokkaista (3 €, SPR Kontti), suorista housuista (3 €) sekä Natevan laukusta (12 €).

Yleensä pidän töissä housuja sillä kuljen matkat pyörällä ja olen usein aamulla liian laiska/ kiireinen miettimään housuja JA hametta sen päivän asuun (kapeahelmaisella hameella kun ei ole niin kovin helppo pyöräillä... vaikkakin näkymät on hyvät vastaantulijoilla). Siksipä viikonloput kuljenkin melkein poikkeuksetta hameessa. Suunnitelmissa kyllä on tästä kun ilmat lämpenevät siirtyä hamelinjalle töissäkin. Ei kai se auta kuin aamulla polkea housuissa jos haluaa päivät toimistotäteillä hameessa...

Sadetakkiko se siinä...

Näin ilmojen ollessa melko sateiset (no okei paistoihan eilen ja sitä edellisenä päivänä aurinko) keskityn kesähepeneitä mieluummin ulkovaatetukseen. Ja kas, ostinkin eilen kirpputorilta trenssin. Oikeastaan kaverini löysi sen, mutta koska se oli hänelle pieni niin sain sen itselleni. Jee! Kyseessähän on aivan upea vaaleasävyinen vanhaa suomalaista merkkiä oleva trenssi. Sisällä on peräti kaksi lappua, toisessa lukee "Master, Kokkola" ja toisessa "Pukimo T. Tammivuori, Jyväskylä". Nyt tässä vaiheessa kannattaa istahtaa tukevasti sillä hinta oli aivan säälittävän pieni. Maksoin takista nimittäin 4 euroa...




















Paritin sen nyt mustien sukkahousujen, Hai-kumisaappaiden (43 €) sekä kirpparilta ostamani sontikan (2 €) kaveriksi. Inspiraationa toimi sadeilma (vaiko kenties se, että kämppäkaverini muuttavat pois kauas takaisin omiin maihinsa, joka voi ajoittain tuoda kyyneltipan heidän tai allekirjoittaneen simmuihin). Alla on Kanadasta kirpputorilta ostamani tulppaanihame (merkkiä Zara basic, hinta jossain 4-6 euron kieppeillä) sekä Lindexin alesta korjaamani paita (7 €). Silmiinne varmaan myös osuu kenkätelineen virkaa toimittava puhtaanpyykinkori. Selitys tähän liittyy edellämainittuun muuttopuuhaan: teimme eilen suursiivouksen ja noukin ne 20 kenkäparia (joista 18 minun) koriin talteen. Tästä syystä myös pölypallot ovat kuolleet sukupuuttoon asunnostamme, lukuunottamatta tietysti omaa huonettani...

Smoke 'n' mirrors

Heittäkää huolenne, sillä olen palannut lihapatojen äärelle! Toisin sanoen opiskelukiireiden aiheuttama kiusallinen vapaa-ajan puute on rajoittanut blogausta viimeisen kerran (siis kunnes aloitan taas opiskelun uudestaan) ja tulen luoksenne, rakkaat opossumit, sinisenä ja keinonahkaisena. Ei, en kärsi hypotermiasta, vaikka edellinen hypoteesi niin väittäisikin, vaan puhun aivan muista asioista. Nimittäin vaatteista, sen takiahan me kaikki täällä olemme.

Huomaan, että olen täysin unohtanut, miten tämä homma etenee. Voit ehkä huomata tämän oheisen kuvan ilmeesta, joka on tahallisen virittymätön. Aloittakaamme siis tämän ajan tapahtumista ja tarkemmin tämän kyseisen iltapäivän tapahtumista. Kuten sanottua, koulu on ohitse ja tällä pojalla on oleva 23. päivä käsissään kuvataiteilijan (amk) paperit ja siitä syystä käyn koululla lähinnä syömässä. Tänään kohtasin ruokailun jälkeen pari kollegaa, jotka sittemmin suostuttelin dekadenttiin päiväkahvihetkeen lähiseudun parhaimmistoon kuuluvassa ravintolassa Buttenhoffissa, joka on valopilkku imatran ikiyössä. Nautittuamme lattet ja suoraan uunista pöytäämme kannetut omena- ja raparperipiirakat tuli halu suunnistaa kirpputorille. Tällä kertaa kohteena oli Imatrankosken Mega-tori, josta minulle tulee aina mieleen Jukka-Pekka Palo ja Megavisa.Visailut sikseen! En ihmeitä odottanut kirpparitarjonnalta, ja kun ystäväni näytti minulle pikkupojille mitoitetut, kirkkaanväriset miesten stringit kaikessa runsaudessaan, olin vakuuttunut, ettei tällä paikalla olisi minulle enää koskaan mitään tarjottavaa (viitaten sekä kyseiseen kirppariin että imatraan, sillä olenhan täältä lähdössä näinä päivinä). Kuinka ollakaan suunnistettuani uuden ihastukseni kauluspaitain äärelle huomasin vaaleansinisen Burberryn paidan. Koko oli ilmaistu ystävällisesti numerolla 39, mutta kokeiltuani paitaa päätin, ettei yhtä numeroa liian pieni paita olisi pahitteeksi vaatekaapilleni. Hintana viisi euroa, joka hieman on normaalia korkeampi. Taitaa megatytöt tuntea merkkivaatteensa. Täytyi kyllä vaihtaa napit vanhoista vaaleista kuvassa näkyviin tummansinisiin, nappien hinnaksi tuli yksi euro.

Kuvan takki on päälläni harvoin, edellisen kerran käytin sitä kesällä 2006, kun minulla oli vielä hulmuava takatukka. Muistan sen illan kuin eilisen, tai sanotaan vaikka, että ainakin osia siitä illasta muistan kuin eilisen. Mukana menossa oli mm. kanssaihmiseni Maria, yllään kuuluisa euroviisumekko. Suunnistimme DTM:n tanhubileisiin ja illan lopuksi kannoin Mariaa reppuselässä. Oi aikoja, oi tapoja. Takki on UFF:n euron päiviltä eli maksoin siitä euron, vai oliko peräti kolme. Alkuperäinen hinta oli useita kymppejä. Veikkaisin, että takki on jonkun itse tekemä, eikä ketjukauppain tekele, vaikkei niissäkään mitään pahaa ole... kehitysmaiden pikkulapset on yllättävän hyviä ompelijoita.

Housut on Bossin, ostettu männä vuonna stokkalta. Kuvassa nähtävillä myös muita kirppariostoksia, kuten peili (20€) ja Adidaksen punainen lääkärilaukku (4€), jonka hoksasin legendaarisilta kierrätyskamuilta. Katsoin laukkua kaupassa ja mietin, että ompa pölyinen ja päätin pyyhkiä pölyt vasta kotona. No, sitten kotona huomasin, että ei se olekaan pölyä, vaan varmaankin auringon valosta johtuvaa haalistumista. Saattaa se olla myös pinttynyttä pölyä tai jotain sellaista. Olen ymmällä! Jos joku teistä ruudinkeksijöistä tietää, millä välineellä tuota pitää silitellä, että saadaan aikaan tasaisen sävyinen, puhdas pinta, ottakoon hän minuun välittömästi yhteyttä.

Silmälasikäärme

Olen matkannut takaisin Joensuuhun. Matka oli pitkä ja raskas, mutta selvisin vihdoin perille. Myös astiasto selvisi matkasta, vaikka ajoittain epäusko sai minut valtaansa...

Ohessa hieman kuvia tuliaisista itselleni. Eksyin sitten Helsingissä myös hieman ostoksille. No, ei se mitään, ensi viikolla alkaa jo kesätyö!

Ensimmäisessä kuvassa on hamepuolta ostoksistani sekä ainoa (!) ostamani laukku. Kaikki ovat Kanadasta eri kirpputoreilta. Sinisävyiseltä näyttävä hame on luonnossa paljon vihreämpi. Pidän sen etumusnapituksesta, joka ulottuu alas asti. Musta-valkoinen hame on merkkiä Zara ja on kivasti tulppaanin mallinen. Erittäin mieluisa löytö minulle. Hameiden hinnat pyörivät siinä 4-6 euron paikkeilla, näin muistelisin. Laukku oli melko hauskan mallinen, joten pelastin sen omakseni parilla eurolla.

Sini-vihreäsävyinen mekko/ tunika on Indiskasta. Pidin kovasti vaatteen värimaailmasta eikä hintakaan ollut kovin suolainen: 7 € katosi lompakosta tämän hankinnan myötä. Kukonaskeltakki on Kanadalaiselta kirpputorilta. Hieman mietiskelin sen ostoa, mutta olkatoppaukset poistettuani siitä tuli melko hyvä kevyt pikkutakki. Hinta on valitettavasti vaipunut unholaan (kuten muu monikin asia näinä päivinä - aikaeroväsymystäkö tässä pitää syyttää?!). Tumma toppi on H&M:stä alennusrekistä, vaalea kauluspaita (mallia "opettajatar") on valtameren takaa kirpputorilta sekä valkoinen toppi jostain Kanadalaisesta vaatekaupasta (n. 7 €). Pahoittelen kuvan huonoa laatua, syytän siitä tärisevää kättä sekä huonoa valaistusta, eli perinteisellä sormenosoittelulla mennään.

Kokonaisuudessaan reissu oli oikein mukava. Kuviin eivät kaikki löytöni tällä kertaa päässeet, mutta varmastikin jossain vaiheessa tulen niitä esittelemään. Loppuun vielä kuva kesäisestä Joensuusta. Kas, kukas se siihen on eteen eksynyt, sinä saatat miettiä... No minähän se olen. Itse kynimäni etutukka on jo näköjään ihan ok-mallilla (aluksi joutuu parsimaan sitä n. joka päivä). Päällä on edellisen kuvan vaalea kauluspaita, Helsingin löytö H&M-villatakki (olisko ollut reilu kymppi) sekä Kanadasta tuomani helminauha (kirpparilta). Minulla on muutenkin melko kokoelma eri värisiä helmiä, ja joskus vieraat vähän ihmettelevät mistä olen löytänyt rahat moisiin. Katsos kun ne ei olekaan mitään vaatekauppojen ylihintaisia ripustimia... Kirpputoreilta niitä ainakin aikaisemmin löytyi melko hyvin ja edullisesti. En muista Suomesta viime aikoina löytäneeni, mutta Kanadasta niitä tarttui viime kesänä sekä nyt mukaani useammat. Kuvassa on korvissa aarikkaa sekä lasit Guy Laroche. Aika usein tulee positiivista palautetta noista laseista, mutta itseä alkaa kahden vuoden jälkeen jo pinkki ketuttamaan... Kävin jo ehkä vahingossa katsomassa laseja, siel oli sellaset Guccit 290 € + linssit... Katsellaan josko kesätienesteistä riittäisi rahaa lasiostoksillekin.

Kaukana

Anteeksi murmelit (sis. myös Tuomas) pitkä hiljaisuuteni. Katsokaas olen lentänyt aika monen kilometrin päähän eli Kanadaan keikoilemaan vuorostani. Vajaan kuukauden reissuni onkin nyt jo melkein lopussa ja joudun pakkaamaan mukana tuomieni kamppeiden lisäksi mm. neljä hametta, kaksi takkia, kahdet kengät, kaksi paitaa, kolme toppia, yhden lautapelin, kolme kirjaa, kaksi cd-levyä, yhden astiaston kahdeksalle henkilölle (lahja poikaystävältä, ks. kuva astiastosta alhaalta) sekä tuliaiset joita en tässä ala erittelemään... Onneksi otin mukaan yhden tyhjän laukun fiksuna tyttönä!


Vaateostokseni olen tehnyt miltei poikkeuksetta kirpputoreilta. Mukana taitaa olla vain yksi toppi, joka on uutena ostettu. Täällä ei ole itsepalvelukirpputorin tyyppisiä lainkaan (ei ainakaan silmiini ole osunut). Sen sijaan olen kolunnut Ottawan Salvation Army sekä Value Village -merkkisiä kauppoja. Pidän etenkin Value Villagen siististä esillepanosta kokojen mukaan. Hinnat, niistä en osaa sanoa juuta enkä jaata, sillä kävin lyhyen matikan ja nää käyttää täällä dollareita. (Tai no sanoisin että hinnat ovat ainakin alhaisemmat kuin Helsingin kirpputoreilla.) Näiden lisäksi on kirpputoreja, jonne voi viedä omat tavaransa myytäväksi (consignment store). Siis kuin meidän itsepalvelukirpputorit mutta omien pöytien sijaan vaatteet ovat järjestettynä eri vaatekappaleiden mukaan. Nämä ovat oman kokemukseni mukaan hieman hinnakkaita, mutta löytöjä voi silti tehdä. Vimppana haluaisin mainita alan harrastajien pitämät pienet kirpputorit. Löysimme aika kivan kyseisen lajin edustajan nimeltänsä Ragtime (43 Flora Street, Ottawa). Pienehkö tila oli melko täyteen ahdettu, mutta katseltavaa oli vaikka kuinka: eri aikakausien vaatteita, kenkiä, laukkuja. Myös miehet oli erinomaisesti huomioitu.

Suuntaa-antava lausahdus ostoksistani voisi olla vaikkapa "pastellivärit kohtaavat viiskytluvun kotiäidin". Tarkempaa esittelyä ostoksista myöhemmin, sillä kuumuus (kyllä) ja kesävaatteiden pitäminen on uuvuttanut minut. (Valhe: oikeasti en viitti alkaa ottamaan kuvia täällä anoppivanhempikokelaiden luona. Voitte varmasti kaikki kuvitella ilmeet kun minä ojennan heille kameran ja alan keikistelemään... "kumma suomalainen, puhuu kummaa kieltä jossa ei ole päätä eikä häntää, sanoo ettei lätyt siirapilla ole aamupala, nyt se on huulet törröllä kameran edessä").

Vinkki niille jotka kaipaavat neuvoja vaatteiden yhdistelemiseen hieman rohkeammin:
käydessä kirpputoreilla (ja miksei muissakin kaupoissa) joutuu usein sovittamaan vaatteita, jotka eivat ensisilmäyksella sovi yhteen. Minulle käy usein niin että kun laitan sovituskopissa epäsopivaksi tuomitun yhdistelmän, vaikkapa topin ja hameen, ylleni, suustani pääsee "voilà"! Hieman erikoinen yhdistelma toimiikin täydellisesti!

Sukkahousuritarikunta

Tänään löydätte minut jokapäiväisten arkipuhteiden ääreltä. Opiskeluun liittyvät uuvuttavat velvollisuudet ovat hellittäneet tai olen ottanut itsenäisesti vapaapäivän tälle illalle. Mitä parempaa tekemistä televisiottomalla nuorella miehellä voisi olla, kuin valkoisten paitojen silittäminen..? No, tietysti uunin puhdistamista lukuun ottamatta.
Kuvassa näette kaksi valkoista paitaa, jotka olen tänä vuonna ostanut. Molemmat ovat käytettyjä, joten hinta ei ollut paha. Silityslaudalla lepäävä, puoleen väliin napitettu paita on Helsinki10:stä ( ~ 10 € ) ja päälläni oleva Ralph Lauren ( 4 € ) on Joensuun Kontista... Eikä naureskella mielikuvalle 'Ralph Lauren päälläni' siellä...
Mikä virka valkoisella paidalla on? Minua miellyttää sen neutraali olemus ja kyky tulla huomioiduksi, olematta liian sun naamalla ie. in your face. Henkilökohtaisesti olen nykyään enemmän kiinnostunut valkoisista kauluspaidoista, kuin ennen. Ja mikäs siinä ollessa, kun niitä löytyy melkeen joka kiven alta.
Kaulassa roikkuu Isän Istanbulista tuoma arabi-vaikutteinen huivi, sen mukana tuli myös sellainen päänauha. Eli tätä on siis tarkoitus pitää päässä sen nauhan kanssa vrt. Jasser Arafat. Eräät Israelia sympatiseeraavat sukulaiseni karsastavat tätä huivia, itse asiassa, jos en olisi ollut niin nopea poika, kuin olin, tämä huivi saattaisi olla hukkunut, ihan niin kuin 'Che Guevara'- seinävaate, jonka teininä ostin ja laitoin seinälleni, josta Äitini sen korjasi pois ja hukkasi... Käytänkö blogeja anonyymeihin, passiivis-agressiivisiin hyökkäyksiin sukulaisiani vastaan? ehkä.

Ja mitä mulla on jalassa!!? No ne on hopean väriset sukkahousut, denieri 100! Ostettu ihan naisten osastolta H&M:ltä. Hankin nämä eräitä naamiaisia varten, joihin osallistuimme Marian kanssa. Otettiin teemaksi Jane Fonda Jane Fondan aerobic-videoista ja meistä pidettiin niin paljon, että saimme palkinnoksi hyvin pienen pullon kuohuviiniä. Lisäksi yks puolalainen tyttö tunki väkisin mun suuhun yhden popkornin.

Saksikäsi

Kävin visiitillä Helsingissä viime viikolla. Jätin hyvästit mieshenkilölle eli poikaystävälleni, joka matkasi lentokoneella kotimaahansa Kanadaan. Sitä ennen ehdimme kiertää hieman kauppoja ja kirppareitakin. Iso Roobertinkadun Fidasta ostin tämän kuvan sinisen hameen hintaan 6 €. Muokkasin sitä siskoni avustuksella lyhyemmäksi sekä alhaalta hieman kapeammaksi. Mielestäni ihan onnistunut ostos, varsinkin kun näinä päivinä tuo sinisen sähköinen sävy on kovasti mieleeni. Muistelisin, että nuorempana sininen ei silmääni oikein viehättänyt. Kai se on tämä kypsä (heh) 25 ikävuoteni, joka saa kaipaamaan hieman rauhallisempaa väriä kuin se vanha lempparini punainen.

Hameen kaveriksi paritin jännästi sivuilta pilkullisen mutta keskeltä yksivärisen Kanadan kirpputorilöytötoppini. Koko komeus täytyi kruunata vielä ruskealla villapaidalla (Kanadasta käytettynä myös), sillä säät eivät ole vielä otolliset lyhythihaiselle (toim. huom. ja nimenomaan tällä ruskealla villapaidalla sillä kaikki muut olivat kuivumassa).
Kuvasta näette myös uuden tai siis vanhan tukkatyylini. Aloitin joskus ennen joulua urakan etutukan kasvattamiseksi pois. Lupasin itselleni, että uuteen vuoteen asti on kasvatettava. Päätös palata takaisin etutukkaan oli äkkinäinen mutta oikea. Se sivuliehu ei oikein koskaan tuntunut omalta... Ja itsekynitty uusi otsatukka kuvastaa paremmin sotkuista luonnettani! Kuten huomaat, en ole edelleenkään purkanut kaikkea muuton jäljiltä. Lisäksi tapani on matkan jälkeen iskeä kaikki huoneen lattialle ja matkalaukkukin yleensä hengailee paikalla pitkän aikaa.

Raivasin itseasiassa huoneestani toista nurkkaa siistiksi kuvaa varten. Kuinkas kävikään, kuva itsestäni sotku takanani olikin paljon dramaattisempi... Joten mitä sitä "lievää sekasortoa" siis enää peittelemään! His & Hers presents, Maria's room as it should be...

Menneen talven lumia

Valkoinen on kliininen väri, jota usein tapaamme vain sairaaloissa tohtorien yllä tai talvella ulkona, kun katsomme ikkunasta ulos. Jälkimmäistä määritelmää pitänee tosin tarkentaa vuosien edetessä. Tietysti valkoinen t-paita on vanha tuttu samoin, kuin serkkunsa kauluspaita. Harvemmin tulee vastaan muita vaatekappaleita, jotka rehvastelisivat valkean hehkullaan.

Veli Valkoinen tunnetaan hankaluudestaan; siinä näkyvät kaikenlaiset tahrat (paitsi valkoiset ja värittömät). Mitä iloa tästä valon aallonpituudesta sitten on meille? Noh, sehän on valovoimaisin kaikista väreistä. Toisin sanoen rusketuksesi korostuu huomattavasti, jos pukeudut valkoiseen. Käytän itse tätä tekniikkaa mielelläni talvisin, kun oman ihoni sävy on siirtynyt askeleen lähemmäs mannapuuroa.

Valkea takkini on ostettu joulun jälkipäivinä Jyväskylästä, SPR:n kirpparilta. Olin iloinen tämän löytäessäni, koska kuten mainittua, minä ja valkoinen olemme liian usein erossa. Halpakin tämä oli, kuin mikä. Pari euroa ja sekin otettu henkilökohtaisesta kaljakassasta, hyvä minä!
Takin alla on vihreään taittuva vaalea kauluspaita, jonka hankin kesällä UFFilta muutamalla eurolla. Samalla etapilla käteeni tarttui myös ulkoilmassa käytettävä vetoketjullinen takki, joka oli väriltään hyvin lähellä tätä paitaa. Ajattelin heti, että en voi erottaa näitä kahta, sehän olisi, kuin ottaisi vastasyntyneen lapsosen pois äitinsä povelta. Ostin siis molemmat, mutta puhutaan siitä takista enemmän, kun ilmat sen sallivat.
Kauluspaidan alla on niin ikään joulun alla H&M:ltä ostettu valkoinen t-paita, jossa on positiivista mielialaa herättäviä värikkäitä raitoja. Paita oli alennusmyynnistä ja maksoi jotain kahden ja kolmen euron väliltä. Yleensä ostan kokoa L tai M, kun on kyse t-paidoista. Tässä yhteydessä tein poikkeuksen, koska olen alkanut välittää suuremmista paidoista (ihan kuin olisin joskus maininnut tästä...) eli tämä paita on kuin onkin kokoa XL. Mitäköhän keksin seuraavaksi?? Ponchon? Kukkamekon? Neljän hengen retkiteltan??!
Housut ovat H&M:ltä ja niistä onkin jo puhuttu harmaan (epä)värin yhteydessä.

Tahtoisin kuitenkin kiinnittää huomionne rintapielessäni komeilevaan rintarossiin. Sen toi pukki. Tässä rintaneulassa esiintyy palvomani supersankari She-ra (He-manin kaksoissisko). She-ra taistelee ystäviensä kanssa pahaa Hordakia ja tämän kätyreitä vastaan ja on samalla kokopäiväinen prinsessa.

Se ihana violetti mekko

Tein pari mukavaa mekkolöytöä kirpputorilta männäviikolla. Tässä esittelyssä näistä toinen eli vanha violetti, jossa mustia pieniä raitoja (ei taida näkyä kuvassa vaikka kuinka siristää, kiitos Suomen talven sekä hyvän valaistuksen). Kirpputoreilta etsinkin useimmiten mekkoja, takkeja, hameita, laukkuja sekä kenkiä. Topit niin usein kulahtaa pesussa ja ovat mallia napa näkyy. Tietysti iäkkäämmät, kunnon kankaasta tehdyt kestävät pidempään, mutta jostain syystä niitä ei muista etsiskellä. Housut puolestaan ovat siinä mielessä kinkkiset, että oikeaa kokoa tuntuu olevan vaikea löytää. Vaikka tyylin puolesta olisikin mukava pöksy niin voisi toiseen lahkeeseen kutsua kaverin kylään tai housut on kokoa barbie... Noh, yrittänyttä ei laiteta.

Palataanpa takaisin tähän kuvaan. Kyseinen uusi lempparimekkoni maksoi siis 4,5 e SPR:n Kontissa. Mekossa viehättää erityisesti muoto yhdistettynä väriin. Tuskin esim. harmaana olisi mekko aivan yhtä mieluinen. Mekko löytyi retro-osastolta ja päästää väriä vanhan kansan malliin (= omien havaintojeni mukaan nykyrytkyt hyvin harvoin päästävät väriä). Keskivartaloani korostamaan asetin vanhan kirpputorilta löytämäni vyön, jonka hinta on vaipunut unholaan. Erinomainen vyö vyötäröä kaunistamaan! Jalassa taitaa olla myös housut näin talviaikaan, eli olisko Jim&Jill mustat alaspäinkapenevat housut, jotka ostin ennen kuin pilli oli taas muotia. Muuta huomioitavaa kuvasta: kuten huomaatte, en ole vielä täysin purkanut muuttokuormaani. Syytän lumen tuloa sekä poliittista epävarmuutta maailmalla.

Uudessa asumuksessani on valitettavan vähän kaappitilaa: käytössäni on pelkästään yksi hyllykaappi sekä tupla henkarikaappi. Vaatteet mahtuvat toki, mutta eivät kovin käytännöllisesti. Ajattelinkin pistää kirpparipöydän pystyyn taikka lahjoittaa osan vaatteista pois. Tähän liittyen ks. vanha kirjoitukseni toisesta blogista koskien kirpparille päätyvien tavaroiden valitsemista ja sen vaikeutta.

Jäähyväiset taskuille

Mieskin saa, tai on velvoitettu käyttämään laukkua (kiitos naiset, kun vihdoin sallitte tämän muuten niin vaatimattomalle sukupuolellemme). Tämän ymmärtää jo peräkylän pappakin, tai siis, asiahan on pitkään jo ollut kaikkien tiedossa, mutta kuten mainittua, ilkeämpi sukupuoli on tähän asti ominut tuon etuoikeuden. Miehelläkin on kannettavaa, vaikkei hän kuljettaisikaan meikkejä, barbeja tahi tamponejaan mukanaan. Uros tarvitsee päivittäin lompakkoa, päivyriä, kännykkää, avaimia ja mahdollisuuksien mukaan macbookkiaan.

Mikä on paras laukkutyyppi kuhunkin tilanteeseen? Aloitetaan repusta, joka on kantimista kaikkein tasa-arvoisin, sillä sitä kantoivat pikkulapset, niin pojat ja tyttäretkin, jo Mooseksen johdattaessa kansansa luvattuun maahan Faaraon orjuudesta. Eli siis vanha tuttu. Reppu on oikein asennettuna hyvä selälle, jos hihnat lepäävät tasapainotettuna molemmilla harteilla ja kunhan reppunen on tarpeeksi korkealla. Sporttinen ja käytännöllinen ratkaisu. Vinkki: vältä minireppuja kaikin keinoin!

Olkalaukku on myös ollut jo jonkin aikaa suosiossa. Tämä laukkutyyppi on kätevä esimerkiksi kannettavan tietokoneen tai kirjojen kuljetukseen. Monin tavoin yhtä hyvä verrattuna reppuun; myös olkalaukku vapauttaa kädet vaikkapa perunoiden kuorimiseen laukun ollessa torson ympäri köytetty. Ikävä kyllä, olkalaukku on toispuoleinen ja väärin käytettynä voi aiheuttaa olkapään laskeutumista.

Viimeisimpänä käsittelen laukun, jolle en keksi muuta nimeä, kuin käsilaukku, koska sitä kannetaan kädessä, oli se sitten iso tai pieni. Tämä laukku on niille perunankuorimakäsille, eli kun on reppu, olkalaukku ja kumpaiseenkin kätöseen laukku, niin maksimoit tehokkuuden henkilökohtaisissa logistisissa tilanteissasi.

Kuvassa muutama käytössäni olevista laukuista. Olkalaukku on juuri se Kierrätyskavereilta ostettu kahden euron laukku, ruskeaa nahkaa.
Oikeassa kädessäni kiiltelee reilu vuosi sitten USA:sta ostettu Kenneth Cole:n laukku, tähän sijoitin hieman enemmän, taisi olla parin sadan dollarin tienoilla. Perusteena rahankäytölle oli suuri tarve; olin lähdossä vajaan viikon ajaksi matkalle, enkä viitsinyt ottaa samsonitea tälle reissulle, koska se olisi ollut vain rasite suuren kokonsa vuoksi. Toinen suosikkini, Marimekon Arkkitehti, taas olisi ollut liian pieni kattamaan tarpeeni tyydyttävästi. Ja mainitsinko jo, että laukku oli alennuksessa!1
Vasemmassa kädessäni näette ruudullisen laukun, jonka ostin Äänekosken SPR:n kirpparilta. Muistan sen kuin eilisen: oli erään näyttelyni avajaisia edeltävä päivä, kun olimme ystäväni kanssa hieman kiertelemässä kyliä, näimme laukun ja ajattelimme "ooh kuinka mummomainen".. tai siis.. "mummo-chic". Sillä hetkellä tein ostopäätöksen, yhden euron hinta ei kauan kukkaroa poltellut.

Apropoo; kuvan kauluspaita kuuluu viimeisimpiin kirpparilöytöihini, ostopaikka oli SPR:n Tainionkosken yksikkö. Hintaa kaksi euroa ja materiaalina DDR:n parhaat tekokuidut. Taidan olla vähän innostunut tällaisista löysistä kauluspaidoista...
Kyseinen SPR:n kirppari on tosi kiva, koska siellä on ystävällisiä leidejä kassan takana, ja tiedättehän, kuinka leidit ovat kuin sulaa vahaa käsissäni.. Tällä kertaa en saanut hintaa laskemaan, vaikka silmää vähäsen siinä iskinkin.

Huom. On olemassa neljäskin laukkutyyppi, laukkujen musta lammas eli pelätty vyölaukku. Sekin, kuten ystävänsä hiihtohousut eli hiihtarit, ansaitsee tyystin oman kappaleensa.

Unohdetut, osa 1-3

Hyvät ystävät. Tämän blogin aloittamisen jälkeen olen huomannut, että liian usein pukeudun samoihin vaatteisiin. Lempivaatteet tuppaavat aina ensimmäiseksi osumaan käteen. Toisaalta minulla on kaapit täynnä upeita vaatteita, joita ei vain tule käytettyä. Päätin pari päivää sitten, että pyrkisin laittamaan ylleni joka päivä jonkin vaatekappaleen, jota käytän harvoin. Tämä nyt siis voimassa toistaiseksi.

Siispa tiistaina (tuo oiva tenttiinlukemisenvälttelypäivä), puin päälleni pilkullisen & sinisen röyhelökauluspaidan. Ostin tuon Kanadasta viime kesänä kirpparilta, enkä ole käyttänyt kertaakaan ihmisten ilmoilla. Yhdistin sen Lindexin tunikaan ja viimeistelin kokonaisuuden vyöllä. Lisäsin sitten myös housut ettei huomio kiinnittyisi liikaa alapäähän.... Sanoisin että koko asukokonaisuuden hinta on n. 20 e, eli aika pienillä summilla ollaan liikenteessä.

Eilen eli keskiviikkona oli ainejärjestöni pikkujoulut. Tämän mekon (merkkiä H&M) ostin Kontti-kirpparilta joskus pari kuukautta sitten. Kokeilin sitä silloin ilman tuota paitaa alla ja sanonko että vaikutelma oli hieman porno... Ja näin tämä mekko saikin nimensä. Kaverini olivat hieman epäröiviä, mutta minä vannoin: kuulkaa kun tulee pikkujoulut niin mä meen sinne Pornomekossa! No, lupaus oli pidettävä eli paljon ei vaatteita tarvinnut eilen miettiä: kiskaisin mekon vain päiväeleganssini päälle (anteeksi rakkaat lukijat, menin tenttiin melko normipukeissani). Myöskin tälle vaatekappaleelle oli neitsytmatka kyseessä. Paita on edullinen peruspaita Kanadasta, sekä housut maanantaina kirpputorilta löytämäni (Kontti, 4,5 e). Asukokonaisuus yheensä: n. 15 e. Huomatkaa (laina)kylpyhuoneeni viidakkotunnelma (vai missä ne seeprat asuukaan? jossain arolla??).

Tämän päivän ohjelma on melko yksinkertainen. Asialistalla on ainoastaan yksi asia, nimittäin eräs koulutehtävä. Voisi luulla, että pukeudun kotiasuun, eli verkkareihin ja ylisuureen t-paitaan. En omista kumpiakaan, joten tyytyminen on hieman virallisempaan asuun.

Ostin tämän ruskean paidan UFF:n euron päiviltä muutama vuosi sitten. En ole tainnut kertaakaan pitää tätä. Miksi, te kysytte. Vastaan: en tiedä. Monesti olen harkinnut, että laitanko tämän kirpparille, mutta aina olen pitänyt, koska on-tää-kuitenki-aika-kiva-vaikken-pidäkään-ikinä (sama laulu tulee lähes jokaisen vaatekappaleen kohdalla). No niin. Tilaisuutesi on tullut, ruskea röyhelöpaita! Yhdistin sen kultaiseen vyöhön sekä kesällä saamiini housuihin, joihin koko lukijakunta (... ai mikä?) on jo varmaan kyllästynyt...

Tämä asukokonaisuus verotti kukkaroani n. 2 euron (!!) verran. Sukatki sain lahjaksi!

Arjen juhlaa (osa 6: keskiviikko)

No onkos tullut kesä, nyt Imatran keskelle? Pitkästä aikaa pakkanen on hellittänyt ja lumi on alkanut sulaa. Täällä on toden totta ollut lumipeite jo jonkin aikaa, mutta nyt taas ruoho vihertää. Monet eivät tykkää talvesta siksi, että silloin on kylmä. Minä taas en pidä talvesta silloin, kun on se on liian lämmin. Enhän minä ole ihan huvikseni ostanut lämpimiä talvitakkeja, tai edes siitä syystä, että pidän hikoilemisesta. Kesä olkoon hikoilulle varattu vuodenaika.

Siispä tänä aamuna tulkitsin säätä tavalliseen tapaani, silmämääräisesti. Varsinaista lämpömittaria minulla ei tällä hetkellä ole, sellainen on ollut, mutta luultavasti siskoni on sen delegoinut itselleen. Tarkkailen siis räystäitä ja vahtaan missä määrin mummot liukastelevat pihatiellä..

Tänään halusin laittaa päälle yhden lemppari-villatakeistani, siis juuri sen, joka on ostettu Joensuun Kontista parilla eurolla. Se on tumman sininen ja paksua, lämmintä villaa, Neuletta Oy:n valmistama. Omistan myös toisen Neulettan villatakin, sama perusidea siinäkin.. Somana yksityiskohtana tässä takissa on tasku, jossa on vihreä kirjailu kotkan muodossa ja alla lukee 'Royal Air Force'. Tässä villatakissa on jotain 'kapteeni'-henkistä ja siitähän minä tykkään! Ohoy maties! Vielä kun saisi jostain kapteenin lakin. Muistan, kun minulla oli sellainen lakki pienenä ja kuljin kaikkialla se päässä. Siihen sopivat täydellisesti Saksasta saamani lederhosenit... Fuusio-pukeutuja jo tuolloin siis.
Villatakin eli villiksen alla on H&M:n harmaa t-paita. Tykkään näistä tosi paljon, koska ne eivät ole liian pitkiä ja ovat myös edullisia, liikutaan siinä viiden euron yläpuolella.. Olen suunnitellut, että joskus menen ja ostan näitä samanlaisena monen monta kappaletta. Perus- eli printitön t-paita soveltuu moneen tilanteeseen, siksi sitä tulisi esiintyä vaatekaapissa runsaasti. Saisivat nämä kyllä olla vähän pitkä-ikäisempiä.
Sukat niin ikään H&M, omistan myös sini-valko-ruudulliset. Oi maamme..
Housuosastolla löytyy Hugo Bossin farkut, jotka on ostettu viime talvena Stockmannin tavaratalosta. Hyvinistuvat ja tukevat farkut jotka ovat vielä nätin värisetkin, siniset oransseilla kirjailuilla. Hinta oli ca. 80€.
Vyö on jälleen vanha tuttu mm. osasta 1.

Huomenissa lähden pienelle matkalle ja sitä varten on vielä tänään pakattava. Ehkä minun pitäisi turvautua internettiin apuvälineenä sään ennustamiseen, sillä huonolla tuurilla saattaisin taas päätyä random supermarketin pakaste-osastolle hikoiluni innoittamana..

Mekkotuulella

Olen mekko- ja hamenaisia. Ravintolassakin menen aina hameen kuvalla varustettuun wc-koppiin (tässä kohtaa sopii naurahtaa). Lempihameaikaani ovat kevät ja syksy; ei liian kylmä, ei liian kuuma. Talvisin pidän usein mekkoa housujen päällä kun ei kylmyydeltä ilkeä pelkissä sukkahousuissa.

Tänään puin ylleni erään lempimekoistani. Ostin sen Ottawasta kirpputorilta accompanied by Marilyn, ns. anoppikokelaani. Pidimme molemmat mekon levottomasta värimaailmasta. Rahavarojani tämä komeus vähensi muutaman euron verran. Mekon väritys on todellakin melko uskalias, jopa hieman silmiä särkevä. Olenkin tällaisten vaatekappaleiden ystävä (vrt. pinkki toppatakki) ja pyrin etsimään kuvioita, värejä ja väriyhdistelmiä, jotka ovat niin ärsyttäviä/ kauheita, että ne ovat oikeastaan todella hienoja.

Kuvan helminauha ja vyö ovat myös kirpputoreilta haalittuja. Villatakki (Lindex, n. 10 €) sekä housut (Sokos, 20 €) ovat jo täällä nähdyt uutena mutta alennuksesta ostetut.

Mutta katsokaapas, kuinka "hienosti" piilotinkaan sotkun tuonne nurkkaan. Hah! Harjoittelen tätä vielä tulevia kuvia varten.

Arjen juhlaa (osa 5: tiistai)

Opossumit:
Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun esittelemme arkisessa sarjassamme neule- tai villatakin. Arkinen, mutta juhlava; wanhahtava, muttei uusvanha.. villatakki edustaa klassisuutta ja myös käytännöllisyyttä: onhan se lämmin, mutta napit tuovat tuovat mukanaan lämmönsäätelyjärjestelmän, joka on äärimmäisen käytännöllinen, ainoastaan luukkuhousuista löydät saman funktionaalisuuden.

Kuvassa näkyvä, kukka-kuvioinnilla varustettu villatakki on ollut minulla pari vuotta, mutta en ole sitä liiemmin käyttänyt. Istuvuus ei näet ole ykkösluokkaa. Voisin kuvitella, että jos ompelisi yhden tai pari nappia lisää, niin tästä saisi astetta paremman. Ostin tämän jo kertaalleen mainitusta Jyväskylän Eko-centeristä, kaksi euroa. Syy ostoon oli kuviointi. Takki on tehty Italiassa ja siinä on prameat napit, tosin nekin voisi aina korvata kultaisilla...
Alla oleva paita on UFF:ltä. Se on pitkähihainen, mutta minulla on lähes samanlainen, jossa on lyhyet hihat. Ostin ne samalla kertaa, koska hinta oli sangen miellyttävä. Taisi olla siinä viiden euron rajapyykillä. Materiaali on liukas ja pehmeä (ts. tekokuitu) polyesteri-acetaatti- cocktail ja tuntuma on lähinnä sellainen, että olet siwan kassalla ja mietit, että laitoitko paitaa päälle ollenkaan. Tuokaamme esille, että vielä heinäkuussa hiukseni olivat tämän paidan väriset. Lisätään vielä yhtälöön Helsingissä sijaitseva nepalilainen ravintola, jossa on samanväriset seinät, niin saadaa sirkustemppu, joka kulkee nimellä 'leijuva pää'.
Housut perinteistä H&M-kamaa; perusfarkut, jotka istuvat melkein niin hyvin, kuin toivoisit, mutta eivät ihan.. samalla kun rupeat miettimään istuvuuden kehnoutta, joku enkeli / demoni olkapäälläsi muistuttaa millä hinnalla nämä lähtivät kaupasta kotiin (19 €). Vyö onkin jo vanha tuttu sunnuntailta.

Pahoittelen huonohkoa kuvanlaatua, syytän valaistusta, kotini pientä kokoa, ja kuvauspaikkojen huonoa tarjontaa em. puitteissa.

Huomaa tuima ilme ja kadonneet kädet.

Arjen juhlaa (osa 4: maanantai)

Maanantai on monien kiroama päivä, työt alkavat taas viikonlopun jälkeen ja palaamme kukin arkeemme. Tiedän ainakin, mitä mieltä itse olin tästä päivästä tänä aamuna klo 8:30, kun alakerran naapuri alkoi poraamaan betoniseinää, näin täyttäen koko rakennuksen sulosoinnulla. Kuvittelin, että oli vielä sunnuntai ja olin valmiina menemään alas kusemaan sisään hänen postiluukustaan, kun sitten muistin eilisen postaukseni ja sen otsikon, jossa mainittiin sunnuntai..
Minä pidän maanantaista ja olen aina pitänyt. Kaiken lisäksi koulupäivä alkaa virallisesti vasta klo 12 ruokailulla, joten saan nukkua vähän myöhempään.

Nykyään, kun menen kirpputorille, etsin erityisesti mm. Lacosten vaatteita. Niitä löytyy yllättävän hyvin, suuri osa on varmasti peräisin 80-luvulta, kun koko Suomi tuntui olevan Lacosten pauloissa (näin muistan omasta lapsuudestani). Kaikkihan tietävät pikee-paidat, mutta sama talo on tehnyt laadukkaita neuleita ja tietysti myös kenkiä, mutta ne moni ostaa ennemmin uutena. Eikö vain?
Tämä Lacosten vihreä neule on ostettu SPR:n kirpputorilta Äänekoskelta, maksoi 2 euroa. Se on jo hieman nyppyyntynyt, mutta tämä on pian korjattu. Voisi kuvitella, että paita on ollu käytössä useita vuosia ja siihen suhteutettuna nyppyyntymis-aste on pieni. Vrt. H&M:n 'merino'-villaneule, joka nyppyyntyy puolessa tunnissa, nimimerkillä kokemusta on.
Paidan alla oleva roosan värinen kauluspaita on yhteisesti Äidiltä ja Joulupukilta.
Housut ostin viime heinäkuussa, kun tarvitsin työhousut. Halusin napakat, tummat farkut, joita voisi käyttää useissa eri tilanteissa. Nämä J. Lindebergin indigonsiniset pöksyt löysin JC:ltä alennuksesta, hinta 45 euroa. Väri on pysynyt aika tasalaatuisena ja intensiivisenä, vaikka olen pessyt nämä jo useampaan kertaan, vielä näillä printtaa monet siniset pyllynjäljet valkeisiin Ikea-sohviin.
Vyön ostin Usa:sta syksyllä 2006. Siinä on kukka-aiheinen kuvio ja se on kapeahko, siksi pidin siitä. Yhdysvalloissa oli tosi vaikea löytää kahta asiaa: asiallisia vöitä ja housuja, joissa persus ei roikkunut polvien korkeudella. Siellä mistä ostin tämän vyön oli molempia edellä mainittuja, mutta en ehtinyt tutustua kuin vyöosastoon. En muista kaupan nimeä, mutta naapurissa oli Louis Vuitton. Hinta kohtalainen parikymmentä dollaria.
Kengät ovat myös kesältä. Ostin ne netistä, yoox.com-verkkokaupasta, reilu parikymppii. Satuin löytämään sieltä vähän halvemmalla, kuin mitä kaupassa pyysivät.. Olin jo jonkin aikaa halunnut Le Coq Sportif:n kengät. Ovat muuten tosi kätevät myöhäisillä roskapussin vientireissuilla..

Vihje sinulle trendejä seuraava, joka et halua, että salainen, pinnallinen paheesi paljastuu: kun olet käynyt shoppailemassa H&M:lla, käännä kotiin tullessasi kaupasta saamasi muovikassi nurinpäin. Näin pystyt käyttämään pussia ja välttymään naapuriesi hyljeksinnältä.