Jo onkos tullut kesä nyt talven keskelle...

Ajattelin, että näin uuden vuoden myötä olisi hyvä tilaisuus liittyä taas seuraanne, arvon lukijat. Tiedättehän vanhan sanonnan "uusi vuosi, tiuhempi postaustahti"... Tässä (vihreä) kuva jo varmaankin parin kuukauden takaa. Mukana myös vilaus uusista silmälaseistani, jotka ovat merkkiä Chanel (ostettu jo kyllä heinäkuussa että uudet ja uudet...).

Aluksi olisi hyvä varmaankin kertoa miten tähän asuun päädyttiin. Kerran Tuomas puki minut kultahameeseen (mallia levoton ja 80-luku), leopardipaitaan sekä mustaan liiviin, jossa kohokuvioita. Tästä on kuva todisteena, mutta en viitsisi sitä tähän laittaa... Asu ei saanut suosiota kuin Tuomaan taholta, mutta muistan vieläkin elävästi kuinka hän hoki "pattern on pattern, pattern on pattern...". Tässä asussa leikittelemme siis hieman kuvioilla!

Hame on Kanadan tuliaisia itselleni (kirpputorilta, merkkiä Zara basic). Paita, joka on oikeasti tunika, on Indiskasta ostettu. Laukku on syksyn kirpputorilöytöjä Kontista, hinnan muistelisin olevan kolmen euron tienoilla. Verhot on pelastettu ystävän (nyk. ex-)poikaystävän ostaman talon varastosta.

P.s. Olen nyt Kanadassa, mutta palaan euroopan apajille muutaman päivän päästä, eli syntymäpäivänäni (jippijaijee...).
P.p.s. Muuten, täällä ei ole läheskään yhtä monta kivaa vaatekauppaa kuin Suomessa. Sain Joulupukilta lahjakortin ostoskeskukseen (käy siis kaikkiin kauppoihin). Kolusin jo koko (suht hyvänkokoisen) ostoskeskuksen läpi enkä löytänyt oikein mitään. Ei huolta, menen vielä uudestaan eli lahjakortti ei kyllä jää käyttämättä. (Note to self: tästä aiheesta voisi kyllä jatkaa myöhemminkin.)

KKK (koiraa karvoihin katsominen)

Monilla ihmisillä on hiukset päässään. Myös itse kuulun tähän joukkoon. Kerran elämäni aikana minulla on ollut pitkät hiukset, ne olivat myös hyvin tummat ja siihen se hiuksien kasvattaminen sitten loppuikin. Halusin näet yllättäen palata vaaleampaan hiusten sävyyn ja helpoin keino saavuttaa tämä lopputulos oli leikata hiukset. Olin myös alkanut jossain vaiheessa itse säveltämään kuontaloa gillette mach 3- terälläni ja homma kai vähän riistäytyi käsistä...

Nyt, pitkän odottelun jälkeen olen saanut motivoitua itseni kasvattamaan hiuksia. Innoitusta tähän olen saanut parturi-kampaajilta, jotka joka kerta leikatessaan hiuksiani päivittelevät, miten paksut hiukset minulla on ja kuinka heillä taas ohuet lirut. On kuulemma epäreilua, että minulla, lyhythiuksisella miehellä on vieläpä nopea hiusten kasvu tuuhean karvan lisäksi. Siispä hiukset kasvakoot. T: nimimerkki Tähkäpää.

Baby blue

Kas hei, ja tervetuloa budoaariini. Muistan, että aikoinaan, kun seurasin Kauniita ja Rohkeita hyvin intensiivisesti, oli Brooke anastanut itselleen muotitalon osake-enemmistön ja ihan vaan Stephanien kiusaksi hän lanseerasi "Brooken Budoaari" nimisen alusvaatemalliston. Minulla ei ole mitään tarvetta kiusotella Stephanieta, eikä minulla varsinaisesti ole budoaariakaan, mutta alusvaatteet ovat kyllä ihan käytännöllisiä.


Herrain kauluspaidat kiinnostavat minua edelleen. Olenkin niitä hankkinut kirpputorilta, aina kun vastaan on tullut sopiva. Käyn viikottain SPR:n Kontissa Lappeenrannassa, koska sieltä tekee usein löytöjä. Oheinen vaaleansininen smokkipaita on Joensuusta Fidalta. Samalla reissulla löysin myös vaaleanpunaisen smokkivyö, -rusetti ja -nenäliinasetin. Ne tulivat muovisessa pakkauksessa! Uuh, muovia, luksusta... Olin itse asiassa aikaisemmin nähnyt samaisen vaaleanpunaisen setin Joensuun Kontissa ja jäänyt katumaan, kun en ostanut sitä. Ilmeisesti joku toinen oli sen sieltä löytänyt ja vienyt tarpeen päätyttyä Fidalle. Tämä on ainakin se totuus johon itse uskon.

Ennen ostin vaatteita aika paljon impulssin mukaan kirpputorilta, heti jos joku "jännä" vaate tuli vastaan, yleensä ostin sen. Jännä voi tarkoitaa montaa asiaa. Mieleen tulee ensimmäisenä erittäin räikeän vaaleanpunainen college-paita, todellinen huomionkerääjä. En ole raaskinut laittaa sitä vielä kierrätykseen, olen kai vakuutellut itselleni, että siitä tulisi "persoonallinen" suojavaate työhuoneelle... miten vaan. Nykyään harkitsen jonkin verran vaatteen ostoa. Eli vaikka tämä kokoa S oleva college, jolla komeilee Minni Hiiren muotokuva maksaisi vain pennin, en ehkä ostaisi sitä. Koen kai olevani aikuistunut.. *yskintää*

Väriteoria

Hyviä asioita tapahtuu sille, joka pysyttelee vaakatasossa. Tämän vanhan ja hyvin tunnetun sananlaskun voimin on hyvä palata normaaliuteen pitkän hiljaiselon jälkeen. Viittaan tällä siihen, ettei tällä tontilla ole laitettu kiveä toisen päälle sitten aikojen, kun housuhame oli kuuma sana juppipiireissä.

Mitä kuuluu? Mulle kuuluu ihan hyvää. Asun nykyään samassa kylässä Suomen suurimman Prisman kanssa ja siitä pari taloa ulapalle päin on Kontti, tuo kirppareiden kruununjalokivi. Olen ottanut tehtäväkseni käydä siellä kerran viikossa, vähintään. Sen voi ehkä yhdistää siihen tosiasiaan, ettei mulla ole täällä mitään sosiaalista elämää töiden ulkopuolella... Ja kun sanon "töissä" tarkoitan oikeasti sivaria. Käyhän se työstä, mutta palkka ei ole verrattavissa. Lottovoittoa odotellessa...

Olen tavallaan hurahtanut kirppareilta löytämiini Lacosten neuleisiin, niitä löytyy aika usein ja melko edullisesti. Oheinen sitruunankeltainen neule löytyi tosiaan Kontista joskus, kun kesä oli vielä relevantti. Maksoin siitä varmasti jotain neljän dollarin suuntaista. Muistelen joskus esitelleeni vihreätä saman merkin neulepaitaa ja kehuneeni sen kykyä pysyä nyppyvapaana. Niin, tosiaan polyester taitaa olla vastustuskykyisempi nypyille... Ainoa haitta tässä muovivallankumouksen suurtuotteessa polyesterissa on sen kyky olla hengittämättä. Eli jos haluat sitoa kaiken kehostasi poistumaan pyrkivän kosteuden, laita päälle polyester-neule ja lähde vaikka pyörälenkille. En myönnä kokeilleeni tätä tahattomasti työmatkalla.

Seuraava jatkaa päävärien luotsaamalla tiellä. Käväistessäni taannoin Helsingissä bongasin UFFilta Vuokko Nurmesniemen paidan, josta maksoin jotain vitosen kaltaista. Kuvataiteilijana minua viehätti paidassa tanssin tavoin esiin puskeva värikontrasti, joka saa epileptikot polvilleen.

Lopuksi lista tämän hetken toivejutuistani:
- kangasta uuteen kunnolliseen päiväpeittoon
- kangasta uusiin housuihin
- toimiva ompelukone
- uusi täkki ja tyynyjä, luonnonmateriaaleista
- uusia kavereita, sosiaalinen elämä
- kyky siirtyä ajassa hetkeen, jolloin sivarini on ohi

Työ vs. vapaa-aika

Hei. Nimeni on Maria. Olen 25-vuotias ja pidän kirpputoreista. Pidän myös kirkkaista väreistä, kesästä ja mansikoista (kuva 1). En siivoa kovin usein ja minulla on niin monta purkkia, etten tiedä mitä niihin kaikkiin laittaisin. Olen pahamaineinen huonekasvien hoidossa, mutta viime aikoina olen löytänyt itsestäni viherpeukalon (5 kasvia, ja kaikki elossa). Nyt kesällä olen töissä toimistossa (kuva 2). Opiskelen opettajaksi ja haaveilen omasta kodista. Vapaa-ajallani kuvaan itseäni ja kirjoitan vaatteistani blogiin...

Näin arkea ja juhlaa l. työtä ja vapaa-aikaa esittelevät nämä kaksi asua. Vapaa-ajan kuvassa olen ripustanut päälleni Kanadasta kirpputorilta ostamani hameen (hinta viitisen euroa), jo edellisessä postauksessa näkemämme Lindexin paidan (7 €) sekä Joensuun Valintakirppikseltä ostamani vaaleanpunaisen laukun (taisi olla 7 euroa), jossa on muuten pieni peili sisäpuolella. Melko veikeä!

Työasuni taas koostuu kukallisesta Warehouse One -putiikin topista (n. 10 €, ei voi muistaa, Kanadasta), vanhasta Seppälän villatakista (15 €), sekä SPR Kontin aarteista eli tänä kesänä löytämistäni avokkaista (3 €, SPR Kontti), suorista housuista (3 €) sekä Natevan laukusta (12 €).

Yleensä pidän töissä housuja sillä kuljen matkat pyörällä ja olen usein aamulla liian laiska/ kiireinen miettimään housuja JA hametta sen päivän asuun (kapeahelmaisella hameella kun ei ole niin kovin helppo pyöräillä... vaikkakin näkymät on hyvät vastaantulijoilla). Siksipä viikonloput kuljenkin melkein poikkeuksetta hameessa. Suunnitelmissa kyllä on tästä kun ilmat lämpenevät siirtyä hamelinjalle töissäkin. Ei kai se auta kuin aamulla polkea housuissa jos haluaa päivät toimistotäteillä hameessa...

Sadetakkiko se siinä...

Näin ilmojen ollessa melko sateiset (no okei paistoihan eilen ja sitä edellisenä päivänä aurinko) keskityn kesähepeneitä mieluummin ulkovaatetukseen. Ja kas, ostinkin eilen kirpputorilta trenssin. Oikeastaan kaverini löysi sen, mutta koska se oli hänelle pieni niin sain sen itselleni. Jee! Kyseessähän on aivan upea vaaleasävyinen vanhaa suomalaista merkkiä oleva trenssi. Sisällä on peräti kaksi lappua, toisessa lukee "Master, Kokkola" ja toisessa "Pukimo T. Tammivuori, Jyväskylä". Nyt tässä vaiheessa kannattaa istahtaa tukevasti sillä hinta oli aivan säälittävän pieni. Maksoin takista nimittäin 4 euroa...




















Paritin sen nyt mustien sukkahousujen, Hai-kumisaappaiden (43 €) sekä kirpparilta ostamani sontikan (2 €) kaveriksi. Inspiraationa toimi sadeilma (vaiko kenties se, että kämppäkaverini muuttavat pois kauas takaisin omiin maihinsa, joka voi ajoittain tuoda kyyneltipan heidän tai allekirjoittaneen simmuihin). Alla on Kanadasta kirpputorilta ostamani tulppaanihame (merkkiä Zara basic, hinta jossain 4-6 euron kieppeillä) sekä Lindexin alesta korjaamani paita (7 €). Silmiinne varmaan myös osuu kenkätelineen virkaa toimittava puhtaanpyykinkori. Selitys tähän liittyy edellämainittuun muuttopuuhaan: teimme eilen suursiivouksen ja noukin ne 20 kenkäparia (joista 18 minun) koriin talteen. Tästä syystä myös pölypallot ovat kuolleet sukupuuttoon asunnostamme, lukuunottamatta tietysti omaa huonettani...

Smoke 'n' mirrors

Heittäkää huolenne, sillä olen palannut lihapatojen äärelle! Toisin sanoen opiskelukiireiden aiheuttama kiusallinen vapaa-ajan puute on rajoittanut blogausta viimeisen kerran (siis kunnes aloitan taas opiskelun uudestaan) ja tulen luoksenne, rakkaat opossumit, sinisenä ja keinonahkaisena. Ei, en kärsi hypotermiasta, vaikka edellinen hypoteesi niin väittäisikin, vaan puhun aivan muista asioista. Nimittäin vaatteista, sen takiahan me kaikki täällä olemme.

Huomaan, että olen täysin unohtanut, miten tämä homma etenee. Voit ehkä huomata tämän oheisen kuvan ilmeesta, joka on tahallisen virittymätön. Aloittakaamme siis tämän ajan tapahtumista ja tarkemmin tämän kyseisen iltapäivän tapahtumista. Kuten sanottua, koulu on ohitse ja tällä pojalla on oleva 23. päivä käsissään kuvataiteilijan (amk) paperit ja siitä syystä käyn koululla lähinnä syömässä. Tänään kohtasin ruokailun jälkeen pari kollegaa, jotka sittemmin suostuttelin dekadenttiin päiväkahvihetkeen lähiseudun parhaimmistoon kuuluvassa ravintolassa Buttenhoffissa, joka on valopilkku imatran ikiyössä. Nautittuamme lattet ja suoraan uunista pöytäämme kannetut omena- ja raparperipiirakat tuli halu suunnistaa kirpputorille. Tällä kertaa kohteena oli Imatrankosken Mega-tori, josta minulle tulee aina mieleen Jukka-Pekka Palo ja Megavisa.Visailut sikseen! En ihmeitä odottanut kirpparitarjonnalta, ja kun ystäväni näytti minulle pikkupojille mitoitetut, kirkkaanväriset miesten stringit kaikessa runsaudessaan, olin vakuuttunut, ettei tällä paikalla olisi minulle enää koskaan mitään tarjottavaa (viitaten sekä kyseiseen kirppariin että imatraan, sillä olenhan täältä lähdössä näinä päivinä). Kuinka ollakaan suunnistettuani uuden ihastukseni kauluspaitain äärelle huomasin vaaleansinisen Burberryn paidan. Koko oli ilmaistu ystävällisesti numerolla 39, mutta kokeiltuani paitaa päätin, ettei yhtä numeroa liian pieni paita olisi pahitteeksi vaatekaapilleni. Hintana viisi euroa, joka hieman on normaalia korkeampi. Taitaa megatytöt tuntea merkkivaatteensa. Täytyi kyllä vaihtaa napit vanhoista vaaleista kuvassa näkyviin tummansinisiin, nappien hinnaksi tuli yksi euro.

Kuvan takki on päälläni harvoin, edellisen kerran käytin sitä kesällä 2006, kun minulla oli vielä hulmuava takatukka. Muistan sen illan kuin eilisen, tai sanotaan vaikka, että ainakin osia siitä illasta muistan kuin eilisen. Mukana menossa oli mm. kanssaihmiseni Maria, yllään kuuluisa euroviisumekko. Suunnistimme DTM:n tanhubileisiin ja illan lopuksi kannoin Mariaa reppuselässä. Oi aikoja, oi tapoja. Takki on UFF:n euron päiviltä eli maksoin siitä euron, vai oliko peräti kolme. Alkuperäinen hinta oli useita kymppejä. Veikkaisin, että takki on jonkun itse tekemä, eikä ketjukauppain tekele, vaikkei niissäkään mitään pahaa ole... kehitysmaiden pikkulapset on yllättävän hyviä ompelijoita.

Housut on Bossin, ostettu männä vuonna stokkalta. Kuvassa nähtävillä myös muita kirppariostoksia, kuten peili (20€) ja Adidaksen punainen lääkärilaukku (4€), jonka hoksasin legendaarisilta kierrätyskamuilta. Katsoin laukkua kaupassa ja mietin, että ompa pölyinen ja päätin pyyhkiä pölyt vasta kotona. No, sitten kotona huomasin, että ei se olekaan pölyä, vaan varmaankin auringon valosta johtuvaa haalistumista. Saattaa se olla myös pinttynyttä pölyä tai jotain sellaista. Olen ymmällä! Jos joku teistä ruudinkeksijöistä tietää, millä välineellä tuota pitää silitellä, että saadaan aikaan tasaisen sävyinen, puhdas pinta, ottakoon hän minuun välittömästi yhteyttä.