Seitsemän ja puoli korvakorua (ja muita tarinoita)

Minä olen sellainen näprääjä. En mä osaa edes siivota kun se menee aina lopulta näpräämiseksi. Ai katsos mitäpäs täällä lattialla onkaan, näille voiskin tehdä jonku rasian tässä samalla... Ja kuinkas ollakaan, kohta onkin jo nukkumaanmenoaika/ myöhästyn luennolta/ ei huvita enää siivota/ym. Uusi addiktioni on nyt siis korvakorujen tekeminen. Jotain kätteni luomuksia olen jo näytille laittanut, mutta ajattelin tehdä tällaisen korvis-extran nyt oikein. Suosittelen tätä harrastusta kädentaitoisille edulliseksi vaihtoehdoksi ostokorviksien (tai muidenkin korujen) tilalle: koukut olivat askarteluliikkeessä 1,20 €/ satsi.

Nämä ensimmäisessä kuvassa koreilevat kilkuttimet ovat kirpparilta löytämäni puuhelmipussillisen (oli oikein oiva löytö, 2,5 €, ja niitä on vielä vaikka kuinka jäljellä) lapsia. Kaikki kolme ovat olleet kyllä mieluisia ja helppoja yhdistää asuihin. Kaipailinkin tällaisia hieman pidempiä puuhelmikorviksia. Huom: kovin ammattimaista jälki ei vielä näissä ole sillä saatoin käyttää ompelulankaa...

Sittenpä seuraavaksi esittelen muista koruista uudelleen syntyneet korvikset. Siniset tein kaulakorusta, joka oli minulle joskus oikein rakas. Rikkoutui, ryökäle, aikoja sitten ja nyt päätin että uusi elämä korvakoruna voi tuoda vaihtelua. Kaulakuopasta korvavaikkuun, onko tämä nyt sitä karmaa vai mitä... Kaulakorusta on vielä isompia sinisiä helmiä jäljellä, ja aikomuksena on tehdä niistä korvakorut ainakin yhdistämällä edellisen kuvan vihreään. Samantyyliset jo pyöräytin kaverille synttärilahjaksi.

Hedelmät ovat rannekorusta, jonka ostin myös kirpparilta (en muista hintaa, mutta tuskin euroa kalliimpi). Samaisesta korusta on jäljellä vielä papukaijat sekä palmupuut sille päivälle kun iskee eksotiikan kaipuu. Tarkkasilmäisimmät lukijoistamme varmasti laskevat yksi yhteen nolla ja huomaavat, että toinen ompuista on jo karkuteillä. Arvon lukija, voinet kuvitella että se oli surun paikka.


Vimppana kimaltelevat vanhoista korvakoruista uudistetut versiot. Molemmat olivat rikki ja sellaisenaan ei tullut koskaan käytettyä. Tummemmat olivat ennen pidemmät mutta lyhensin niin että jäi jäljelle vain yhdet neliötimantit. Noita pikkukilkuttimia oli sen verran tipahdellut, että vaikutelma hienostuneesta neidosta läheni enemmän kassialmaa... Mielestäni onnistunut muutos ja pidin näitä pitkästä aikaa lauantaina.

Kultaiset (krhm) riipustimet olivat ennen vihertävän kiven alapuoliheituloita (koukku-kivi-kulta). Ei tullut aikaisemmin käytettyä ja toisesta oli koukkukin kadonnut, joten tein tällaisen muutoksen että katsellaanpa jos ne korviini pian eksyvät.

Nyt kysymys kuuluukin, jätänkö leipätyöni ja heittäydyn korusuunnittelijaksi... Rakkaat siankärsämöni, se jääköön nähtäväksi.

Viikon teema: kädet lanteilla

Katsastetaanpas kuinka taannoiset löytöni toimivat tosielämässä.

Paita (h&m) on ihanan iso ja pullea ja vaatii kaverikseen pienehkön alaosan. Tässä alaosan virkaa toimittaa välihousuni. (Älkää huoliko, laitoin kyllä housut kun poistuin ulkoilmaan.) Paidasta on muodostunut eräs lempipaidoistani. Mun jalat näyttää kuvassa todenmukaisen lyhyiltä. Kyllä, minulla on töppöjalat. Kaulassa pihakirppikseltä Kanadasta ostamani helmet ja korvissani uuden harrastukseni tulos: itsetehdyt korvariipustimet. Aion perustaa yrityksen joka tuottaa luonnollisesti miljoonia joten tulevaisuudessa minulla ei ole rahaongelmia. Hyvä!

Tässä taas Lindexin tunika, josta olen myös pitänyt kovasti (myös kaulakoru on samasta putiikista). Housut ovat Sokokselta (alennuksesta n. 20 euroa), kengät vanhat tutut Sallan kirpparilta sekä Seppälän villatakki (15 e alennuksen kera). Hieman harmittaa, että joutuu aina kiskomaan jonkun pitkähihaisen päälle mutta kun ei näillä keleillä paljoa naurata lyhythihaisessa. Kevättä odotellessa siis. (Toinen ratkaisu: ostan korvisbisneksestä saamillani rahoilla uusia pitkähihaisia paitoja.)


Oikealla tämän päivän vaatetusta. Kyllä näkee että on elämää nähnyt ks. ilme. Korvissa taas omaa kättenjälkeä. Lindexin paita ja villapaita (oli pakko napittaa kii ku joku oli porsas ja sotki). Helmet Kanadan kirppareilta ja housut sieltä suunnalta myös. Aika haasteellista oli löytää asumuksestani tarpeeksi siisti kohta kuvaamiseen.

Pidän tässä asussa erityisesti koruvalinnoistani: violetti ja sininen löytävät molemmat vastavärinsä korviksista. Viehätyn kovasti eri väriyhdistelmistä. Ystävät sanovat: "mä en kyllä ikinä vois noita laittaa, mutta sun päällä nuo näyttää upeilta". Muistakaa siis, että asenne on tärkein.

Nyt, hyvät naiset ja herrat, menen nukkumaan.