Jo onkos tullut kesä nyt talven keskelle...

Ajattelin, että näin uuden vuoden myötä olisi hyvä tilaisuus liittyä taas seuraanne, arvon lukijat. Tiedättehän vanhan sanonnan "uusi vuosi, tiuhempi postaustahti"... Tässä (vihreä) kuva jo varmaankin parin kuukauden takaa. Mukana myös vilaus uusista silmälaseistani, jotka ovat merkkiä Chanel (ostettu jo kyllä heinäkuussa että uudet ja uudet...).

Aluksi olisi hyvä varmaankin kertoa miten tähän asuun päädyttiin. Kerran Tuomas puki minut kultahameeseen (mallia levoton ja 80-luku), leopardipaitaan sekä mustaan liiviin, jossa kohokuvioita. Tästä on kuva todisteena, mutta en viitsisi sitä tähän laittaa... Asu ei saanut suosiota kuin Tuomaan taholta, mutta muistan vieläkin elävästi kuinka hän hoki "pattern on pattern, pattern on pattern...". Tässä asussa leikittelemme siis hieman kuvioilla!

Hame on Kanadan tuliaisia itselleni (kirpputorilta, merkkiä Zara basic). Paita, joka on oikeasti tunika, on Indiskasta ostettu. Laukku on syksyn kirpputorilöytöjä Kontista, hinnan muistelisin olevan kolmen euron tienoilla. Verhot on pelastettu ystävän (nyk. ex-)poikaystävän ostaman talon varastosta.

P.s. Olen nyt Kanadassa, mutta palaan euroopan apajille muutaman päivän päästä, eli syntymäpäivänäni (jippijaijee...).
P.p.s. Muuten, täällä ei ole läheskään yhtä monta kivaa vaatekauppaa kuin Suomessa. Sain Joulupukilta lahjakortin ostoskeskukseen (käy siis kaikkiin kauppoihin). Kolusin jo koko (suht hyvänkokoisen) ostoskeskuksen läpi enkä löytänyt oikein mitään. Ei huolta, menen vielä uudestaan eli lahjakortti ei kyllä jää käyttämättä. (Note to self: tästä aiheesta voisi kyllä jatkaa myöhemminkin.)

Työ vs. vapaa-aika

Hei. Nimeni on Maria. Olen 25-vuotias ja pidän kirpputoreista. Pidän myös kirkkaista väreistä, kesästä ja mansikoista (kuva 1). En siivoa kovin usein ja minulla on niin monta purkkia, etten tiedä mitä niihin kaikkiin laittaisin. Olen pahamaineinen huonekasvien hoidossa, mutta viime aikoina olen löytänyt itsestäni viherpeukalon (5 kasvia, ja kaikki elossa). Nyt kesällä olen töissä toimistossa (kuva 2). Opiskelen opettajaksi ja haaveilen omasta kodista. Vapaa-ajallani kuvaan itseäni ja kirjoitan vaatteistani blogiin...

Näin arkea ja juhlaa l. työtä ja vapaa-aikaa esittelevät nämä kaksi asua. Vapaa-ajan kuvassa olen ripustanut päälleni Kanadasta kirpputorilta ostamani hameen (hinta viitisen euroa), jo edellisessä postauksessa näkemämme Lindexin paidan (7 €) sekä Joensuun Valintakirppikseltä ostamani vaaleanpunaisen laukun (taisi olla 7 euroa), jossa on muuten pieni peili sisäpuolella. Melko veikeä!

Työasuni taas koostuu kukallisesta Warehouse One -putiikin topista (n. 10 €, ei voi muistaa, Kanadasta), vanhasta Seppälän villatakista (15 €), sekä SPR Kontin aarteista eli tänä kesänä löytämistäni avokkaista (3 €, SPR Kontti), suorista housuista (3 €) sekä Natevan laukusta (12 €).

Yleensä pidän töissä housuja sillä kuljen matkat pyörällä ja olen usein aamulla liian laiska/ kiireinen miettimään housuja JA hametta sen päivän asuun (kapeahelmaisella hameella kun ei ole niin kovin helppo pyöräillä... vaikkakin näkymät on hyvät vastaantulijoilla). Siksipä viikonloput kuljenkin melkein poikkeuksetta hameessa. Suunnitelmissa kyllä on tästä kun ilmat lämpenevät siirtyä hamelinjalle töissäkin. Ei kai se auta kuin aamulla polkea housuissa jos haluaa päivät toimistotäteillä hameessa...

Sadetakkiko se siinä...

Näin ilmojen ollessa melko sateiset (no okei paistoihan eilen ja sitä edellisenä päivänä aurinko) keskityn kesähepeneitä mieluummin ulkovaatetukseen. Ja kas, ostinkin eilen kirpputorilta trenssin. Oikeastaan kaverini löysi sen, mutta koska se oli hänelle pieni niin sain sen itselleni. Jee! Kyseessähän on aivan upea vaaleasävyinen vanhaa suomalaista merkkiä oleva trenssi. Sisällä on peräti kaksi lappua, toisessa lukee "Master, Kokkola" ja toisessa "Pukimo T. Tammivuori, Jyväskylä". Nyt tässä vaiheessa kannattaa istahtaa tukevasti sillä hinta oli aivan säälittävän pieni. Maksoin takista nimittäin 4 euroa...




















Paritin sen nyt mustien sukkahousujen, Hai-kumisaappaiden (43 €) sekä kirpparilta ostamani sontikan (2 €) kaveriksi. Inspiraationa toimi sadeilma (vaiko kenties se, että kämppäkaverini muuttavat pois kauas takaisin omiin maihinsa, joka voi ajoittain tuoda kyyneltipan heidän tai allekirjoittaneen simmuihin). Alla on Kanadasta kirpputorilta ostamani tulppaanihame (merkkiä Zara basic, hinta jossain 4-6 euron kieppeillä) sekä Lindexin alesta korjaamani paita (7 €). Silmiinne varmaan myös osuu kenkätelineen virkaa toimittava puhtaanpyykinkori. Selitys tähän liittyy edellämainittuun muuttopuuhaan: teimme eilen suursiivouksen ja noukin ne 20 kenkäparia (joista 18 minun) koriin talteen. Tästä syystä myös pölypallot ovat kuolleet sukupuuttoon asunnostamme, lukuunottamatta tietysti omaa huonettani...

Silmälasikäärme

Olen matkannut takaisin Joensuuhun. Matka oli pitkä ja raskas, mutta selvisin vihdoin perille. Myös astiasto selvisi matkasta, vaikka ajoittain epäusko sai minut valtaansa...

Ohessa hieman kuvia tuliaisista itselleni. Eksyin sitten Helsingissä myös hieman ostoksille. No, ei se mitään, ensi viikolla alkaa jo kesätyö!

Ensimmäisessä kuvassa on hamepuolta ostoksistani sekä ainoa (!) ostamani laukku. Kaikki ovat Kanadasta eri kirpputoreilta. Sinisävyiseltä näyttävä hame on luonnossa paljon vihreämpi. Pidän sen etumusnapituksesta, joka ulottuu alas asti. Musta-valkoinen hame on merkkiä Zara ja on kivasti tulppaanin mallinen. Erittäin mieluisa löytö minulle. Hameiden hinnat pyörivät siinä 4-6 euron paikkeilla, näin muistelisin. Laukku oli melko hauskan mallinen, joten pelastin sen omakseni parilla eurolla.

Sini-vihreäsävyinen mekko/ tunika on Indiskasta. Pidin kovasti vaatteen värimaailmasta eikä hintakaan ollut kovin suolainen: 7 € katosi lompakosta tämän hankinnan myötä. Kukonaskeltakki on Kanadalaiselta kirpputorilta. Hieman mietiskelin sen ostoa, mutta olkatoppaukset poistettuani siitä tuli melko hyvä kevyt pikkutakki. Hinta on valitettavasti vaipunut unholaan (kuten muu monikin asia näinä päivinä - aikaeroväsymystäkö tässä pitää syyttää?!). Tumma toppi on H&M:stä alennusrekistä, vaalea kauluspaita (mallia "opettajatar") on valtameren takaa kirpputorilta sekä valkoinen toppi jostain Kanadalaisesta vaatekaupasta (n. 7 €). Pahoittelen kuvan huonoa laatua, syytän siitä tärisevää kättä sekä huonoa valaistusta, eli perinteisellä sormenosoittelulla mennään.

Kokonaisuudessaan reissu oli oikein mukava. Kuviin eivät kaikki löytöni tällä kertaa päässeet, mutta varmastikin jossain vaiheessa tulen niitä esittelemään. Loppuun vielä kuva kesäisestä Joensuusta. Kas, kukas se siihen on eteen eksynyt, sinä saatat miettiä... No minähän se olen. Itse kynimäni etutukka on jo näköjään ihan ok-mallilla (aluksi joutuu parsimaan sitä n. joka päivä). Päällä on edellisen kuvan vaalea kauluspaita, Helsingin löytö H&M-villatakki (olisko ollut reilu kymppi) sekä Kanadasta tuomani helminauha (kirpparilta). Minulla on muutenkin melko kokoelma eri värisiä helmiä, ja joskus vieraat vähän ihmettelevät mistä olen löytänyt rahat moisiin. Katsos kun ne ei olekaan mitään vaatekauppojen ylihintaisia ripustimia... Kirpputoreilta niitä ainakin aikaisemmin löytyi melko hyvin ja edullisesti. En muista Suomesta viime aikoina löytäneeni, mutta Kanadasta niitä tarttui viime kesänä sekä nyt mukaani useammat. Kuvassa on korvissa aarikkaa sekä lasit Guy Laroche. Aika usein tulee positiivista palautetta noista laseista, mutta itseä alkaa kahden vuoden jälkeen jo pinkki ketuttamaan... Kävin jo ehkä vahingossa katsomassa laseja, siel oli sellaset Guccit 290 € + linssit... Katsellaan josko kesätienesteistä riittäisi rahaa lasiostoksillekin.

Kaukana

Anteeksi murmelit (sis. myös Tuomas) pitkä hiljaisuuteni. Katsokaas olen lentänyt aika monen kilometrin päähän eli Kanadaan keikoilemaan vuorostani. Vajaan kuukauden reissuni onkin nyt jo melkein lopussa ja joudun pakkaamaan mukana tuomieni kamppeiden lisäksi mm. neljä hametta, kaksi takkia, kahdet kengät, kaksi paitaa, kolme toppia, yhden lautapelin, kolme kirjaa, kaksi cd-levyä, yhden astiaston kahdeksalle henkilölle (lahja poikaystävältä, ks. kuva astiastosta alhaalta) sekä tuliaiset joita en tässä ala erittelemään... Onneksi otin mukaan yhden tyhjän laukun fiksuna tyttönä!


Vaateostokseni olen tehnyt miltei poikkeuksetta kirpputoreilta. Mukana taitaa olla vain yksi toppi, joka on uutena ostettu. Täällä ei ole itsepalvelukirpputorin tyyppisiä lainkaan (ei ainakaan silmiini ole osunut). Sen sijaan olen kolunnut Ottawan Salvation Army sekä Value Village -merkkisiä kauppoja. Pidän etenkin Value Villagen siististä esillepanosta kokojen mukaan. Hinnat, niistä en osaa sanoa juuta enkä jaata, sillä kävin lyhyen matikan ja nää käyttää täällä dollareita. (Tai no sanoisin että hinnat ovat ainakin alhaisemmat kuin Helsingin kirpputoreilla.) Näiden lisäksi on kirpputoreja, jonne voi viedä omat tavaransa myytäväksi (consignment store). Siis kuin meidän itsepalvelukirpputorit mutta omien pöytien sijaan vaatteet ovat järjestettynä eri vaatekappaleiden mukaan. Nämä ovat oman kokemukseni mukaan hieman hinnakkaita, mutta löytöjä voi silti tehdä. Vimppana haluaisin mainita alan harrastajien pitämät pienet kirpputorit. Löysimme aika kivan kyseisen lajin edustajan nimeltänsä Ragtime (43 Flora Street, Ottawa). Pienehkö tila oli melko täyteen ahdettu, mutta katseltavaa oli vaikka kuinka: eri aikakausien vaatteita, kenkiä, laukkuja. Myös miehet oli erinomaisesti huomioitu.

Suuntaa-antava lausahdus ostoksistani voisi olla vaikkapa "pastellivärit kohtaavat viiskytluvun kotiäidin". Tarkempaa esittelyä ostoksista myöhemmin, sillä kuumuus (kyllä) ja kesävaatteiden pitäminen on uuvuttanut minut. (Valhe: oikeasti en viitti alkaa ottamaan kuvia täällä anoppivanhempikokelaiden luona. Voitte varmasti kaikki kuvitella ilmeet kun minä ojennan heille kameran ja alan keikistelemään... "kumma suomalainen, puhuu kummaa kieltä jossa ei ole päätä eikä häntää, sanoo ettei lätyt siirapilla ole aamupala, nyt se on huulet törröllä kameran edessä").

Vinkki niille jotka kaipaavat neuvoja vaatteiden yhdistelemiseen hieman rohkeammin:
käydessä kirpputoreilla (ja miksei muissakin kaupoissa) joutuu usein sovittamaan vaatteita, jotka eivat ensisilmäyksella sovi yhteen. Minulle käy usein niin että kun laitan sovituskopissa epäsopivaksi tuomitun yhdistelmän, vaikkapa topin ja hameen, ylleni, suustani pääsee "voilà"! Hieman erikoinen yhdistelma toimiikin täydellisesti!

Saksikäsi

Kävin visiitillä Helsingissä viime viikolla. Jätin hyvästit mieshenkilölle eli poikaystävälleni, joka matkasi lentokoneella kotimaahansa Kanadaan. Sitä ennen ehdimme kiertää hieman kauppoja ja kirppareitakin. Iso Roobertinkadun Fidasta ostin tämän kuvan sinisen hameen hintaan 6 €. Muokkasin sitä siskoni avustuksella lyhyemmäksi sekä alhaalta hieman kapeammaksi. Mielestäni ihan onnistunut ostos, varsinkin kun näinä päivinä tuo sinisen sähköinen sävy on kovasti mieleeni. Muistelisin, että nuorempana sininen ei silmääni oikein viehättänyt. Kai se on tämä kypsä (heh) 25 ikävuoteni, joka saa kaipaamaan hieman rauhallisempaa väriä kuin se vanha lempparini punainen.

Hameen kaveriksi paritin jännästi sivuilta pilkullisen mutta keskeltä yksivärisen Kanadan kirpputorilöytötoppini. Koko komeus täytyi kruunata vielä ruskealla villapaidalla (Kanadasta käytettynä myös), sillä säät eivät ole vielä otolliset lyhythihaiselle (toim. huom. ja nimenomaan tällä ruskealla villapaidalla sillä kaikki muut olivat kuivumassa).
Kuvasta näette myös uuden tai siis vanhan tukkatyylini. Aloitin joskus ennen joulua urakan etutukan kasvattamiseksi pois. Lupasin itselleni, että uuteen vuoteen asti on kasvatettava. Päätös palata takaisin etutukkaan oli äkkinäinen mutta oikea. Se sivuliehu ei oikein koskaan tuntunut omalta... Ja itsekynitty uusi otsatukka kuvastaa paremmin sotkuista luonnettani! Kuten huomaat, en ole edelleenkään purkanut kaikkea muuton jäljiltä. Lisäksi tapani on matkan jälkeen iskeä kaikki huoneen lattialle ja matkalaukkukin yleensä hengailee paikalla pitkän aikaa.

Raivasin itseasiassa huoneestani toista nurkkaa siistiksi kuvaa varten. Kuinkas kävikään, kuva itsestäni sotku takanani olikin paljon dramaattisempi... Joten mitä sitä "lievää sekasortoa" siis enää peittelemään! His & Hers presents, Maria's room as it should be...

Ale/ Rea

Kurjan budjetin myötä en ole juurikaan alennusmyyntejä kierrellyt (yritän säästää, jotta pääsen Kanadaan kesällä). Tiedän kokemuksesta, että jos ei ole varaa niin alennusmyyntiaikaan on parempi kiertää kaupat kaukaa, muuten harmittaa. Puolivahingossa ostin kuitenkin pari villatakkia ja yhden topin (piti ootella puolisen tuntia kauppakeskuksessa kanssanisäkästä, mitä muutakaan olisin voinut tehdä?!) ja 4 paria korvakoruja (hollantilainen kämppis pyysi seurakseen kaupungille joten en voinut muuta kuin lähteä nimimerkillä twist my rubber arm). Noh, ei näistä ostoksista vielä nälkäkuurille joudu. "Villa"takkien hinta ei ollut kovin suolainen, nimittäin kympin kipale (Lindex). Korvikset oli -75 % eli hinta ei ylittänyt edes kahta euroa/ pari.

Kuvassa ylläni on siis alesaaliista Lindexin villatakki (9,95 €) sekä Glitterin korvikset (1,15 €). Housut vanhat kirpparilta muutamalla eurolla lunastetut sekä alla jo aikaisemmin nähty toppi/tunika (Lindex). Huomaa värikoordinaatio korvisten ja sukkien kohdalla! Tiedän mitä ajattelet... jotkut ne vaan osaa!

Alla vielä kuva näistä neljästä korvisparista. Vasemmalla ylemmän kuvan sydämmet tarkemmin. Ostin samanlaisia kahdet, sillä en osannut päättää väriä. Tennismailat tuntuivat melko hupaisilta, sillä minut tuntevat tietävät, etten ole mikään kovin urheiluhullu... No jos tuntemattomat sentään menisivät lankaan. Violeteissa lehdeissä viehätti värin sekä aiheen lisäksi materiaali: jokseenkin halvan oloinen muovi. Kuvassa näkyy myös vilaus muusta korukokoelmastani sekä aurinkolasit vahvuuksilla jotka luovat efektin "kärpänen joka törmäilee esineisiin". Jos et usko niin tule kylään ja pistä ne päähän.

Nyt kaikille hyvää yötä ja ensi viikolla ehkäpä yhteispostausta keikkapukeutumisesta, eiks niin Tuomas?!

Se ihana violetti mekko

Tein pari mukavaa mekkolöytöä kirpputorilta männäviikolla. Tässä esittelyssä näistä toinen eli vanha violetti, jossa mustia pieniä raitoja (ei taida näkyä kuvassa vaikka kuinka siristää, kiitos Suomen talven sekä hyvän valaistuksen). Kirpputoreilta etsinkin useimmiten mekkoja, takkeja, hameita, laukkuja sekä kenkiä. Topit niin usein kulahtaa pesussa ja ovat mallia napa näkyy. Tietysti iäkkäämmät, kunnon kankaasta tehdyt kestävät pidempään, mutta jostain syystä niitä ei muista etsiskellä. Housut puolestaan ovat siinä mielessä kinkkiset, että oikeaa kokoa tuntuu olevan vaikea löytää. Vaikka tyylin puolesta olisikin mukava pöksy niin voisi toiseen lahkeeseen kutsua kaverin kylään tai housut on kokoa barbie... Noh, yrittänyttä ei laiteta.

Palataanpa takaisin tähän kuvaan. Kyseinen uusi lempparimekkoni maksoi siis 4,5 e SPR:n Kontissa. Mekossa viehättää erityisesti muoto yhdistettynä väriin. Tuskin esim. harmaana olisi mekko aivan yhtä mieluinen. Mekko löytyi retro-osastolta ja päästää väriä vanhan kansan malliin (= omien havaintojeni mukaan nykyrytkyt hyvin harvoin päästävät väriä). Keskivartaloani korostamaan asetin vanhan kirpputorilta löytämäni vyön, jonka hinta on vaipunut unholaan. Erinomainen vyö vyötäröä kaunistamaan! Jalassa taitaa olla myös housut näin talviaikaan, eli olisko Jim&Jill mustat alaspäinkapenevat housut, jotka ostin ennen kuin pilli oli taas muotia. Muuta huomioitavaa kuvasta: kuten huomaatte, en ole vielä täysin purkanut muuttokuormaani. Syytän lumen tuloa sekä poliittista epävarmuutta maailmalla.

Uudessa asumuksessani on valitettavan vähän kaappitilaa: käytössäni on pelkästään yksi hyllykaappi sekä tupla henkarikaappi. Vaatteet mahtuvat toki, mutta eivät kovin käytännöllisesti. Ajattelinkin pistää kirpparipöydän pystyyn taikka lahjoittaa osan vaatteista pois. Tähän liittyen ks. vanha kirjoitukseni toisesta blogista koskien kirpparille päätyvien tavaroiden valitsemista ja sen vaikeutta.

Joulumielellä, huulet törröllä

Joulu tulla jollottaa, Maria moppia heiluttaa... Vai onko tämä sittenkin unta?! Näin pirtsakoissa tunnelmissa valmistui joulusiivous vuokra-asuntooni. Innostus on käsinkosketeltavissa, eikö... Pyykit on jo narulla mutta roskat on vielä vietävä. Pysähdyn hetkeksi luoden katseen kohti katonrajaa. Hämähäkinseittikö se on? Vai onko kyse poseerauksesta blogia varten? Ken tietää.

Asussa kaikki muu on vanhaa ja tuttua mutta toppi on eräs näitä unohdettuja (H&M, jo ostohetkellä mielipiteet jakautui 50%-50% puolesta ja vastaan). Vaikka leopardipaidasta kovasti pidänkin pelkään anitahirvosefektiä... Mielestäni vaikea vaatekappale yhdistää muihin vaatteisiin. Tässä nyt tällaisten hieman rennompien vaatteiden kaverina, ja tykkään, että yhdistelmänä toimii. Eläinkuosien kanssa täytyy olla vähän huuli poskessa, sanoisinko.

(Sain jo vähän kommenttia noista pyykillä kuivuvista rintsikoista että turhaan meinasit avata sanaisen arkkusi. Lainaan tässä itseäni: mennään nyt ronskisti kun sitä kerta ollaankin.)

Pahoittelen tekstin julkaisuajankohtaa. Kuva on otettu jo hyvissä ajoin ennen joulua, mutta yleinen jouluhälinä ja -tohina vei mennessään. Pian palaan astialle uuden vuoden, vanhojen kujeiden sekä uuden asunnon merkeissä.

Seitsemän ja puoli korvakorua (ja muita tarinoita)

Minä olen sellainen näprääjä. En mä osaa edes siivota kun se menee aina lopulta näpräämiseksi. Ai katsos mitäpäs täällä lattialla onkaan, näille voiskin tehdä jonku rasian tässä samalla... Ja kuinkas ollakaan, kohta onkin jo nukkumaanmenoaika/ myöhästyn luennolta/ ei huvita enää siivota/ym. Uusi addiktioni on nyt siis korvakorujen tekeminen. Jotain kätteni luomuksia olen jo näytille laittanut, mutta ajattelin tehdä tällaisen korvis-extran nyt oikein. Suosittelen tätä harrastusta kädentaitoisille edulliseksi vaihtoehdoksi ostokorviksien (tai muidenkin korujen) tilalle: koukut olivat askarteluliikkeessä 1,20 €/ satsi.

Nämä ensimmäisessä kuvassa koreilevat kilkuttimet ovat kirpparilta löytämäni puuhelmipussillisen (oli oikein oiva löytö, 2,5 €, ja niitä on vielä vaikka kuinka jäljellä) lapsia. Kaikki kolme ovat olleet kyllä mieluisia ja helppoja yhdistää asuihin. Kaipailinkin tällaisia hieman pidempiä puuhelmikorviksia. Huom: kovin ammattimaista jälki ei vielä näissä ole sillä saatoin käyttää ompelulankaa...

Sittenpä seuraavaksi esittelen muista koruista uudelleen syntyneet korvikset. Siniset tein kaulakorusta, joka oli minulle joskus oikein rakas. Rikkoutui, ryökäle, aikoja sitten ja nyt päätin että uusi elämä korvakoruna voi tuoda vaihtelua. Kaulakuopasta korvavaikkuun, onko tämä nyt sitä karmaa vai mitä... Kaulakorusta on vielä isompia sinisiä helmiä jäljellä, ja aikomuksena on tehdä niistä korvakorut ainakin yhdistämällä edellisen kuvan vihreään. Samantyyliset jo pyöräytin kaverille synttärilahjaksi.

Hedelmät ovat rannekorusta, jonka ostin myös kirpparilta (en muista hintaa, mutta tuskin euroa kalliimpi). Samaisesta korusta on jäljellä vielä papukaijat sekä palmupuut sille päivälle kun iskee eksotiikan kaipuu. Tarkkasilmäisimmät lukijoistamme varmasti laskevat yksi yhteen nolla ja huomaavat, että toinen ompuista on jo karkuteillä. Arvon lukija, voinet kuvitella että se oli surun paikka.


Vimppana kimaltelevat vanhoista korvakoruista uudistetut versiot. Molemmat olivat rikki ja sellaisenaan ei tullut koskaan käytettyä. Tummemmat olivat ennen pidemmät mutta lyhensin niin että jäi jäljelle vain yhdet neliötimantit. Noita pikkukilkuttimia oli sen verran tipahdellut, että vaikutelma hienostuneesta neidosta läheni enemmän kassialmaa... Mielestäni onnistunut muutos ja pidin näitä pitkästä aikaa lauantaina.

Kultaiset (krhm) riipustimet olivat ennen vihertävän kiven alapuoliheituloita (koukku-kivi-kulta). Ei tullut aikaisemmin käytettyä ja toisesta oli koukkukin kadonnut, joten tein tällaisen muutoksen että katsellaanpa jos ne korviini pian eksyvät.

Nyt kysymys kuuluukin, jätänkö leipätyöni ja heittäydyn korusuunnittelijaksi... Rakkaat siankärsämöni, se jääköön nähtäväksi.

Unohdetut, osa 1-3

Hyvät ystävät. Tämän blogin aloittamisen jälkeen olen huomannut, että liian usein pukeudun samoihin vaatteisiin. Lempivaatteet tuppaavat aina ensimmäiseksi osumaan käteen. Toisaalta minulla on kaapit täynnä upeita vaatteita, joita ei vain tule käytettyä. Päätin pari päivää sitten, että pyrkisin laittamaan ylleni joka päivä jonkin vaatekappaleen, jota käytän harvoin. Tämä nyt siis voimassa toistaiseksi.

Siispa tiistaina (tuo oiva tenttiinlukemisenvälttelypäivä), puin päälleni pilkullisen & sinisen röyhelökauluspaidan. Ostin tuon Kanadasta viime kesänä kirpparilta, enkä ole käyttänyt kertaakaan ihmisten ilmoilla. Yhdistin sen Lindexin tunikaan ja viimeistelin kokonaisuuden vyöllä. Lisäsin sitten myös housut ettei huomio kiinnittyisi liikaa alapäähän.... Sanoisin että koko asukokonaisuuden hinta on n. 20 e, eli aika pienillä summilla ollaan liikenteessä.

Eilen eli keskiviikkona oli ainejärjestöni pikkujoulut. Tämän mekon (merkkiä H&M) ostin Kontti-kirpparilta joskus pari kuukautta sitten. Kokeilin sitä silloin ilman tuota paitaa alla ja sanonko että vaikutelma oli hieman porno... Ja näin tämä mekko saikin nimensä. Kaverini olivat hieman epäröiviä, mutta minä vannoin: kuulkaa kun tulee pikkujoulut niin mä meen sinne Pornomekossa! No, lupaus oli pidettävä eli paljon ei vaatteita tarvinnut eilen miettiä: kiskaisin mekon vain päiväeleganssini päälle (anteeksi rakkaat lukijat, menin tenttiin melko normipukeissani). Myöskin tälle vaatekappaleelle oli neitsytmatka kyseessä. Paita on edullinen peruspaita Kanadasta, sekä housut maanantaina kirpputorilta löytämäni (Kontti, 4,5 e). Asukokonaisuus yheensä: n. 15 e. Huomatkaa (laina)kylpyhuoneeni viidakkotunnelma (vai missä ne seeprat asuukaan? jossain arolla??).

Tämän päivän ohjelma on melko yksinkertainen. Asialistalla on ainoastaan yksi asia, nimittäin eräs koulutehtävä. Voisi luulla, että pukeudun kotiasuun, eli verkkareihin ja ylisuureen t-paitaan. En omista kumpiakaan, joten tyytyminen on hieman virallisempaan asuun.

Ostin tämän ruskean paidan UFF:n euron päiviltä muutama vuosi sitten. En ole tainnut kertaakaan pitää tätä. Miksi, te kysytte. Vastaan: en tiedä. Monesti olen harkinnut, että laitanko tämän kirpparille, mutta aina olen pitänyt, koska on-tää-kuitenki-aika-kiva-vaikken-pidäkään-ikinä (sama laulu tulee lähes jokaisen vaatekappaleen kohdalla). No niin. Tilaisuutesi on tullut, ruskea röyhelöpaita! Yhdistin sen kultaiseen vyöhön sekä kesällä saamiini housuihin, joihin koko lukijakunta (... ai mikä?) on jo varmaan kyllästynyt...

Tämä asukokonaisuus verotti kukkaroani n. 2 euron (!!) verran. Sukatki sain lahjaksi!

Sädekehä: oma

Näin lennokkaissa tunnelmissa vietin lauantaita. Tunnustettakoon että en tehnyt oikein mitään koko viikonloppuna. Katsoin elokuvan, jossa matkustettiin ajassa. Jos minä saisin matkustaa ajassa palaisiin Kontti-kirpparille viime kevääseen kun en ostanut sitä upeaa villakangastakkia, jonka oli mallia pikku myy. Hintaa taisi olla 15 e, mutta jätin ostamatta syistä että a) oli kevät eikä enää villakangassesonkib) olin juuri lähdössä neljäksi kuukaudeksi ulkomaille ja tavarat menossa varastoon c) ei ollu varaa, vaikka olikin rahaa. Jos pystyisin matkustamaan ajassa, kertoisin sille kevät-marialle, että vielä kuukausien päästäkin harmittaa, osta se. Arvon lukija, harmittaako sinua, että et silloin kerran ostanut sitä keltaisenvihreää paljettivillapaitaa? Kerro.

Tämän vuodatuksen jälkeen sopisi kyllä pieni katsaus omistamiini takkeihin. Mutta kuvia ei nyt ole ja tiedättehän kuinka kuvat kertoo enemmän kuin 1000 sanaa. Noh, nyt siis mennään näillä mitä on...

Lauantaivaatetukseeni kuului jostain Kanadalaisesta kaupasta ostamani vihreä toppi (5-10 e, eivoimuistaa), perus veromoda ym paita alla, h&m -vyö. Jalassa taas kerran lempparihousuni, jotka sain kaverilta viime kesänä. Triviatieto: siskollani on täysin samanlainen paita.

Mekkotuulella

Olen mekko- ja hamenaisia. Ravintolassakin menen aina hameen kuvalla varustettuun wc-koppiin (tässä kohtaa sopii naurahtaa). Lempihameaikaani ovat kevät ja syksy; ei liian kylmä, ei liian kuuma. Talvisin pidän usein mekkoa housujen päällä kun ei kylmyydeltä ilkeä pelkissä sukkahousuissa.

Tänään puin ylleni erään lempimekoistani. Ostin sen Ottawasta kirpputorilta accompanied by Marilyn, ns. anoppikokelaani. Pidimme molemmat mekon levottomasta värimaailmasta. Rahavarojani tämä komeus vähensi muutaman euron verran. Mekon väritys on todellakin melko uskalias, jopa hieman silmiä särkevä. Olenkin tällaisten vaatekappaleiden ystävä (vrt. pinkki toppatakki) ja pyrin etsimään kuvioita, värejä ja väriyhdistelmiä, jotka ovat niin ärsyttäviä/ kauheita, että ne ovat oikeastaan todella hienoja.

Kuvan helminauha ja vyö ovat myös kirpputoreilta haalittuja. Villatakki (Lindex, n. 10 €) sekä housut (Sokos, 20 €) ovat jo täällä nähdyt uutena mutta alennuksesta ostetut.

Mutta katsokaapas, kuinka "hienosti" piilotinkaan sotkun tuonne nurkkaan. Hah! Harjoittelen tätä vielä tulevia kuvia varten.

Viikon teema: kädet lanteilla

Katsastetaanpas kuinka taannoiset löytöni toimivat tosielämässä.

Paita (h&m) on ihanan iso ja pullea ja vaatii kaverikseen pienehkön alaosan. Tässä alaosan virkaa toimittaa välihousuni. (Älkää huoliko, laitoin kyllä housut kun poistuin ulkoilmaan.) Paidasta on muodostunut eräs lempipaidoistani. Mun jalat näyttää kuvassa todenmukaisen lyhyiltä. Kyllä, minulla on töppöjalat. Kaulassa pihakirppikseltä Kanadasta ostamani helmet ja korvissani uuden harrastukseni tulos: itsetehdyt korvariipustimet. Aion perustaa yrityksen joka tuottaa luonnollisesti miljoonia joten tulevaisuudessa minulla ei ole rahaongelmia. Hyvä!

Tässä taas Lindexin tunika, josta olen myös pitänyt kovasti (myös kaulakoru on samasta putiikista). Housut ovat Sokokselta (alennuksesta n. 20 euroa), kengät vanhat tutut Sallan kirpparilta sekä Seppälän villatakki (15 e alennuksen kera). Hieman harmittaa, että joutuu aina kiskomaan jonkun pitkähihaisen päälle mutta kun ei näillä keleillä paljoa naurata lyhythihaisessa. Kevättä odotellessa siis. (Toinen ratkaisu: ostan korvisbisneksestä saamillani rahoilla uusia pitkähihaisia paitoja.)


Oikealla tämän päivän vaatetusta. Kyllä näkee että on elämää nähnyt ks. ilme. Korvissa taas omaa kättenjälkeä. Lindexin paita ja villapaita (oli pakko napittaa kii ku joku oli porsas ja sotki). Helmet Kanadan kirppareilta ja housut sieltä suunnalta myös. Aika haasteellista oli löytää asumuksestani tarpeeksi siisti kohta kuvaamiseen.

Pidän tässä asussa erityisesti koruvalinnoistani: violetti ja sininen löytävät molemmat vastavärinsä korviksista. Viehätyn kovasti eri väriyhdistelmistä. Ystävät sanovat: "mä en kyllä ikinä vois noita laittaa, mutta sun päällä nuo näyttää upeilta". Muistakaa siis, että asenne on tärkein.

Nyt, hyvät naiset ja herrat, menen nukkumaan.

Laukkuasiaa

Tein löydön kirpparilta vastikään. Olin etsinyt jo pitemmän aikaa jotain kivaa isompaa nahkalaukkua, ja nyt se viimein käveli vastaan. Jee! Tykkään tästä laukusta todella paljon. Se ei ole ihan tavanomainen, ja sopii siten mun räiskähtelevään persoonaan hyvin (vrt. ilotulitteet). Hintaa tällä oli 5 euroa.

Nyt tässä samalla ajattelinkin siis kertoa hieman muista käytetyistä laukuistani. Nämä ovat siis tällä kertaa lempparilistalleni päässeet, niitä on toki lisää... Erään nimeltämainitsemattoman mieshenkilön (siis huom. ei Tuomaan!) mielestä minulla on liikaa laukkuja (ja kenkiä), mutta sellainen on nyt kyllä ihan pötypuhetta! Liikaa laukkuja?! Näähän on kaunottaria!

Vasemmalla rakkaat kotoa löytämäni laukut. Värikkään olen itse tehnyt ala-asteen käsityön tunnilla. Toiselle puolelle olen taiteillut nimikirjaimeni kangastussilla.. Jep. Sisällä olevaan taskuun olen piirtänyt pilviä ja auringon tai jotain. Taiteelliset lahjani taisivat olla hukassa sinä päivänä kun laukkuja koristeltiin... Laukku on valitettavasti rikki (toisesta puukahvasta puuttuu sellanen pikku nippelinappeli, joten se ei pysy oikein tangolla tee nimimerkki en osaa selittää), joten en ole päässyt sitä käyttämään hetkeen.

Toinen laukuista on äitini vanha, joten sillä on erityistä tunnearvoa.

Oikealla pieni näyte pikkulaukuistani. Kaikki ovat kirppareilta ostettuja. Pinkissä on peili läpän takana! Se ja valkoinen ovat Joensuusta Valintakirppikseltä, hintaa taisi olla jotain 7 euroa kipale. Ostin nämä muistaakseni samalla kertaa. Kultainen on Helsingistä joltain pikkukirpparilta, taisi olla jossain Ison Roobertinkadun tietämillä. Ostettu btw Tuomaan kanssa!

Ja sitten vimppana vielä kesällä Kanadasta joltain Ottawan kirpparilta ostettu. Maksoin 25 dollaria, mutta laukku oli monivärisyydessään niin ihastuttava, että päätin sen tuon rahamäärän arvoiseksi. Vihreää, keltaista, punaista ja sinistä! Sopii kaiken kanssa nimimerkillä täti monika!

Ja kyllä. Otin kuvat keittiön pöytätasolla loisteputken valossa. Tämä pimeys ei paljoa anna armoa. Mahdolliset etelänmatkat otetaan vastaan.

P.S. Myös sinulta Tuomas.

Viikonloppu

Viikonlopusta jäi oikein kiva mieli. Söimme, joimme ja shoppasimme, puhuimme Michelle Pfeifferin tisseistä. Tein joitakin kirpputorilöytöjä ja shoppasin myös alennusmyynnistä muutaman hepeneen. Todella harvoin ostan mitään normaalihintaista vaatetta t nimimerkki opintotuki. Ja kun tottuu kirpputorihintoihin niin on hankala muutenkin palata takaisin maksamaan esim. topista 20 e tai mekosta 30-40 e, vaikka sitten olisikin varaa. Nyt sain Lindexin alennusmyynnistä kaksi toppia, tunikan/mekon sekä laukun hintaan 22 e. H&M vei rahojani enemmän (25 e), kokoelmani karttui mekolla sekä tunikalla.


Vasemmalla tämän päivän opiskelueleganssia uuden hameen sekä uuden topin avustuksella. Tunnustettakoon, että kaikissa Lindexiltä ostamissani vaatteissa sekä myöskin laukussa oli tuota samaa sinisen sävyä, joka on tätänykyää suuri ihastelujeni kohde. Sopii myös aika kivasti silmälaseihini sekä tukan väriin (toim. huom. Tuomas värjäs). Jalassa molemmissa kuvissa uudet lempparipoposeni, eli ystäväni Kellyn kesällä lahjoittamat.

Oikealla hamonen kirppariympäristössä (Tuomaan mainostama Kontti). Hintaa en muista, mutta sanoisin, että kolmisen euroa. Olin jo haaveillutkin tällaisesta korkeavyötäröisestä kynähameesta. Huomaa välihousut (äidiltä) sekä toinen uusista Lindexin topeistani.

Baarin menin uudessa sinisessä Lindex-mekossani, joka taisi olla kyllä tunika. Mutta katsos, jos laittaa alle välihousut, niin sehän on silloin ihan säädyllinen asu! Niillä mentiin, sekä korviksilla, joissa oli pikkukoiran hampaan jäljet (terveiset Maisalle). Kuvaa ei valitettavasti ole illalta, joten on tyytyminen henkariversioon. Oikealla vielä upea lila H&M-mekkoni, jota harkitsin päälle illan menoihin. Mielestäni nämä kaksi toimivat myös hyvin yhdessä, niin että sininen on alla.

Ja tiedättehän, mitä sanotaan naisista, joilla on paljon mekkoja.
Heillä ei ole tarpeeksi kaappitilaa.

Maria

Hei vaan ja moi! Ajattelin aloittaa tyyliblogin pitämisen parilla asukokonaisuudella viime päiviltä. Viikonloppuna sitten varmaan hieman glamourimpaa, kerta Tuomas tulee kylään, ja se tykkää pukea mut leopardikuvioon, mustaan samettiin ja kultaketjuvöihin.


Vasemmalla poseeraan eteisessäni. Huomaa huulien törrötys. Villatakki on Lindexin ja raidallinen t-paita Kanadasta. Muut käytettyjä; laukku äidin vanha. Tärkein osa pukeutumistani ovat nämä kirpparilöydöt. Toi huulien törrötys on sitten se toiseks tärkein juttu.



Oikealla mun keittiö ja ruutuhame. Nyt taas Seppälän villatakki ja muut käytettynä ostettuja. Huomaa siisti keittiö: meikä on siivonnu sitä Tuomaan vierailua varten.

Mulla on kahet eri kengät, mutta en ollut vielä päättänyt kummat. Noi punaset on ai-van mahtava löytö Sallan kirpparilta, 1 e! Siinäpä oiva syy ottaa sallalainen tyttö-/ poikaystäväksi, (vrt Tuomas).