par elegance

Kurkkaus kevääseen

2011-04-30T00:30:00.000+03:00

Aijai kun aurinko hellii! Ja kas kun varkain olen pukenut päälleni ainoastaan kirpputorien aarteita!

Suomen (ja Kanadan) talvessa on se vika, että ne lämpötilat tuppaavat laskemaan niin alhaisiksi, että vannoutunut hameiden käyttäjäkään ei pysty ihan joka päivä lempivaatteitaan pitämään.

Onneksi lopulta tulee kuitenkin kevät!

Tämä hame on yksi lempihameistani. Se on merkkiä Vuokko, ja löysin sen Oulusta Second Top Boutiquesta. Suosittelen Oulun reissulla piipahtamaan tässä liikkeessä. Kyseessä on Pelastusarmeijan kirpputori, joka on erikoistunut merkkivaatteisiin. Hameen hintaa en muista, mutta arvioisin sen johonkin kympin tienoille. Hameessa viehättävät raitakuvio ja rauhalliset värit.

Vyötäröä koristaa täältä Kanadasta ostettu nahkavyö. Kirpputorilla pulitin siitä 2-3 euroa. Pelastusarmeijan täti vielä korosti, että huomaathan, että tämä on kalliimpi kuin ne muut. Tajusin, katsos ihan syystä otinkin tämän aidon nahkavyön enkä niitä halpoja materiaaleja, vaikka ne olisivatkin olleet vain dollarin kappale...

Toppina minulla on paikalliselta pikkukirpputorilta ostettu toppi , josta maksoin parisen euroa. Materiaali on sellainen ryppykangas, joka venyy ja paukkuu ties vaikka kääräsen sen nojatuolin päälliseksi... No, ei nyt sentään, mutta sanotaanko näin, että vaikka tästä lihoisin 10 kiloa niin tämä toppi tulee mahtumaan!

2011-04-12T22:07:00.000+03:00

Päivää!

Kevät tuntuu jo kolkuttelevan ovilla. Parina päivänä olen ollut ulkona jopa ilman pitkähihaista paitaa! Varma kevään merkkikin nähtiin eilen - nimittäin lakkasin varpaankynnet!

Keväällä tekee mieli pukeutua kukkakuosiin ja niinpä tein muuten tänään! Pari viikkoa sitten heräsin tunsien pakottavaa tarvetta pukea juuri tämä mekko (kyllä, se on oikeasti mekko) ylleni. Oi, mikä pettymys olikaan kun tajusin pakanneeni tämän (sekä kaikki muut kukkakuosini) jo muuton alta. Olimme nimittäin etukäteen jo helpottaneet itse muuttopäivän tuskaa viemällä osan tavaroista/vaatteista jo uuteen kämppään (joka sijaitsee parin tunnin päässä). "En mä näitä mekkoja tartte tällä viimeisellä viikolla..." Sarjassamme kuuluisia viimeisiä lausahduksia...

Nyt kun muutto on jo takana päin ja aurinko hellästi naamaani pisamoittaa, päätin siis ottaa nyt takaisin tuon päivän ja pukea tämän mekon. Mekko on Lindexistä, maksoi muistaakseni 20 euroa (taisi olla joku alennus). Toppi on paikallisesta Warehouse One -liikkeestä, ehkä viitisen euroa. Vyö on Vero Modan (10 €) sekä paita vanha Kanadan löytö kirpputorilta.

P.S. Muutin vahingossa Kanadaan.

Hellemekosta ei tietoakaan

2009-06-04T18:56:00.006+03:00

Moi! Näin kun Suomen suvi näyttää parastaan on hyvä minunkin kirmata sisätiloihin ja kirjoittaa sananen tai toinen tähän blogi-juttuseen! Voisin selitellä ummet ja lammet kiireestä ja muusta mutta jätettäköön se sikseen ja siirrytään suoraan siihen, mikä arvon lukijoita eniten kiinnostaa... eli mitä mulla on päällä, paljonko se makso ja millon oikein aion leikata tukkani...

Näistä kuvista voi silmiä siristämällä ja katsetta kohdistamalla huomata että minulla on ylläni vaate jos toinenkin. Paitana komeilevat Kanadasta ostettu perustrikoo sekä H&M neuletoppi (5 € alennusrekistä) ja vieläpä ihan sulassa sovussa. Housutkin on, ja ne hieman näkyvät pilkottavan eli kyseessä on KappAhlin musta-harmaa-valko-puna-ruudulliset kapealahkeisen pöksyt (5 € !). Korviini olen ripustanut puolestaan maatuska-aiheiset korvakorut, jotka ovat Pietarin tuliaisia itselleni Maaliskuulta. Ostin niitä kolmet kun olivat melko hyvän hintaisia!

Viimeaikoina vierailuni kirppiksille on harmittavasti vähentyneet. Syytän tästä sitä että Kontti muutti "kauas" ja sitä että olen ollut kesätöissä jo reilun kuukauden eikä minulla ole siis viikolla aikaa lorvia pitkin kaupunkia. Ehkäpä tämän voisi kuitenkin korjata ensi viikonloppuna jos sää sallii polkupyöräilyn!

Mutta! Siirrytäänpä hiusprojektiini! Minulla on tällä hetkellä tällainen kerrostettu kutri, joka on periaatteessa ihan ok mutta ei ollenkaan sellainen hiusmalli mitä itse haluaisin itselleni. Siispä kampaamoaika on haaveissa ja ehkäpä jo huomenna varattuna (=palkkapäivä)?! Haluaisin itselleni sellaisen graafisen polkkatukan. Huom! Siihen olen tähdännyt jo kahdella edellisellä kampaamokäynnillä mutta aina siinä käy niin, että "mäpä kerrostan tätä sun tukkaa vähän". Ja mä aina unohdan vastaväitteet yhyy!

P.s. Mulla ja mun kavereilla on puutarhapalsta ja kastelen tuossa mun taimia, jotka on muuten tuettu drinkkitikuilla.

Queen Bitch

2009-06-02T21:50:00.002+03:00

Sen lisäksi, että kirjoitan blogeja aktiivisesti (lausu epäillen), seuraan myös useampaa blogia. Viime aikoina olen lievästi rakastunut Kingdom of Stylen Kuningattariin.

Heidän Majesteettinsa Kuningattaret Michelle ja Marie kirjoittavat mielestäni hyvällä sykkeellä ja humoristisesti. Molemmat seuraavat suunnittelijoita ja postaavat catwalk-kuvia. Itse ainakin olen jokseenkin kyllästynyt niihin iänikuisiin baby-doll- asuihin lukuisissa blogeissa ja joo, onhan se kiva, että sillä yhdellä on se lohenpunainen Tigerin shortsipuku, mutta ne trendit tulee ja menee. Näillä tyypeillä on tyyliä ja makua ja he vievät asiaa eteenpäin, eivät vain seuraa ja toteuta trendejä.

Queen Michelle myös postaa melko säännöllisesti kuvia omista asuistaan. Ykkösiä kaikki, sanon minä. Välillä huomaan haukkovani henkeä, kun mietin, minkälainen vaatekaappi tuolla kuvan rajojen takana mahtaa olla. Tarjolla myös melko innovatiivisia tee-se-itse- projekteja, kuten inkkari-rintapanssari.

Jatketaan oman tyylin määrittelyllä tuonnempana. Hyvää alkukesää!

(Tulipa paljon vä-li-vii-vo-ja)

Viuhahtaja

2009-04-17T17:24:00.005+03:00

Tuleeko Konttiin liikaa kolauttavan hyviä takkeja vai onko minulla itsetunto-ongelma, jota yritän korjata ostoksia tekemällä? Ehkä vähän molempia, mutta vielä on naulakossa tilaa ja kaupasta saa hengareita.

Kävin siis eilen Kontissa jokaviikkoisen tapani mukaisesti. Edellisestä kerrasta oli jo vähän aikaa. Annoin sen paikan olla hetken rauhassa, koska viimeksi ostin sieltä tuolin ja jalkalampun, ja vaikka sekään kaupanteko ei ollut tuhoisa lompakolle ajattelin, että ehkä en kiusaa itseäni enempää, koska selvästikin nähdessä hienoja juttuja halvalla en voi vastustaa kiusausta. Se on vaan niin, että monet kirpparilöydöt samaistaa uniikkituotteisiin.

Tämä takki on todella kevyt ja pehmeä, mutta myös läpäisi tämänpäiväisen semimyöhäiskevättalvisään koetukset lämmittäen kiitettävästi. Hieman ensin epäilytti väri, mutta toisaalta se on arveluttavuudessaan hellyyttävä. Parikymppiä.

Nahkasaappaat (Buttero) on hankittu Barcelonan matkalla vuodenvaihteessa.

Huivi LV / Ruuturouva.

Lämpökerraston alaosa Ski-point.

Jo onkos tullut kesä nyt talven keskelle...

2009-01-02T02:40:00.002+02:00

Ajattelin, että näin uuden vuoden myötä olisi hyvä tilaisuus liittyä taas seuraanne, arvon lukijat. Tiedättehän vanhan sanonnan "uusi vuosi, tiuhempi postaustahti"... Tässä (vihreä) kuva jo varmaankin parin kuukauden takaa. Mukana myös vilaus uusista silmälaseistani, jotka ovat merkkiä Chanel (ostettu jo kyllä heinäkuussa että uudet ja uudet...).

Aluksi olisi hyvä varmaankin kertoa miten tähän asuun päädyttiin. Kerran Tuomas puki minut kultahameeseen (mallia levoton ja 80-luku), leopardipaitaan sekä mustaan liiviin, jossa kohokuvioita. Tästä on kuva todisteena, mutta en viitsisi sitä tähän laittaa... Asu ei saanut suosiota kuin Tuomaan taholta, mutta muistan vieläkin elävästi kuinka hän hoki "pattern on pattern, pattern on pattern...". Tässä asussa leikittelemme siis hieman kuvioilla!

Hame on Kanadan tuliaisia itselleni (kirpputorilta, merkkiä Zara basic). Paita, joka on oikeasti tunika, on Indiskasta ostettu. Laukku on syksyn kirpputorilöytöjä Kontista, hinnan muistelisin olevan kolmen euron tienoilla. Verhot on pelastettu ystävän (nyk. ex-)poikaystävän ostaman talon varastosta.

P.s. Olen nyt Kanadassa, mutta palaan euroopan apajille muutaman päivän päästä, eli syntymäpäivänäni (jippijaijee...).
P.p.s. Muuten, täällä ei ole läheskään yhtä monta kivaa vaatekauppaa kuin Suomessa. Sain Joulupukilta lahjakortin ostoskeskukseen (käy siis kaikkiin kauppoihin). Kolusin jo koko (suht hyvänkokoisen) ostoskeskuksen läpi enkä löytänyt oikein mitään. Ei huolta, menen vielä uudestaan eli lahjakortti ei kyllä jää käyttämättä. (Note to self: tästä aiheesta voisi kyllä jatkaa myöhemminkin.)

KKK (koiraa karvoihin katsominen)

2008-11-28T22:49:00.001+02:00

Monilla ihmisillä on hiukset päässään. Myös itse kuulun tähän joukkoon. Kerran elämäni aikana minulla on ollut pitkät hiukset, ne olivat myös hyvin tummat ja siihen se hiuksien kasvattaminen sitten loppuikin. Halusin näet yllättäen palata vaaleampaan hiusten sävyyn ja helpoin keino saavuttaa tämä lopputulos oli leikata hiukset. Olin myös alkanut jossain vaiheessa itse säveltämään kuontaloa gillette mach 3- terälläni ja homma kai vähän riistäytyi käsistä...

Nyt, pitkän odottelun jälkeen olen saanut motivoitua itseni kasvattamaan hiuksia. Innoitusta tähän olen saanut parturi-kampaajilta, jotka joka kerta leikatessaan hiuksiani päivittelevät, miten paksut hiukset minulla on ja kuinka heillä taas ohuet lirut. On kuulemma epäreilua, että minulla, lyhythiuksisella miehellä on vieläpä nopea hiusten kasvu tuuhean karvan lisäksi. Siispä hiukset kasvakoot. T: nimimerkki Tähkäpää.

Baby blue

2008-11-15T16:27:00.005+02:00

Kas hei, ja tervetuloa budoaariini. Muistan, että aikoinaan, kun seurasin Kauniita ja Rohkeita hyvin intensiivisesti, oli Brooke anastanut itselleen muotitalon osake-enemmistön ja ihan vaan Stephanien kiusaksi hän lanseerasi "Brooken Budoaari" nimisen alusvaatemalliston. Minulla ei ole mitään tarvetta kiusotella Stephanieta, eikä minulla varsinaisesti ole budoaariakaan, mutta alusvaatteet ovat kyllä ihan käytännöllisiä.

Herrain kauluspaidat kiinnostavat minua edelleen. Olenkin niitä hankkinut kirpputorilta, aina kun vastaan on tullut sopiva. Käyn viikottain SPR:n Kontissa Lappeenrannassa, koska sieltä tekee usein löytöjä. Oheinen vaaleansininen smokkipaita on Joensuusta Fidalta. Samalla reissulla löysin myös vaaleanpunaisen smokkivyö, -rusetti ja -nenäliinasetin. Ne tulivat muovisessa pakkauksessa! Uuh, muovia, luksusta... Olin itse asiassa aikaisemmin nähnyt samaisen vaaleanpunaisen setin Joensuun Kontissa ja jäänyt katumaan, kun en ostanut sitä. Ilmeisesti joku toinen oli sen sieltä löytänyt ja vienyt tarpeen päätyttyä Fidalle. Tämä on ainakin se totuus johon itse uskon.

Ennen ostin vaatteita aika paljon impulssin mukaan kirpputorilta, heti jos joku "jännä" vaate tuli vastaan, yleensä ostin sen. Jännä voi tarkoitaa montaa asiaa. Mieleen tulee ensimmäisenä erittäin räikeän vaaleanpunainen college-paita, todellinen huomionkerääjä. En ole raaskinut laittaa sitä vielä kierrätykseen, olen kai vakuutellut itselleni, että siitä tulisi "persoonallinen" suojavaate työhuoneelle... miten vaan. Nykyään harkitsen jonkin verran vaatteen ostoa. Eli vaikka tämä kokoa S oleva college, jolla komeilee Minni Hiiren muotokuva maksaisi vain pennin, en ehkä ostaisi sitä. Koen kai olevani aikuistunut.. *yskintää*

Väriteoria

2008-09-21T20:34:00.006+03:00

Hyviä asioita tapahtuu sille, joka pysyttelee vaakatasossa. Tämän vanhan ja hyvin tunnetun sananlaskun voimin on hyvä palata normaaliuteen pitkän hiljaiselon jälkeen. Viittaan tällä siihen, ettei tällä tontilla ole laitettu kiveä toisen päälle sitten aikojen, kun housuhame oli kuuma sana juppipiireissä.

Mitä kuuluu? Mulle kuuluu ihan hyvää. Asun nykyään samassa kylässä Suomen suurimman Prisman kanssa ja siitä pari taloa ulapalle päin on Kontti, tuo kirppareiden kruununjalokivi. Olen ottanut tehtäväkseni käydä siellä kerran viikossa, vähintään. Sen voi ehkä yhdistää siihen tosiasiaan, ettei mulla ole täällä mitään sosiaalista elämää töiden ulkopuolella... Ja kun sanon "töissä" tarkoitan oikeasti sivaria. Käyhän se työstä, mutta palkka ei ole verrattavissa. Lottovoittoa odotellessa...

Olen tavallaan hurahtanut kirppareilta löytämiini Lacosten neuleisiin, niitä löytyy aika usein ja melko edullisesti. Oheinen sitruunankeltainen neule löytyi tosiaan Kontista joskus, kun kesä oli vielä relevantti. Maksoin siitä varmasti jotain neljän dollarin suuntaista. Muistelen joskus esitelleeni vihreätä saman merkin neulepaitaa ja kehuneeni sen kykyä pysyä nyppyvapaana. Niin, tosiaan polyester taitaa olla vastustuskykyisempi nypyille... Ainoa haitta tässä muovivallankumouksen suurtuotteessa polyesterissa on sen kyky olla hengittämättä. Eli jos haluat sitoa kaiken kehostasi poistumaan pyrkivän kosteuden, laita päälle polyester-neule ja lähde vaikka pyörälenkille. En myönnä kokeilleeni tätä tahattomasti työmatkalla.

Seuraava jatkaa päävärien luotsaamalla tiellä. Käväistessäni taannoin Helsingissä bongasin UFFilta Vuokko Nurmesniemen paidan, josta maksoin jotain vitosen kaltaista. Kuvataiteilijana minua viehätti paidassa tanssin tavoin esiin puskeva värikontrasti, joka saa epileptikot polvilleen.

Lopuksi lista tämän hetken toivejutuistani:
- kangasta uuteen kunnolliseen päiväpeittoon
- kangasta uusiin housuihin
- toimiva ompelukone
- uusi täkki ja tyynyjä, luonnonmateriaaleista
- uusia kavereita, sosiaalinen elämä
- kyky siirtyä ajassa hetkeen, jolloin sivarini on ohi

Työ vs. vapaa-aika

2008-06-03T20:51:00.005+03:00

Hei. Nimeni on Maria. Olen 25-vuotias ja pidän kirpputoreista. Pidän myös kirkkaista väreistä, kesästä ja mansikoista (kuva 1). En siivoa kovin usein ja minulla on niin monta purkkia, etten tiedä mitä niihin kaikkiin laittaisin. Olen pahamaineinen huonekasvien hoidossa, mutta viime aikoina olen löytänyt itsestäni viherpeukalon (5 kasvia, ja kaikki elossa). Nyt kesällä olen töissä toimistossa (kuva 2). Opiskelen opettajaksi ja haaveilen omasta kodista. Vapaa-ajallani kuvaan itseäni ja kirjoitan vaatteistani blogiin...

Näin arkea ja juhlaa l. työtä ja vapaa-aikaa esittelevät nämä kaksi asua. Vapaa-ajan kuvassa olen ripustanut päälleni Kanadasta kirpputorilta ostamani hameen (hinta viitisen euroa), jo edellisessä postauksessa näkemämme Lindexin paidan (7 €) sekä Joensuun Valintakirppikseltä ostamani vaaleanpunaisen laukun (taisi olla 7 euroa), jossa on muuten pieni peili sisäpuolella. Melko veikeä!

Työasuni taas koostuu kukallisesta Warehouse One -putiikin topista (n. 10 €, ei voi muistaa, Kanadasta), vanhasta Seppälän villatakista (15 €), sekä SPR Kontin aarteista eli tänä kesänä löytämistäni avokkaista (3 €, SPR Kontti), suorista housuista (3 €) sekä Natevan laukusta (12 €).

Yleensä pidän töissä housuja sillä kuljen matkat pyörällä ja olen usein aamulla liian laiska/ kiireinen miettimään housuja JA hametta sen päivän asuun (kapeahelmaisella hameella kun ei ole niin kovin helppo pyöräillä... vaikkakin näkymät on hyvät vastaantulijoilla). Siksipä viikonloput kuljenkin melkein poikkeuksetta hameessa. Suunnitelmissa kyllä on tästä kun ilmat lämpenevät siirtyä hamelinjalle töissäkin. Ei kai se auta kuin aamulla polkea housuissa jos haluaa päivät toimistotäteillä hameessa...

Sadetakkiko se siinä...

2008-05-18T16:09:00.005+03:00

Näin ilmojen ollessa melko sateiset (no okei paistoihan eilen ja sitä edellisenä päivänä aurinko) keskityn kesähepeneitä mieluummin ulkovaatetukseen. Ja kas, ostinkin eilen kirpputorilta trenssin. Oikeastaan kaverini löysi sen, mutta koska se oli hänelle pieni niin sain sen itselleni. Jee! Kyseessähän on aivan upea vaaleasävyinen vanhaa suomalaista merkkiä oleva trenssi. Sisällä on peräti kaksi lappua, toisessa lukee "Master, Kokkola" ja toisessa "Pukimo T. Tammivuori, Jyväskylä". Nyt tässä vaiheessa kannattaa istahtaa tukevasti sillä hinta oli aivan säälittävän pieni. Maksoin takista nimittäin 4 euroa...

Paritin sen nyt mustien sukkahousujen, Hai-kumisaappaiden (43 €) sekä kirpparilta ostamani sontikan (2 €) kaveriksi. Inspiraationa toimi sadeilma (vaiko kenties se, että kämppäkaverini muuttavat pois kauas takaisin omiin maihinsa, joka voi ajoittain tuoda kyyneltipan heidän tai allekirjoittaneen simmuihin). Alla on Kanadasta kirpputorilta ostamani tulppaanihame (merkkiä Zara basic, hinta jossain 4-6 euron kieppeillä) sekä Lindexin alesta korjaamani paita (7 €). Silmiinne varmaan myös osuu kenkätelineen virkaa toimittava puhtaanpyykinkori. Selitys tähän liittyy edellämainittuun muuttopuuhaan: teimme eilen suursiivouksen ja noukin ne 20 kenkäparia (joista 18 minun) koriin talteen. Tästä syystä myös pölypallot ovat kuolleet sukupuuttoon asunnostamme, lukuunottamatta tietysti omaa huonettani...

Smoke 'n' mirrors

2008-05-15T21:06:00.005+03:00

Heittäkää huolenne, sillä olen palannut lihapatojen äärelle! Toisin sanoen opiskelukiireiden aiheuttama kiusallinen vapaa-ajan puute on rajoittanut blogausta viimeisen kerran (siis kunnes aloitan taas opiskelun uudestaan) ja tulen luoksenne, rakkaat opossumit, sinisenä ja keinonahkaisena. Ei, en kärsi hypotermiasta, vaikka edellinen hypoteesi niin väittäisikin, vaan puhun aivan muista asioista. Nimittäin vaatteista, sen takiahan me kaikki täällä olemme.

Huomaan, että olen täysin unohtanut, miten tämä homma etenee. Voit ehkä huomata tämän oheisen kuvan ilmeesta, joka on tahallisen virittymätön. Aloittakaamme siis tämän ajan tapahtumista ja tarkemmin tämän kyseisen iltapäivän tapahtumista. Kuten sanottua, koulu on ohitse ja tällä pojalla on oleva 23. päivä käsissään kuvataiteilijan (amk) paperit ja siitä syystä käyn koululla lähinnä syömässä. Tänään kohtasin ruokailun jälkeen pari kollegaa, jotka sittemmin suostuttelin dekadenttiin päiväkahvihetkeen lähiseudun parhaimmistoon kuuluvassa ravintolassa Buttenhoffissa, joka on valopilkku imatran ikiyössä. Nautittuamme lattet ja suoraan uunista pöytäämme kannetut omena- ja raparperipiirakat tuli halu suunnistaa kirpputorille. Tällä kertaa kohteena oli Imatrankosken Mega-tori, josta minulle tulee aina mieleen Jukka-Pekka Palo ja Megavisa.Visailut sikseen! En ihmeitä odottanut kirpparitarjonnalta, ja kun ystäväni näytti minulle pikkupojille mitoitetut, kirkkaanväriset miesten stringit kaikessa runsaudessaan, olin vakuuttunut, ettei tällä paikalla olisi minulle enää koskaan mitään tarjottavaa (viitaten sekä kyseiseen kirppariin että imatraan, sillä olenhan täältä lähdössä näinä päivinä). Kuinka ollakaan suunnistettuani uuden ihastukseni kauluspaitain äärelle huomasin vaaleansinisen Burberryn paidan. Koko oli ilmaistu ystävällisesti numerolla 39, mutta kokeiltuani paitaa päätin, ettei yhtä numeroa liian pieni paita olisi pahitteeksi vaatekaapilleni. Hintana viisi euroa, joka hieman on normaalia korkeampi. Taitaa megatytöt tuntea merkkivaatteensa. Täytyi kyllä vaihtaa napit vanhoista vaaleista kuvassa näkyviin tummansinisiin, nappien hinnaksi tuli yksi euro.

Kuvan takki on päälläni harvoin, edellisen kerran käytin sitä kesällä 2006, kun minulla oli vielä hulmuava takatukka. Muistan sen illan kuin eilisen, tai sanotaan vaikka, että ainakin osia siitä illasta muistan kuin eilisen. Mukana menossa oli mm. kanssaihmiseni Maria, yllään kuuluisa euroviisumekko. Suunnistimme DTM:n tanhubileisiin ja illan lopuksi kannoin Mariaa reppuselässä. Oi aikoja, oi tapoja. Takki on UFF:n euron päiviltä eli maksoin siitä euron, vai oliko peräti kolme. Alkuperäinen hinta oli useita kymppejä. Veikkaisin, että takki on jonkun itse tekemä, eikä ketjukauppain tekele, vaikkei niissäkään mitään pahaa ole... kehitysmaiden pikkulapset on yllättävän hyviä ompelijoita.

Housut on Bossin, ostettu männä vuonna stokkalta. Kuvassa nähtävillä myös muita kirppariostoksia, kuten peili (20€) ja Adidaksen punainen lääkärilaukku (4€), jonka hoksasin legendaarisilta kierrätyskamuilta. Katsoin laukkua kaupassa ja mietin, että ompa pölyinen ja päätin pyyhkiä pölyt vasta kotona. No, sitten kotona huomasin, että ei se olekaan pölyä, vaan varmaankin auringon valosta johtuvaa haalistumista. Saattaa se olla myös pinttynyttä pölyä tai jotain sellaista. Olen ymmällä! Jos joku teistä ruudinkeksijöistä tietää, millä välineellä tuota pitää silitellä, että saadaan aikaan tasaisen sävyinen, puhdas pinta, ottakoon hän minuun välittömästi yhteyttä.

Silmälasikäärme

2008-04-28T01:02:00.013+03:00

Olen matkannut takaisin Joensuuhun. Matka oli pitkä ja raskas, mutta selvisin vihdoin perille. Myös astiasto selvisi matkasta, vaikka ajoittain epäusko sai minut valtaansa...

Ohessa hieman kuvia tuliaisista itselleni. Eksyin sitten Helsingissä myös hieman ostoksille. No, ei se mitään, ensi viikolla alkaa jo kesätyö!

Ensimmäisessä kuvassa on hamepuolta ostoksistani sekä ainoa (!) ostamani laukku. Kaikki ovat Kanadasta eri kirpputoreilta. Sinisävyiseltä näyttävä hame on luonnossa paljon vihreämpi. Pidän sen etumusnapituksesta, joka ulottuu alas asti. Musta-valkoinen hame on merkkiä Zara ja on kivasti tulppaanin mallinen. Erittäin mieluisa löytö minulle. Hameiden hinnat pyörivät siinä 4-6 euron paikkeilla, näin muistelisin. Laukku oli melko hauskan mallinen, joten pelastin sen omakseni parilla eurolla.

Sini-vihreäsävyinen mekko/ tunika on Indiskasta. Pidin kovasti vaatteen värimaailmasta eikä hintakaan ollut kovin suolainen: 7 € katosi lompakosta tämän hankinnan myötä. Kukonaskeltakki on Kanadalaiselta kirpputorilta. Hieman mietiskelin sen ostoa, mutta olkatoppaukset poistettuani siitä tuli melko hyvä kevyt pikkutakki. Hinta on valitettavasti vaipunut unholaan (kuten muu monikin asia näinä päivinä - aikaeroväsymystäkö tässä pitää syyttää?!). Tumma toppi on H&M:stä alennusrekistä, vaalea kauluspaita (mallia "opettajatar") on valtameren takaa kirpputorilta sekä valkoinen toppi jostain Kanadalaisesta vaatekaupasta (n. 7 €). Pahoittelen kuvan huonoa laatua, syytän siitä tärisevää kättä sekä huonoa valaistusta, eli perinteisellä sormenosoittelulla mennään.

Kokonaisuudessaan reissu oli oikein mukava. Kuviin eivät kaikki löytöni tällä kertaa päässeet, mutta varmastikin jossain vaiheessa tulen niitä esittelemään. Loppuun vielä kuva kesäisestä Joensuusta. Kas, kukas se siihen on eteen eksynyt, sinä saatat miettiä... No minähän se olen. Itse kynimäni etutukka on jo näköjään ihan ok-mallilla (aluksi joutuu parsimaan sitä n. joka päivä). Päällä on edellisen kuvan vaalea kauluspaita, Helsingin löytö H&M-villatakki (olisko ollut reilu kymppi) sekä Kanadasta tuomani helminauha (kirpparilta). Minulla on muutenkin melko kokoelma eri värisiä helmiä, ja joskus vieraat vähän ihmettelevät mistä olen löytänyt rahat moisiin. Katsos kun ne ei olekaan mitään vaatekauppojen ylihintaisia ripustimia... Kirpputoreilta niitä ainakin aikaisemmin löytyi melko hyvin ja edullisesti. En muista Suomesta viime aikoina löytäneeni, mutta Kanadasta niitä tarttui viime kesänä sekä nyt mukaani useammat. Kuvassa on korvissa aarikkaa sekä lasit Guy Laroche. Aika usein tulee positiivista palautetta noista laseista, mutta itseä alkaa kahden vuoden jälkeen jo pinkki ketuttamaan... Kävin jo ehkä vahingossa katsomassa laseja, siel oli sellaset Guccit 290 € + linssit... Katsellaan josko kesätienesteistä riittäisi rahaa lasiostoksillekin.

Kaukana

2008-04-21T06:07:00.012+03:00

Anteeksi murmelit (sis. myös Tuomas) pitkä hiljaisuuteni. Katsokaas olen lentänyt aika monen kilometrin päähän eli Kanadaan keikoilemaan vuorostani. Vajaan kuukauden reissuni onkin nyt jo melkein lopussa ja joudun pakkaamaan mukana tuomieni kamppeiden lisäksi mm. neljä hametta, kaksi takkia, kahdet kengät, kaksi paitaa, kolme toppia, yhden lautapelin, kolme kirjaa, kaksi cd-levyä, yhden astiaston kahdeksalle henkilölle (lahja poikaystävältä, ks. kuva astiastosta alhaalta) sekä tuliaiset joita en tässä ala erittelemään... Onneksi otin mukaan yhden tyhjän laukun fiksuna tyttönä!

Vaateostokseni olen tehnyt miltei poikkeuksetta kirpputoreilta. Mukana taitaa olla vain yksi toppi, joka on uutena ostettu. Täällä ei ole itsepalvelukirpputorin tyyppisiä lainkaan (ei ainakaan silmiini ole osunut). Sen sijaan olen kolunnut Ottawan Salvation Army sekä Value Village -merkkisiä kauppoja. Pidän etenkin Value Villagen siististä esillepanosta kokojen mukaan. Hinnat, niistä en osaa sanoa juuta enkä jaata, sillä kävin lyhyen matikan ja nää käyttää täällä dollareita. (Tai no sanoisin että hinnat ovat ainakin alhaisemmat kuin Helsingin kirpputoreilla.) Näiden lisäksi on kirpputoreja, jonne voi viedä omat tavaransa myytäväksi (consignment store). Siis kuin meidän itsepalvelukirpputorit mutta omien pöytien sijaan vaatteet ovat järjestettynä eri vaatekappaleiden mukaan. Nämä ovat oman kokemukseni mukaan hieman hinnakkaita, mutta löytöjä voi silti tehdä. Vimppana haluaisin mainita alan harrastajien pitämät pienet kirpputorit. Löysimme aika kivan kyseisen lajin edustajan nimeltänsä Ragtime (43 Flora Street, Ottawa). Pienehkö tila oli melko täyteen ahdettu, mutta katseltavaa oli vaikka kuinka: eri aikakausien vaatteita, kenkiä, laukkuja. Myös miehet oli erinomaisesti huomioitu.

Suuntaa-antava lausahdus ostoksistani voisi olla vaikkapa "pastellivärit kohtaavat viiskytluvun kotiäidin". Tarkempaa esittelyä ostoksista myöhemmin, sillä kuumuus (kyllä) ja kesävaatteiden pitäminen on uuvuttanut minut. (Valhe: oikeasti en viitti alkaa ottamaan kuvia täällä anoppivanhempikokelaiden luona. Voitte varmasti kaikki kuvitella ilmeet kun minä ojennan heille kameran ja alan keikistelemään... "kumma suomalainen, puhuu kummaa kieltä jossa ei ole päätä eikä häntää, sanoo ettei lätyt siirapilla ole aamupala, nyt se on huulet törröllä kameran edessä").

Vinkki niille jotka kaipaavat neuvoja vaatteiden yhdistelemiseen hieman rohkeammin:
käydessä kirpputoreilla (ja miksei muissakin kaupoissa) joutuu usein sovittamaan vaatteita, jotka eivat ensisilmäyksella sovi yhteen. Minulle käy usein niin että kun laitan sovituskopissa epäsopivaksi tuomitun yhdistelmän, vaikkapa topin ja hameen, ylleni, suustani pääsee "voilà"! Hieman erikoinen yhdistelma toimiikin täydellisesti!

Sukkahousuritarikunta

2008-03-12T20:58:00.009+02:00

Tänään löydätte minut jokapäiväisten arkipuhteiden ääreltä. Opiskeluun liittyvät uuvuttavat velvollisuudet ovat hellittäneet tai olen ottanut itsenäisesti vapaapäivän tälle illalle. Mitä parempaa tekemistä televisiottomalla nuorella miehellä voisi olla, kuin valkoisten paitojen silittäminen..? No, tietysti uunin puhdistamista lukuun ottamatta.
Kuvassa näette kaksi valkoista paitaa, jotka olen tänä vuonna ostanut. Molemmat ovat käytettyjä, joten hinta ei ollut paha. Silityslaudalla lepäävä, puoleen väliin napitettu paita on Helsinki10:stä ( ~ 10 € ) ja päälläni oleva Ralph Lauren ( 4 € ) on Joensuun Kontista... Eikä naureskella mielikuvalle 'Ralph Lauren päälläni' siellä...
Mikä virka valkoisella paidalla on? Minua miellyttää sen neutraali olemus ja kyky tulla huomioiduksi, olematta liian sun naamalla ie. in your face. Henkilökohtaisesti olen nykyään enemmän kiinnostunut valkoisista kauluspaidoista, kuin ennen. Ja mikäs siinä ollessa, kun niitä löytyy melkeen joka kiven alta.
Kaulassa roikkuu Isän Istanbulista tuoma arabi-vaikutteinen huivi, sen mukana tuli myös sellainen päänauha. Eli tätä on siis tarkoitus pitää päässä sen nauhan kanssa vrt. Jasser Arafat. Eräät Israelia sympatiseeraavat sukulaiseni karsastavat tätä huivia, itse asiassa, jos en olisi ollut niin nopea poika, kuin olin, tämä huivi saattaisi olla hukkunut, ihan niin kuin 'Che Guevara'- seinävaate, jonka teininä ostin ja laitoin seinälleni, josta Äitini sen korjasi pois ja hukkasi... Käytänkö blogeja anonyymeihin, passiivis-agressiivisiin hyökkäyksiin sukulaisiani vastaan? ehkä.

Ja mitä mulla on jalassa!!? No ne on hopean väriset sukkahousut, denieri 100! Ostettu ihan naisten osastolta H&M:ltä. Hankin nämä eräitä naamiaisia varten, joihin osallistuimme Marian kanssa. Otettiin teemaksi Jane Fonda Jane Fondan aerobic-videoista ja meistä pidettiin niin paljon, että saimme palkinnoksi hyvin pienen pullon kuohuviiniä. Lisäksi yks puolalainen tyttö tunki väkisin mun suuhun yhden popkornin.

Saksikäsi

2008-02-05T19:08:00.000+02:00

Kävin visiitillä Helsingissä viime viikolla. Jätin hyvästit mieshenkilölle eli poikaystävälleni, joka matkasi lentokoneella kotimaahansa Kanadaan. Sitä ennen ehdimme kiertää hieman kauppoja ja kirppareitakin. Iso Roobertinkadun Fidasta ostin tämän kuvan sinisen hameen hintaan 6 €. Muokkasin sitä siskoni avustuksella lyhyemmäksi sekä alhaalta hieman kapeammaksi. Mielestäni ihan onnistunut ostos, varsinkin kun näinä päivinä tuo sinisen sähköinen sävy on kovasti mieleeni. Muistelisin, että nuorempana sininen ei silmääni oikein viehättänyt. Kai se on tämä kypsä (heh) 25 ikävuoteni, joka saa kaipaamaan hieman rauhallisempaa väriä kuin se vanha lempparini punainen.

Hameen kaveriksi paritin jännästi sivuilta pilkullisen mutta keskeltä yksivärisen Kanadan kirpputorilöytötoppini. Koko komeus täytyi kruunata vielä ruskealla villapaidalla (Kanadasta käytettynä myös), sillä säät eivät ole vielä otolliset lyhythihaiselle (toim. huom. ja nimenomaan tällä ruskealla villapaidalla sillä kaikki muut olivat kuivumassa).
Kuvasta näette myös uuden tai siis vanhan tukkatyylini. Aloitin joskus ennen joulua urakan etutukan kasvattamiseksi pois. Lupasin itselleni, että uuteen vuoteen asti on kasvatettava. Päätös palata takaisin etutukkaan oli äkkinäinen mutta oikea. Se sivuliehu ei oikein koskaan tuntunut omalta... Ja itsekynitty uusi otsatukka kuvastaa paremmin sotkuista luonnettani! Kuten huomaat, en ole edelleenkään purkanut kaikkea muuton jäljiltä. Lisäksi tapani on matkan jälkeen iskeä kaikki huoneen lattialle ja matkalaukkukin yleensä hengailee paikalla pitkän aikaa.

Raivasin itseasiassa huoneestani toista nurkkaa siistiksi kuvaa varten. Kuinkas kävikään, kuva itsestäni sotku takanani olikin paljon dramaattisempi... Joten mitä sitä "lievää sekasortoa" siis enää peittelemään! His & Hers presents, Maria's room as it should be...

Ale/ Rea

2008-01-27T00:36:00.000+02:00

Kurjan budjetin myötä en ole juurikaan alennusmyyntejä kierrellyt (yritän säästää, jotta pääsen Kanadaan kesällä). Tiedän kokemuksesta, että jos ei ole varaa niin alennusmyyntiaikaan on parempi kiertää kaupat kaukaa, muuten harmittaa. Puolivahingossa ostin kuitenkin pari villatakkia ja yhden topin (piti ootella puolisen tuntia kauppakeskuksessa kanssanisäkästä, mitä muutakaan olisin voinut tehdä?!) ja 4 paria korvakoruja (hollantilainen kämppis pyysi seurakseen kaupungille joten en voinut muuta kuin lähteä nimimerkillä twist my rubber arm). Noh, ei näistä ostoksista vielä nälkäkuurille joudu. "Villa"takkien hinta ei ollut kovin suolainen, nimittäin kympin kipale (Lindex). Korvikset oli -75 % eli hinta ei ylittänyt edes kahta euroa/ pari.

Kuvassa ylläni on siis alesaaliista Lindexin villatakki (9,95 €) sekä Glitterin korvikset (1,15 €). Housut vanhat kirpparilta muutamalla eurolla lunastetut sekä alla jo aikaisemmin nähty toppi/tunika (Lindex). Huomaa värikoordinaatio korvisten ja sukkien kohdalla! Tiedän mitä ajattelet... jotkut ne vaan osaa!

Alla vielä kuva näistä neljästä korvisparista. Vasemmalla ylemmän kuvan sydämmet tarkemmin. Ostin samanlaisia kahdet, sillä en osannut päättää väriä. Tennismailat tuntuivat melko hupaisilta, sillä minut tuntevat tietävät, etten ole mikään kovin urheiluhullu... No jos tuntemattomat sentään menisivät lankaan. Violeteissa lehdeissä viehätti värin sekä aiheen lisäksi materiaali: jokseenkin halvan oloinen muovi. Kuvassa näkyy myös vilaus muusta korukokoelmastani sekä aurinkolasit vahvuuksilla jotka luovat efektin "kärpänen joka törmäilee esineisiin". Jos et usko niin tule kylään ja pistä ne päähän.

Nyt kaikille hyvää yötä ja ensi viikolla ehkäpä yhteispostausta keikkapukeutumisesta, eiks niin Tuomas?!

Menneen talven lumia

2008-01-15T21:46:00.000+02:00

Valkoinen on kliininen väri, jota usein tapaamme vain sairaaloissa tohtorien yllä tai talvella ulkona, kun katsomme ikkunasta ulos. Jälkimmäistä määritelmää pitänee tosin tarkentaa vuosien edetessä. Tietysti valkoinen t-paita on vanha tuttu samoin, kuin serkkunsa kauluspaita. Harvemmin tulee vastaan muita vaatekappaleita, jotka rehvastelisivat valkean hehkullaan.

Veli Valkoinen tunnetaan hankaluudestaan; siinä näkyvät kaikenlaiset tahrat (paitsi valkoiset ja värittömät). Mitä iloa tästä valon aallonpituudesta sitten on meille? Noh, sehän on valovoimaisin kaikista väreistä. Toisin sanoen rusketuksesi korostuu huomattavasti, jos pukeudut valkoiseen. Käytän itse tätä tekniikkaa mielelläni talvisin, kun oman ihoni sävy on siirtynyt askeleen lähemmäs mannapuuroa.

Valkea takkini on ostettu joulun jälkipäivinä Jyväskylästä, SPR:n kirpparilta. Olin iloinen tämän löytäessäni, koska kuten mainittua, minä ja valkoinen olemme liian usein erossa. Halpakin tämä oli, kuin mikä. Pari euroa ja sekin otettu henkilökohtaisesta kaljakassasta, hyvä minä!
Takin alla on vihreään taittuva vaalea kauluspaita, jonka hankin kesällä UFFilta muutamalla eurolla. Samalla etapilla käteeni tarttui myös ulkoilmassa käytettävä vetoketjullinen takki, joka oli väriltään hyvin lähellä tätä paitaa. Ajattelin heti, että en voi erottaa näitä kahta, sehän olisi, kuin ottaisi vastasyntyneen lapsosen pois äitinsä povelta. Ostin siis molemmat, mutta puhutaan siitä takista enemmän, kun ilmat sen sallivat.
Kauluspaidan alla on niin ikään joulun alla H&M:ltä ostettu valkoinen t-paita, jossa on positiivista mielialaa herättäviä värikkäitä raitoja. Paita oli alennusmyynnistä ja maksoi jotain kahden ja kolmen euron väliltä. Yleensä ostan kokoa L tai M, kun on kyse t-paidoista. Tässä yhteydessä tein poikkeuksen, koska olen alkanut välittää suuremmista paidoista (ihan kuin olisin joskus maininnut tästä...) eli tämä paita on kuin onkin kokoa XL. Mitäköhän keksin seuraavaksi?? Ponchon? Kukkamekon? Neljän hengen retkiteltan??!
Housut ovat H&M:ltä ja niistä onkin jo puhuttu harmaan (epä)värin yhteydessä.

Tahtoisin kuitenkin kiinnittää huomionne rintapielessäni komeilevaan rintarossiin. Sen toi pukki. Tässä rintaneulassa esiintyy palvomani supersankari She-ra (He-manin kaksoissisko). She-ra taistelee ystäviensä kanssa pahaa Hordakia ja tämän kätyreitä vastaan ja on samalla kokopäiväinen prinsessa.

Se ihana violetti mekko

2008-01-14T11:49:00.001+02:00

Tein pari mukavaa mekkolöytöä kirpputorilta männäviikolla. Tässä esittelyssä näistä toinen eli vanha violetti, jossa mustia pieniä raitoja (ei taida näkyä kuvassa vaikka kuinka siristää, kiitos Suomen talven sekä hyvän valaistuksen). Kirpputoreilta etsinkin useimmiten mekkoja, takkeja, hameita, laukkuja sekä kenkiä. Topit niin usein kulahtaa pesussa ja ovat mallia napa näkyy. Tietysti iäkkäämmät, kunnon kankaasta tehdyt kestävät pidempään, mutta jostain syystä niitä ei muista etsiskellä. Housut puolestaan ovat siinä mielessä kinkkiset, että oikeaa kokoa tuntuu olevan vaikea löytää. Vaikka tyylin puolesta olisikin mukava pöksy niin voisi toiseen lahkeeseen kutsua kaverin kylään tai housut on kokoa barbie... Noh, yrittänyttä ei laiteta.

Palataanpa takaisin tähän kuvaan. Kyseinen uusi lempparimekkoni maksoi siis 4,5 e SPR:n Kontissa. Mekossa viehättää erityisesti muoto yhdistettynä väriin. Tuskin esim. harmaana olisi mekko aivan yhtä mieluinen. Mekko löytyi retro-osastolta ja päästää väriä vanhan kansan malliin (= omien havaintojeni mukaan nykyrytkyt hyvin harvoin päästävät väriä). Keskivartaloani korostamaan asetin vanhan kirpputorilta löytämäni vyön, jonka hinta on vaipunut unholaan. Erinomainen vyö vyötäröä kaunistamaan! Jalassa taitaa olla myös housut näin talviaikaan, eli olisko Jim&Jill mustat alaspäinkapenevat housut, jotka ostin ennen kuin pilli oli taas muotia. Muuta huomioitavaa kuvasta: kuten huomaatte, en ole vielä täysin purkanut muuttokuormaani. Syytän lumen tuloa sekä poliittista epävarmuutta maailmalla.

Uudessa asumuksessani on valitettavan vähän kaappitilaa: käytössäni on pelkästään yksi hyllykaappi sekä tupla henkarikaappi. Vaatteet mahtuvat toki, mutta eivät kovin käytännöllisesti. Ajattelinkin pistää kirpparipöydän pystyyn taikka lahjoittaa osan vaatteista pois. Tähän liittyen ks. vanha kirjoitukseni toisesta blogista koskien kirpparille päätyvien tavaroiden valitsemista ja sen vaikeutta.

Joulumielellä, huulet törröllä

2007-12-30T15:15:00.000+02:00

Joulu tulla jollottaa, Maria moppia heiluttaa... Vai onko tämä sittenkin unta?! Näin pirtsakoissa tunnelmissa valmistui joulusiivous vuokra-asuntooni. Innostus on käsinkosketeltavissa, eikö... Pyykit on jo narulla mutta roskat on vielä vietävä. Pysähdyn hetkeksi luoden katseen kohti katonrajaa. Hämähäkinseittikö se on? Vai onko kyse poseerauksesta blogia varten? Ken tietää.

Asussa kaikki muu on vanhaa ja tuttua mutta toppi on eräs näitä unohdettuja (H&M, jo ostohetkellä mielipiteet jakautui 50%-50% puolesta ja vastaan). Vaikka leopardipaidasta kovasti pidänkin pelkään anitahirvosefektiä... Mielestäni vaikea vaatekappale yhdistää muihin vaatteisiin. Tässä nyt tällaisten hieman rennompien vaatteiden kaverina, ja tykkään, että yhdistelmänä toimii. Eläinkuosien kanssa täytyy olla vähän huuli poskessa, sanoisinko.

(Sain jo vähän kommenttia noista pyykillä kuivuvista rintsikoista että turhaan meinasit avata sanaisen arkkusi. Lainaan tässä itseäni: mennään nyt ronskisti kun sitä kerta ollaankin.)

Pahoittelen tekstin julkaisuajankohtaa. Kuva on otettu jo hyvissä ajoin ennen joulua, mutta yleinen jouluhälinä ja -tohina vei mennessään. Pian palaan astialle uuden vuoden, vanhojen kujeiden sekä uuden asunnon merkeissä.

Dagen efter

2007-12-16T22:42:00.000+02:00

Joskus, kuten on ihmisillä tapana, sitä käydään ystävien luona juomassa viiniä ja istumassa iltaa, ja samalla kertaa onnistuu olemaan heidän koiransa nuuhkittavana. Kokeilin itse tätä juuri eilen ja oli todella virkistävää. Kun kotia lähtemisen aika oli koittamassa, kello lähestyi jo auringonnousua eli kuutta. Yllättävän nopeasti meni kuitenkin pitkähkö matka, kun pyörällä sen taittoi..

Seuraavana aamuna olo ei välttämättä ole yhtä hyvä. Tämä sanelee vastaavasti uuden, alkavan päivän ruokavalion, työtehtävät ja pukeutumisen.

Yllä näette minut väsyneessä tilassa, olen juuri lähdössä kauppaan ostamaan mitäs muutakaan kuin ranskalaisia ja nakkeja. On tärkeää, että kun olo on väsynyt ja nihkeä, niin pukeutuu rennosti ja mielellään löysiin vaatteisiin. Itse noudatan tätä mantraa. Päälläni on huppari, joka on ostettu JC:ltä jokunen vuosi sitten. En muista paljonko maksoi.. paljonko JC:n hupparit nyt voi maksaa ts. paljonko pikkulapsilla on antaa viikkorahoistaan kyseiseen vaatekappaleeseen?

Farkut ovat löysät ja kuuluvat sarjaamme 'vaatteet, jotka ennen olivat sopivia, mutta nyt ovat aika isoja', tämän huomaa myös siitä miten housunkauluksesta pilkottaa alkkarit (H&M). Kaulaliina ja pipo Hennes & Mauritzilta. Halpoja tuotteita. Kaulaliina väittää olevansa merinovillaa. Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut tuon, mutta silti ostanut tuotteen heiltä? Annan itselleni anteeksi, koska tämä kaulaliina on pehmeä ja kiva ja kuten sanottua, halapa.

Takkina tällä kertaa yksi nahkatakeistani. Tämä kuului joskus Isälleni, mutta hän ei enää sitä käytä ja ihmettelee, mitä hyvää näen siinä. Pakettiin kuuluu myös huppu, jota yleensä pidän kiinni takissa (kätevä nepparikiinnitys), mutta tällä kertaa se on toisessa osoitteessa. Olen vähän unohteleva joskus. Tykkään tästä takista, koska se tuoksuu mielestäni miellyttävälle ja kun laitan sen ylleni, saa se välittömästi minussa aikaan toukka-fiiliksen. Lisäksi tunnen itseni vähän salapoliisiksi tämä päälläni.

Aurinkolasit ovat tällaisina päivinä ehdoton juttu, opin tämän australialaiselta ystävältäni Rachelilta, joka käytti aina juhlintaa seuraavana päivänä isoja aurinkolaseja. Nämä lasit ovat taas kerran H&M:n tuotantoa ja maksoivat pari euroa. Kutsun näitä Karl Lagerfeldin Bondageklubi- laseiksini.

Beam me up Scotty!

Jäähyväiset taskuille

2007-12-14T21:45:00.000+02:00

Mieskin saa, tai on velvoitettu käyttämään laukkua (kiitos naiset, kun vihdoin sallitte tämän muuten niin vaatimattomalle sukupuolellemme). Tämän ymmärtää jo peräkylän pappakin, tai siis, asiahan on pitkään jo ollut kaikkien tiedossa, mutta kuten mainittua, ilkeämpi sukupuoli on tähän asti ominut tuon etuoikeuden. Miehelläkin on kannettavaa, vaikkei hän kuljettaisikaan meikkejä, barbeja tahi tamponejaan mukanaan. Uros tarvitsee päivittäin lompakkoa, päivyriä, kännykkää, avaimia ja mahdollisuuksien mukaan macbookkiaan.

Mikä on paras laukkutyyppi kuhunkin tilanteeseen? Aloitetaan repusta, joka on kantimista kaikkein tasa-arvoisin, sillä sitä kantoivat pikkulapset, niin pojat ja tyttäretkin, jo Mooseksen johdattaessa kansansa luvattuun maahan Faaraon orjuudesta. Eli siis vanha tuttu. Reppu on oikein asennettuna hyvä selälle, jos hihnat lepäävät tasapainotettuna molemmilla harteilla ja kunhan reppunen on tarpeeksi korkealla. Sporttinen ja käytännöllinen ratkaisu. Vinkki: vältä minireppuja kaikin keinoin!

Olkalaukku on myös ollut jo jonkin aikaa suosiossa. Tämä laukkutyyppi on kätevä esimerkiksi kannettavan tietokoneen tai kirjojen kuljetukseen. Monin tavoin yhtä hyvä verrattuna reppuun; myös olkalaukku vapauttaa kädet vaikkapa perunoiden kuorimiseen laukun ollessa torson ympäri köytetty. Ikävä kyllä, olkalaukku on toispuoleinen ja väärin käytettynä voi aiheuttaa olkapään laskeutumista.

Viimeisimpänä käsittelen laukun, jolle en keksi muuta nimeä, kuin käsilaukku, koska sitä kannetaan kädessä, oli se sitten iso tai pieni. Tämä laukku on niille perunankuorimakäsille, eli kun on reppu, olkalaukku ja kumpaiseenkin kätöseen laukku, niin maksimoit tehokkuuden henkilökohtaisissa logistisissa tilanteissasi.

Kuvassa muutama käytössäni olevista laukuista. Olkalaukku on juuri se Kierrätyskavereilta ostettu kahden euron laukku, ruskeaa nahkaa.
Oikeassa kädessäni kiiltelee reilu vuosi sitten USA:sta ostettu Kenneth Cole:n laukku, tähän sijoitin hieman enemmän, taisi olla parin sadan dollarin tienoilla. Perusteena rahankäytölle oli suuri tarve; olin lähdossä vajaan viikon ajaksi matkalle, enkä viitsinyt ottaa samsonitea tälle reissulle, koska se olisi ollut vain rasite suuren kokonsa vuoksi. Toinen suosikkini, Marimekon Arkkitehti, taas olisi ollut liian pieni kattamaan tarpeeni tyydyttävästi. Ja mainitsinko jo, että laukku oli alennuksessa!1
Vasemmassa kädessäni näette ruudullisen laukun, jonka ostin Äänekosken SPR:n kirpparilta. Muistan sen kuin eilisen: oli erään näyttelyni avajaisia edeltävä päivä, kun olimme ystäväni kanssa hieman kiertelemässä kyliä, näimme laukun ja ajattelimme "ooh kuinka mummomainen".. tai siis.. "mummo-chic". Sillä hetkellä tein ostopäätöksen, yhden euron hinta ei kauan kukkaroa poltellut.

Apropoo; kuvan kauluspaita kuuluu viimeisimpiin kirpparilöytöihini, ostopaikka oli SPR:n Tainionkosken yksikkö. Hintaa kaksi euroa ja materiaalina DDR:n parhaat tekokuidut. Taidan olla vähän innostunut tällaisista löysistä kauluspaidoista...
Kyseinen SPR:n kirppari on tosi kiva, koska siellä on ystävällisiä leidejä kassan takana, ja tiedättehän, kuinka leidit ovat kuin sulaa vahaa käsissäni.. Tällä kertaa en saanut hintaa laskemaan, vaikka silmää vähäsen siinä iskinkin.

Huom. On olemassa neljäskin laukkutyyppi, laukkujen musta lammas eli pelätty vyölaukku. Sekin, kuten ystävänsä hiihtohousut eli hiihtarit, ansaitsee tyystin oman kappaleensa.

Seitsemän ja puoli korvakorua (ja muita tarinoita)

2007-12-11T00:34:00.000+02:00

Minä olen sellainen näprääjä. En mä osaa edes siivota kun se menee aina lopulta näpräämiseksi. Ai katsos mitäpäs täällä lattialla onkaan, näille voiskin tehdä jonku rasian tässä samalla... Ja kuinkas ollakaan, kohta onkin jo nukkumaanmenoaika/ myöhästyn luennolta/ ei huvita enää siivota/ym. Uusi addiktioni on nyt siis korvakorujen tekeminen. Jotain kätteni luomuksia olen jo näytille laittanut, mutta ajattelin tehdä tällaisen korvis-extran nyt oikein. Suosittelen tätä harrastusta kädentaitoisille edulliseksi vaihtoehdoksi ostokorviksien (tai muidenkin korujen) tilalle: koukut olivat askarteluliikkeessä 1,20 €/ satsi.

Nämä ensimmäisessä kuvassa koreilevat kilkuttimet ovat kirpparilta löytämäni puuhelmipussillisen (oli oikein oiva löytö, 2,5 €, ja niitä on vielä vaikka kuinka jäljellä) lapsia. Kaikki kolme ovat olleet kyllä mieluisia ja helppoja yhdistää asuihin. Kaipailinkin tällaisia hieman pidempiä puuhelmikorviksia. Huom: kovin ammattimaista jälki ei vielä näissä ole sillä saatoin käyttää ompelulankaa...

Sittenpä seuraavaksi esittelen muista koruista uudelleen syntyneet korvikset. Siniset tein kaulakorusta, joka oli minulle joskus oikein rakas. Rikkoutui, ryökäle, aikoja sitten ja nyt päätin että uusi elämä korvakoruna voi tuoda vaihtelua. Kaulakuopasta korvavaikkuun, onko tämä nyt sitä karmaa vai mitä... Kaulakorusta on vielä isompia sinisiä helmiä jäljellä, ja aikomuksena on tehdä niistä korvakorut ainakin yhdistämällä edellisen kuvan vihreään. Samantyyliset jo pyöräytin kaverille synttärilahjaksi.

Hedelmät ovat rannekorusta, jonka ostin myös kirpparilta (en muista hintaa, mutta tuskin euroa kalliimpi). Samaisesta korusta on jäljellä vielä papukaijat sekä palmupuut sille päivälle kun iskee eksotiikan kaipuu. Tarkkasilmäisimmät lukijoistamme varmasti laskevat yksi yhteen nolla ja huomaavat, että toinen ompuista on jo karkuteillä. Arvon lukija, voinet kuvitella että se oli surun paikka.

Vimppana kimaltelevat vanhoista korvakoruista uudistetut versiot. Molemmat olivat rikki ja sellaisenaan ei tullut koskaan käytettyä. Tummemmat olivat ennen pidemmät mutta lyhensin niin että jäi jäljelle vain yhdet neliötimantit. Noita pikkukilkuttimia oli sen verran tipahdellut, että vaikutelma hienostuneesta neidosta läheni enemmän kassialmaa... Mielestäni onnistunut muutos ja pidin näitä pitkästä aikaa lauantaina.

Kultaiset (krhm) riipustimet olivat ennen vihertävän kiven alapuoliheituloita (koukku-kivi-kulta). Ei tullut aikaisemmin käytettyä ja toisesta oli koukkukin kadonnut, joten tein tällaisen muutoksen että katsellaanpa jos ne korviini pian eksyvät.

Nyt kysymys kuuluukin, jätänkö leipätyöni ja heittäydyn korusuunnittelijaksi... Rakkaat siankärsämöni, se jääköön nähtäväksi.

Unohdetut, osa 1-3

2007-11-29T15:21:00.000+02:00

Hyvät ystävät. Tämän blogin aloittamisen jälkeen olen huomannut, että liian usein pukeudun samoihin vaatteisiin. Lempivaatteet tuppaavat aina ensimmäiseksi osumaan käteen. Toisaalta minulla on kaapit täynnä upeita vaatteita, joita ei vain tule käytettyä. Päätin pari päivää sitten, että pyrkisin laittamaan ylleni joka päivä jonkin vaatekappaleen, jota käytän harvoin. Tämä nyt siis voimassa toistaiseksi.

Siispa tiistaina (tuo oiva tenttiinlukemisenvälttelypäivä), puin päälleni pilkullisen & sinisen röyhelökauluspaidan. Ostin tuon Kanadasta viime kesänä kirpparilta, enkä ole käyttänyt kertaakaan ihmisten ilmoilla. Yhdistin sen Lindexin tunikaan ja viimeistelin kokonaisuuden vyöllä. Lisäsin sitten myös housut ettei huomio kiinnittyisi liikaa alapäähän.... Sanoisin että koko asukokonaisuuden hinta on n. 20 e, eli aika pienillä summilla ollaan liikenteessä.

Eilen eli keskiviikkona oli ainejärjestöni pikkujoulut. Tämän mekon (merkkiä H&M) ostin Kontti-kirpparilta joskus pari kuukautta sitten. Kokeilin sitä silloin ilman tuota paitaa alla ja sanonko että vaikutelma oli hieman porno... Ja näin tämä mekko saikin nimensä. Kaverini olivat hieman epäröiviä, mutta minä vannoin: kuulkaa kun tulee pikkujoulut niin mä meen sinne Pornomekossa! No, lupaus oli pidettävä eli paljon ei vaatteita tarvinnut eilen miettiä: kiskaisin mekon vain päiväeleganssini päälle (anteeksi rakkaat lukijat, menin tenttiin melko normipukeissani). Myöskin tälle vaatekappaleelle oli neitsytmatka kyseessä. Paita on edullinen peruspaita Kanadasta, sekä housut maanantaina kirpputorilta löytämäni (Kontti, 4,5 e). Asukokonaisuus yheensä: n. 15 e. Huomatkaa (laina)kylpyhuoneeni viidakkotunnelma (vai missä ne seeprat asuukaan? jossain arolla??).

Tämän päivän ohjelma on melko yksinkertainen. Asialistalla on ainoastaan yksi asia, nimittäin eräs koulutehtävä. Voisi luulla, että pukeudun kotiasuun, eli verkkareihin ja ylisuureen t-paitaan. En omista kumpiakaan, joten tyytyminen on hieman virallisempaan asuun.

Ostin tämän ruskean paidan UFF:n euron päiviltä muutama vuosi sitten. En ole tainnut kertaakaan pitää tätä. Miksi, te kysytte. Vastaan: en tiedä. Monesti olen harkinnut, että laitanko tämän kirpparille, mutta aina olen pitänyt, koska on-tää-kuitenki-aika-kiva-vaikken-pidäkään-ikinä (sama laulu tulee lähes jokaisen vaatekappaleen kohdalla). No niin. Tilaisuutesi on tullut, ruskea röyhelöpaita! Yhdistin sen kultaiseen vyöhön sekä kesällä saamiini housuihin, joihin koko lukijakunta (... ai mikä?) on jo varmaan kyllästynyt...

Tämä asukokonaisuus verotti kukkaroani n. 2 euron (!!) verran. Sukatki sain lahjaksi!

Arjen juhlaa: Työvaate-Extravaganza!!

2007-11-28T19:44:00.000+02:00

Olit sitten opiskelija tahi talonmies, työsi määrittelee hyvin pitkälle millainen tulee pukeutumisesi olla. Toisin sanoen: olen kuvataiteilija (amk) ja tarvitsen siihen tehtävään sopivan vaatetuksen. Käsittelen työskennellessäni paljon sellaisia aineita, jotka vaatteeseen osuessaan jäävät siihen hyvinkin pysyvästi lähes poikkeuksetta. Tässä mainittakoon, kun muutama vuosi sitten tein grafiikkaa yömyöhällä ja siinä sitten rupesi väsyttämään ja päätin istuutua. Pyllyni päätti täten istua palettina käytetylle alumiinilevylle, jolla oli runsain mitoin öljypohjaista painoväriä, tästäkös adidaksen verkkarini iloisiksi värjääntyivät. No, annas olla, kun nopeana poikana nappasin rypsiöljyn nurkasta ja valelin sillä saastuneen lahkeen ja voilá! tahra oli kaikonnut. Tästä (tai lukuisista muista vastaavista sattumista) viisastuneena päädyin valitsemaan mittavasta vaatevarastostani tietyt kappaleet ja varaamaan ne erityisesti likaista työskentelyä varten. Ei sitten tule itku, kun kuitenkin siellä tulee sotkettua.

On onneni, että siskoni on pian valmistuva lääkärin ammattiin. Nimittäin hänen kauttaa pääsen käsiksi lääkärintakkeihin, kuten tähän käytössäni olevaan puolipitkään komistukseen. Se on varsin kätevä, napit menevät tarpeeksi ylös ja taskuja löytyy riittävä määrä. Luulisi melkein, että takki on suunniteltu taidemaalarille. Vinkki Taidemaalariliitolle: alkakaa tuottaa näitä takkeja ja tarjotkaa uusille jäsenillenne liitymislahjaksi.

Housut ovat valitettavasti Dieselin. Sanon 'valitettavasti' siksi, että ne olivat joskus hyvät housut. Ostettu aikoinaan Veljekset Keskisen Kyläkaupasta Tuurista. Heillä on, yllättää kyllä, oma osastonsa Dieselin vaatteille ja ainakin, kun viimeksi kävin, monet olivat alennustuotteita. Tämä on merkki siitä, että vaihtuvuus valikoimassa ei ole suurta, ja onhan ne samat tuotteet siellä nähtykin vuodesta toiseen. Laitoin nämä jalkaan joskus ensimmäisenä vuonna taidekoulussa, kun meillä oli maalauskurssi. Minä hölmö! Ei tainnut olla, kuin vasta toinen päivä, kun kaverini sohaisi likaisella pensselillä ja ei lähtenyt tahra rypsiöljyllä ei konepesulla ei millään. Päädyin ostamaan 'Nalle Puh'-aiheisen paikan, jonka sittemmin kiinnitin tahran päälle. Paikassa on teksti 'It's picnic time with Pooh!', ystävieni mielestä olen hieman perverssi, ottaen huomioon paikan sijainnin suhteessa haaroväliini..
Käytin housuja paikan asentamisen jälkeen jonkin aikaa, ne palvelivat tehtävässään vielä melko hyvin. Sittemmin laihduin ja housutkin olivat yllättäen todella löysät (ennen luulin näitä pillifarkuiksi, oi kuinka lapsi olinkaan!) eivätkä enää pysyneet jalassa ilman kunnon köyttämistä, joten määrittelin ne suosiolla osaksi päivittäistä työvaatekokonaisuutta.
Housut maksoivat ca. 80 euroa, valitettavasti.
Kengät ovat Adidaksen Spezial-tennarit, ostettu Citymarketista joskus vuonna windows 98.. Hintana silloin edullisena pitämäni muutama kymppi (euroja). Ostettu impulssin alaisena, ei kaduttanut, mutta ei suuremmin ilahduttanutkaan. Asuessani USA:ssa nämä päätyivät työkengiksi, koska ne olivat kenkähierarkian alimmaisena ja eihän niitä hienompia kenkiä sotketa. Nämä kengät ovat hyvä juuri sellaisena, kuin ne ovat.

Olen miettinyt viime aikoina työvaatteiden pesemistä, sillä ovathan ne jo likaantuneet hieman. Iäti on silti mielessäni kemiaa opiskelleen ystäväni Rachelin toteamus, kun häntä kehotettiin pesemään kemikaaleista likaantunut valkoinen takkinsa. Kuulemma, jos takin pesisi, se räjähtäisi ja veisi pesukoneen mennessään. Päteekö tämä ranskalaisen tärpätin kyllästämään takkiini?

Sädekehä: oma

2007-11-27T00:05:00.000+02:00

Näin lennokkaissa tunnelmissa vietin lauantaita. Tunnustettakoon että en tehnyt oikein mitään koko viikonloppuna. Katsoin elokuvan, jossa matkustettiin ajassa. Jos minä saisin matkustaa ajassa palaisiin Kontti-kirpparille viime kevääseen kun en ostanut sitä upeaa villakangastakkia, jonka oli mallia pikku myy. Hintaa taisi olla 15 e, mutta jätin ostamatta syistä että a) oli kevät eikä enää villakangassesonkib) olin juuri lähdössä neljäksi kuukaudeksi ulkomaille ja tavarat menossa varastoon c) ei ollu varaa, vaikka olikin rahaa. Jos pystyisin matkustamaan ajassa, kertoisin sille kevät-marialle, että vielä kuukausien päästäkin harmittaa, osta se. Arvon lukija, harmittaako sinua, että et silloin kerran ostanut sitä keltaisenvihreää paljettivillapaitaa? Kerro.

Tämän vuodatuksen jälkeen sopisi kyllä pieni katsaus omistamiini takkeihin. Mutta kuvia ei nyt ole ja tiedättehän kuinka kuvat kertoo enemmän kuin 1000 sanaa. Noh, nyt siis mennään näillä mitä on...

Lauantaivaatetukseeni kuului jostain Kanadalaisesta kaupasta ostamani vihreä toppi (5-10 e, eivoimuistaa), perus veromoda ym paita alla, h&m -vyö. Jalassa taas kerran lempparihousuni, jotka sain kaverilta viime kesänä. Triviatieto: siskollani on täysin samanlainen paita.

Arjen juhlaa (osa 7: torstai)

2007-11-22T23:04:00.000+02:00

Matka-Extra
Reissuun lähdettäessä pakkaaminen tuo mukanaan pukeutujalle uusia haasteita; vaatetusta pitää miettiä jonkin verran jo etukäteen tai, kuten itse teen, kartoittaa matkalla käytettävä aika, mahdolliset sosiaaliset tilaisuudet ja tietysti mukaan otettavien vaatteiden toivottuja funktioita (tulenko tarvitsemaan uimaräpylöitäni pidennetyn Järvenpään viikonlopun aikana? Koskaan ei voi olla varma.).
Itse käyn tulevan matkan eri vaiheet kronologisesti läpi ja lasken tarvittavien vaatekappaleiden lukumäärän, esimerkiksi montako paria sukkia tulen tarvitsemaan, vertaan tätä tietoa vaatekaappini sisältöön ja kokoan sängylle tulevan ehdotelman tai luonnoksen matkalaukkuni tulevasta sisällöstä. Itse en tee paperiluonnosta, mutta tiedän, että ystäväni Marian on tavattu näin tekevän. Analysoituani muutaman tällaisen edellä mainitun otoksen voin välittää teille todistukseni sen yhtäläisyyksistä minkä tahansa tieteellisessä tutkimuksessa käytettävän miellekartan kanssa. Kehittyneempi versio luonnoksesta on paperinukke-malli, tätäkin metodia Marian tiedetään hyödyntävän pukeutumisensa koordinoimisessa.

Tänään päätin pukeutua tummaan. Jälleen kerran näette villatakin ylläni, villaahan se ei ole, vaan H&M:n käyttämää lörpökkä-kangasta, tai jos heiltä kysyt, puuvillaa. Jos se kerran on niin lörpökkä, niin miksi sitten ostin sen, kysyt. No siksi, että esimerkiksi kesällä on mukava, kun on kevyempi villatakki, kts. edellä suorittamani luonnehdinta villatakkien eduista lämmönsäätelyn apuvälineenä. En nyt muista paljonko maksoin tästä, taisi olla kympin tuolla puolen.
T-paita on samasta liikkeestä, alunperin ostettu työpaidaksi. Ostin samalla kertaa kaksi tai kolme, nämähän ovat kulutustavaraa, kuten edellä olemme todenneet.
Housut ja vyön olenkin jo kertaalleen esitellyt, J. Lindeberg sekä unohdukseen vajonnut amerikkalainen vaatetusliike.

Tähän päättyy pieni kokeilumme arjen puitteissa. Mitä olemme oppineet? No varmasti ainakin, että kirppareilla kannattaa käydä ja sen, että villatakki on suurin keksintö sitten saumattoman sukkahousun. Uskon, että teemme uuden tutustumisen arkeen, kunhan vuosi vaihtuu ja kevät saa sekä ilmat lämpenevät. Kevään ja kesän pukeutumisessahan on täysin eri ideologia puhumattakaan käytettävien vaatteiden ominaisuuksista. Näen jo mielessäin varvassandaali- eli flip flop -extran..

Arjen juhlaa (osa 6: keskiviikko)

2007-11-21T22:04:00.000+02:00

No onkos tullut kesä, nyt Imatran keskelle? Pitkästä aikaa pakkanen on hellittänyt ja lumi on alkanut sulaa. Täällä on toden totta ollut lumipeite jo jonkin aikaa, mutta nyt taas ruoho vihertää. Monet eivät tykkää talvesta siksi, että silloin on kylmä. Minä taas en pidä talvesta silloin, kun on se on liian lämmin. Enhän minä ole ihan huvikseni ostanut lämpimiä talvitakkeja, tai edes siitä syystä, että pidän hikoilemisesta. Kesä olkoon hikoilulle varattu vuodenaika.

Siispä tänä aamuna tulkitsin säätä tavalliseen tapaani, silmämääräisesti. Varsinaista lämpömittaria minulla ei tällä hetkellä ole, sellainen on ollut, mutta luultavasti siskoni on sen delegoinut itselleen. Tarkkailen siis räystäitä ja vahtaan missä määrin mummot liukastelevat pihatiellä..

Tänään halusin laittaa päälle yhden lemppari-villatakeistani, siis juuri sen, joka on ostettu Joensuun Kontista parilla eurolla. Se on tumman sininen ja paksua, lämmintä villaa, Neuletta Oy:n valmistama. Omistan myös toisen Neulettan villatakin, sama perusidea siinäkin.. Somana yksityiskohtana tässä takissa on tasku, jossa on vihreä kirjailu kotkan muodossa ja alla lukee 'Royal Air Force'. Tässä villatakissa on jotain 'kapteeni'-henkistä ja siitähän minä tykkään! Ohoy maties! Vielä kun saisi jostain kapteenin lakin. Muistan, kun minulla oli sellainen lakki pienenä ja kuljin kaikkialla se päässä. Siihen sopivat täydellisesti Saksasta saamani lederhosenit... Fuusio-pukeutuja jo tuolloin siis.
Villatakin eli villiksen alla on H&M:n harmaa t-paita. Tykkään näistä tosi paljon, koska ne eivät ole liian pitkiä ja ovat myös edullisia, liikutaan siinä viiden euron yläpuolella.. Olen suunnitellut, että joskus menen ja ostan näitä samanlaisena monen monta kappaletta. Perus- eli printitön t-paita soveltuu moneen tilanteeseen, siksi sitä tulisi esiintyä vaatekaapissa runsaasti. Saisivat nämä kyllä olla vähän pitkä-ikäisempiä.
Sukat niin ikään H&M, omistan myös sini-valko-ruudulliset. Oi maamme..
Housuosastolla löytyy Hugo Bossin farkut, jotka on ostettu viime talvena Stockmannin tavaratalosta. Hyvinistuvat ja tukevat farkut jotka ovat vielä nätin värisetkin, siniset oransseilla kirjailuilla. Hinta oli ca. 80€.
Vyö on jälleen vanha tuttu mm. osasta 1.

Huomenissa lähden pienelle matkalle ja sitä varten on vielä tänään pakattava. Ehkä minun pitäisi turvautua internettiin apuvälineenä sään ennustamiseen, sillä huonolla tuurilla saattaisin taas päätyä random supermarketin pakaste-osastolle hikoiluni innoittamana..

Mekkotuulella

2007-11-21T01:34:00.001+02:00

Olen mekko- ja hamenaisia. Ravintolassakin menen aina hameen kuvalla varustettuun wc-koppiin (tässä kohtaa sopii naurahtaa). Lempihameaikaani ovat kevät ja syksy; ei liian kylmä, ei liian kuuma. Talvisin pidän usein mekkoa housujen päällä kun ei kylmyydeltä ilkeä pelkissä sukkahousuissa.

Tänään puin ylleni erään lempimekoistani. Ostin sen Ottawasta kirpputorilta accompanied by Marilyn, ns. anoppikokelaani. Pidimme molemmat mekon levottomasta värimaailmasta. Rahavarojani tämä komeus vähensi muutaman euron verran. Mekon väritys on todellakin melko uskalias, jopa hieman silmiä särkevä. Olenkin tällaisten vaatekappaleiden ystävä (vrt. pinkki toppatakki) ja pyrin etsimään kuvioita, värejä ja väriyhdistelmiä, jotka ovat niin ärsyttäviä/ kauheita, että ne ovat oikeastaan todella hienoja.

Kuvan helminauha ja vyö ovat myös kirpputoreilta haalittuja. Villatakki (Lindex, n. 10 €) sekä housut (Sokos, 20 €) ovat jo täällä nähdyt uutena mutta alennuksesta ostetut.

Mutta katsokaapas, kuinka "hienosti" piilotinkaan sotkun tuonne nurkkaan. Hah! Harjoittelen tätä vielä tulevia kuvia varten.

Arjen juhlaa (osa 5: tiistai)

2007-11-20T21:25:00.001+02:00

Opossumit:
Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun esittelemme arkisessa sarjassamme neule- tai villatakin. Arkinen, mutta juhlava; wanhahtava, muttei uusvanha.. villatakki edustaa klassisuutta ja myös käytännöllisyyttä: onhan se lämmin, mutta napit tuovat tuovat mukanaan lämmönsäätelyjärjestelmän, joka on äärimmäisen käytännöllinen, ainoastaan luukkuhousuista löydät saman funktionaalisuuden.

Kuvassa näkyvä, kukka-kuvioinnilla varustettu villatakki on ollut minulla pari vuotta, mutta en ole sitä liiemmin käyttänyt. Istuvuus ei näet ole ykkösluokkaa. Voisin kuvitella, että jos ompelisi yhden tai pari nappia lisää, niin tästä saisi astetta paremman. Ostin tämän jo kertaalleen mainitusta Jyväskylän Eko-centeristä, kaksi euroa. Syy ostoon oli kuviointi. Takki on tehty Italiassa ja siinä on prameat napit, tosin nekin voisi aina korvata kultaisilla...
Alla oleva paita on UFF:ltä. Se on pitkähihainen, mutta minulla on lähes samanlainen, jossa on lyhyet hihat. Ostin ne samalla kertaa, koska hinta oli sangen miellyttävä. Taisi olla siinä viiden euron rajapyykillä. Materiaali on liukas ja pehmeä (ts. tekokuitu) polyesteri-acetaatti- cocktail ja tuntuma on lähinnä sellainen, että olet siwan kassalla ja mietit, että laitoitko paitaa päälle ollenkaan. Tuokaamme esille, että vielä heinäkuussa hiukseni olivat tämän paidan väriset. Lisätään vielä yhtälöön Helsingissä sijaitseva nepalilainen ravintola, jossa on samanväriset seinät, niin saadaa sirkustemppu, joka kulkee nimellä 'leijuva pää'.
Housut perinteistä H&M-kamaa; perusfarkut, jotka istuvat melkein niin hyvin, kuin toivoisit, mutta eivät ihan.. samalla kun rupeat miettimään istuvuuden kehnoutta, joku enkeli / demoni olkapäälläsi muistuttaa millä hinnalla nämä lähtivät kaupasta kotiin (19 €). Vyö onkin jo vanha tuttu sunnuntailta.

Pahoittelen huonohkoa kuvanlaatua, syytän valaistusta, kotini pientä kokoa, ja kuvauspaikkojen huonoa tarjontaa em. puitteissa.

Huomaa tuima ilme ja kadonneet kädet.

Arjen juhlaa (osa 4: maanantai)

2007-11-19T21:35:00.000+02:00

Maanantai on monien kiroama päivä, työt alkavat taas viikonlopun jälkeen ja palaamme kukin arkeemme. Tiedän ainakin, mitä mieltä itse olin tästä päivästä tänä aamuna klo 8:30, kun alakerran naapuri alkoi poraamaan betoniseinää, näin täyttäen koko rakennuksen sulosoinnulla. Kuvittelin, että oli vielä sunnuntai ja olin valmiina menemään alas kusemaan sisään hänen postiluukustaan, kun sitten muistin eilisen postaukseni ja sen otsikon, jossa mainittiin sunnuntai..
Minä pidän maanantaista ja olen aina pitänyt. Kaiken lisäksi koulupäivä alkaa virallisesti vasta klo 12 ruokailulla, joten saan nukkua vähän myöhempään.

Nykyään, kun menen kirpputorille, etsin erityisesti mm. Lacosten vaatteita. Niitä löytyy yllättävän hyvin, suuri osa on varmasti peräisin 80-luvulta, kun koko Suomi tuntui olevan Lacosten pauloissa (näin muistan omasta lapsuudestani). Kaikkihan tietävät pikee-paidat, mutta sama talo on tehnyt laadukkaita neuleita ja tietysti myös kenkiä, mutta ne moni ostaa ennemmin uutena. Eikö vain?
Tämä Lacosten vihreä neule on ostettu SPR:n kirpputorilta Äänekoskelta, maksoi 2 euroa. Se on jo hieman nyppyyntynyt, mutta tämä on pian korjattu. Voisi kuvitella, että paita on ollu käytössä useita vuosia ja siihen suhteutettuna nyppyyntymis-aste on pieni. Vrt. H&M:n 'merino'-villaneule, joka nyppyyntyy puolessa tunnissa, nimimerkillä kokemusta on.
Paidan alla oleva roosan värinen kauluspaita on yhteisesti Äidiltä ja Joulupukilta.
Housut ostin viime heinäkuussa, kun tarvitsin työhousut. Halusin napakat, tummat farkut, joita voisi käyttää useissa eri tilanteissa. Nämä J. Lindebergin indigonsiniset pöksyt löysin JC:ltä alennuksesta, hinta 45 euroa. Väri on pysynyt aika tasalaatuisena ja intensiivisenä, vaikka olen pessyt nämä jo useampaan kertaan, vielä näillä printtaa monet siniset pyllynjäljet valkeisiin Ikea-sohviin.
Vyön ostin Usa:sta syksyllä 2006. Siinä on kukka-aiheinen kuvio ja se on kapeahko, siksi pidin siitä. Yhdysvalloissa oli tosi vaikea löytää kahta asiaa: asiallisia vöitä ja housuja, joissa persus ei roikkunut polvien korkeudella. Siellä mistä ostin tämän vyön oli molempia edellä mainittuja, mutta en ehtinyt tutustua kuin vyöosastoon. En muista kaupan nimeä, mutta naapurissa oli Louis Vuitton. Hinta kohtalainen parikymmentä dollaria.
Kengät ovat myös kesältä. Ostin ne netistä, yoox.com-verkkokaupasta, reilu parikymppii. Satuin löytämään sieltä vähän halvemmalla, kuin mitä kaupassa pyysivät.. Olin jo jonkin aikaa halunnut Le Coq Sportif:n kengät. Ovat muuten tosi kätevät myöhäisillä roskapussin vientireissuilla..

Vihje sinulle trendejä seuraava, joka et halua, että salainen, pinnallinen paheesi paljastuu: kun olet käynyt shoppailemassa H&M:lla, käännä kotiin tullessasi kaupasta saamasi muovikassi nurinpäin. Näin pystyt käyttämään pussia ja välttymään naapuriesi hyljeksinnältä.

Arjen juhlaa (osa 3: sunnuntai)

2007-11-18T19:29:00.000+02:00

Seitsemäs päivä, sunnuntai, lepopäivä. Täytynee myöntää, että itse käytän tämän lepopäivän työskennellen eli maalatessa. Toisaalta, joku insinööriystävistäni saattaisi sanoa: "Maalatessa!!1 No eihän se oo työntekoa!" Tämän logiikan mukaan olisin siis hieman lähempänä kristillistä ideaalia.. Täältä tullaan pyhäkoulu.

Eroaako sunnuntaipukeutuminen jollain tavalla muiden päivien keskiarvosta? Omalla kohdallani voin sanoa, että ei juurikaan. Toisinaan saatan olla poissa kaupungista tai väsynyt edellisen illan juhlimisesta ja tästä syystä pitää lepopäivän, jolloin pukeutuminen noudattaa oloasun kaavaa.

Kokeiluni kolmantena päivänä en valinnut erityistä teemaa pukeutumiselleni. Ensimmäinen ajatus liittyen päivän asuun johti minut tämän siniharmaan paidan jäljille. Vaatekappale on ostettu Jyväskylän Ekocenteristä (Gummeruksenkadulla) parin euron hintaan. Olen tehnyt siellä monta hyvää ostosta ja voin suositella kaikille. En ole käynyt mainitsemassani paikassa lähiaikoina yhtä aktiivisesti, kuin silloin vielä pari vuotta sitten, kun tämäkin paita on hankittu ja käsittääkseni valikoima ei ole nykyään yhtä laaja. Tästä huolimatta, voin suositella. Hihat ovat hieman liian lyhyet, samoin kuin paita muutenkin on lyhyehkö, mutta näin vyö pääseekin paremmin esille.
Vyö on ostettu Jack&Jones:sta kesällä, en muista hintaa.. Reilu kymppi? Halusin vähäsen kapeamman vyön, joka ei olisi perinteinen ruskea tai musta ja tämä osui silmääni. Väri on oranssin ruskea ja täytyy myöntää että tykästyin myös solkeen..
Housut ostin reilu kuukausi sitten JC:ltä. Kyllä, myönnän, että käyn vielä nuorten kaupoissa, vaikka olenkin jo aikuinen nuorimies. Tieto saattaa järkyttää joitain teistä, mutta toivon, että pystyisitte vielä katsomaan silmiin, kun törmäätte minuun Prisman lihatiskillä. Housut (Pepe Jeans) miellyttivät minua välittömästi, koska ne ovat rennon malliset, mutta lahje on silti suora. Olivat vielä alennuksessa, hintana 35€ ja tämä sopi lompakolleni. Väri oli myös mieleeni, en välitä enää kovin kuluneen näköisistä malleista.
Aluspaitana on H&M:ltä ostettu harmaa pikee. Tykkään näistä lyhythihaisista kauluspaidoista, koska niitä voi yhdistellä varsin luovasti; ne ovat tarvittaessa myös hieman asiallisempi valinta. Näitä on kiva keräillä eri värisinä.

Tarkkaavaisimmat teistä huomaavat, että uunissa on lasagnea. Se on tehty perjantaina eli syön sitä nyt kolmatta päivää, huomiselle se ei enää kyllä veny. Tehdessäni tätä ruokaa minut valtasi halu perustaa ruokablogi. Mainittakoon, että latasin siihen kolme jättimäistä valkosipulin kynttä, joten jos et pidä valkosipulin hajusta, ehdotan, että odottelet rauhassa ainakin akselille keskiviikko-torstai. Silloin voi jo olla turvallista tulla juttelemaan.
Lattialla on yksi lempiesineistäni, Mikki-matto. Se on varmaankin ollut alunperin siskoni matto, mutta olen sitä nyt muutaman vuoden käyttänyt. Halusin sen kuvaan silläkin uhalla, että osa töyhtöstäni leikkautuu pois kuvasta. Tykkään tästä matosta, koska se on piristävä ja värikäs. Lisäksi, en voi hyvällä tahdollakaan ohittaa 'Mikki Hiiri ovimattona'- symboliikkaa..
Kädessä muna, kuvausrekvisiittaa.

Viikon teema: kädet lanteilla

2007-11-18T00:30:00.000+02:00

Katsastetaanpas kuinka taannoiset löytöni toimivat tosielämässä.

Paita (h&m) on ihanan iso ja pullea ja vaatii kaverikseen pienehkön alaosan. Tässä alaosan virkaa toimittaa välihousuni. (Älkää huoliko, laitoin kyllä housut kun poistuin ulkoilmaan.) Paidasta on muodostunut eräs lempipaidoistani. Mun jalat näyttää kuvassa todenmukaisen lyhyiltä. Kyllä, minulla on töppöjalat. Kaulassa pihakirppikseltä Kanadasta ostamani helmet ja korvissani uuden harrastukseni tulos: itsetehdyt korvariipustimet. Aion perustaa yrityksen joka tuottaa luonnollisesti miljoonia joten tulevaisuudessa minulla ei ole rahaongelmia. Hyvä!

Tässä taas Lindexin tunika, josta olen myös pitänyt kovasti (myös kaulakoru on samasta putiikista). Housut ovat Sokokselta (alennuksesta n. 20 euroa), kengät vanhat tutut Sallan kirpparilta sekä Seppälän villatakki (15 e alennuksen kera). Hieman harmittaa, että joutuu aina kiskomaan jonkun pitkähihaisen päälle mutta kun ei näillä keleillä paljoa naurata lyhythihaisessa. Kevättä odotellessa siis. (Toinen ratkaisu: ostan korvisbisneksestä saamillani rahoilla uusia pitkähihaisia paitoja.)

Oikealla tämän päivän vaatetusta. Kyllä näkee että on elämää nähnyt ks. ilme. Korvissa taas omaa kättenjälkeä. Lindexin paita ja villapaita (oli pakko napittaa kii ku joku oli porsas ja sotki). Helmet Kanadan kirppareilta ja housut sieltä suunnalta myös. Aika haasteellista oli löytää asumuksestani tarpeeksi siisti kohta kuvaamiseen.

Pidän tässä asussa erityisesti koruvalinnoistani: violetti ja sininen löytävät molemmat vastavärinsä korviksista. Viehätyn kovasti eri väriyhdistelmistä. Ystävät sanovat: "mä en kyllä ikinä vois noita laittaa, mutta sun päällä nuo näyttää upeilta". Muistakaa siis, että asenne on tärkein.

Nyt, hyvät naiset ja herrat, menen nukkumaan.

Arjen juhlaa (osa 2: lauantai)

2007-11-17T21:57:00.000+02:00

Ei itketä lauantaina! Näin laulaa Anita Hirvonen ja näin laulan myös minä. Minua ja Anitaa yhdistää moni muukin tekijä: olemme näet kotoisin samalta paikkakunnalta ja lisäksi meitä molempia miellyttää ylenmäärin sähkönsininen.

Eilen tutustuimme harmaan värittämään maailmaan, tänään siirrymme väreihin, tarkemmin sanottuna kahteen pääväriin, siniseen (sähkö) ja punaiseen. Näinkin suuri lämpimän ja kylmän kontrasti saattaa olla monelle kova pala, varsinkin henkilökohtaisessa pukeutumisessaan, mutta minä uskon siihen vakaasti. Mottomme olkoon: "Jos teräsmies, niin miksen minäkin?" Tästä ei ole pitkä askel siihen, että alamme pukemaan alushousut farkkujemme päälle.

Äläkä myöskään rajoita itseäsi sitomalla näiden kahden värin käyttöä toisiinsa, sillä näin intensiivisen värin saa korostumaan helposti myös käyttämällä sen rinnalla esimerkiksi valkoista (tai harmaata).

Ostin nämä siniset farkut viime heinäkuussa jostain nuorten kaupasta, taisi olla Jim&Jill. Hinta 10 € ja se, että olin halunnut siniset housut jo jonkin aikaa saivat minut tarttumaan tilaisuuteen oitis. Housujen takamuksessa oli merkki, joka ei mielestäni sopinut yleisilmeeseen (tiedän tällaiset asiat tietysti paljon paremmin, kuin vaatteen suunnittelija), joten repäisin sen yksinkertaisesti irti. Paita Jack&Jones, ostettu pari vuotta sitten, en muista hintaa mutta oli melko halpa; 5-10€. Alla oleva puna-valko-ruudullinen kauluspaita on ostettu pari kuukautta sitten Fredan UFF:lta, se oli myös aika edullinen. Tässä paidassa on valkoiset napit, mutta yksi niistä irtosi, kun ovenkahva tarttui siihen Järvenpäässä. Tästä sainkin taannoin idean, että irroittaisin kaikki napit ja korvaisin ne hieman erinäköisillä, esimerkiksi kiiltävillä mustilla, tai peräti kultaisilla. Kultaisia vaatekappaleita minulla on aivan liian vähän, jos nyt pakotat luettelemaan kaikki, niin tässä tilanteessa muistan vain kultaisen kravattini. Sukat tässä asukokonaisuudessa ovat tummansiniset, mutta se ei haittaa, koska ne peittyvät kuvassa taaempana olevien lenkkareiden sisään.

Tahtoisin myös esitellä erään lempihuivini, joka näkyy kuvassa roikkumassa kaapinovesta. Näette, että punaisen ja sinisen teema toistuu tässäkin instanssissa. Huivi on jonkin ranskalaisen (jalkapallo-) joukkueen fanituote. Jossain vaiheessa halusin tosi kovasti jalkapallojoukkueen huivin, en tiedä miksi enhän edes välitä koko lajista. Uskoisin, että se liittyy mieltymykseeni kitsch-esineistöä kohtaan.. ja kai jalkapallohuivi on sitten kitsch. Tämä on myös ostettu UFF:lta, ettei vain ollut sama keikka, kun tuo paita tuli kanssani kotiin. Siltä samalta reissulta jäi haltuuni useampikin erilainen huivi...

Huomaa kuvassa näkyvä uusi innovaationi: Mainos- ja ilmaisjakelulehtien varastoiminen Zaran paperikasseihin. Minulla oli näet kaksi ongelmaa. Minulle alkoi kertyä paljon erilaisia paperikasseja, joita vain ei tule niin paljon käytettyä, kuin muovikasseja. Niitä taas tuntuu menevän joka koloon, esimerkiksi juuri roskapussiksi. Minulle alkoi myös kertyä eteiseeni suuren suuri määrä mainoksia, koska en koko syksyn aikana ole saanut askarreltua 'Ei mainoksia'-lappua oveeni. Sitten, hypähtäessäni eteisessä mainoskasan yli, jokin ratas päässäni pyörähti ja sain tämän idean. Hehkulamppu pääni päällä! Kaksi kärpästä yhdellä mainoskasalla. Toimii myös loistavana tilaelementtinä erilaisissa kuvaustilanteissa...

Arjen juhlaa (osa 1: perjantai)

2007-11-16T22:07:00.000+02:00

Rakkaat opossumini, arjen pukeutuminen on meille kaikille niin läheinen asia. Jokainen meistä elää jokapäiväistä elämäänsä parhaansa mukaan: opiskelee, on töissä tai juoksee menemään citymarketin vaippaosastolla. Kaiken tämän keskellä ihmisen on vielä pukeuduttava, joka-aamuinen vaatekaapin hamuili voi kestää, henkilöstä riippuen, hyvinkin kauan.

Olen täten ottanut projektikseni käydä läpi arjen pukeutumista seitsemän päivän ajan. Sisällytän viikonlopun projektiini, koska joku saattaisi sanoa, että 'joo toi alottaa tollasen arki-ja-minä-projektin just perjantai-iltana kello miljoona, tosi reiluu", mut ähäkutti, myös lauantai ja sunnuntai on koettava tärkeinä päivinä, koska silloin juuri moni lopettaa välitämästä ja kulkee *helikopterihousuissa 24/7. Helikopterihousuista tulen kirjoittamaan ihan erillisen artikkelin, sen ne ovat vähintään ansainneet.

Tämän päivän asukokonaisuuteen pääsemmekin sujuvasti aasinsillan kautta (iiihaa), sillä edellisessä kirjoituksessani taisin mainita mieltymyksestäni harmaaseen. Apropoo.. tulen aina muistamaan, kuinka lukion äidinkielen opettajani kehotti meitä käyttämään äidinkielen yo-kirjoituksen aineessa mahdollisimman paljon aasinsiltoja, tätä sääntöä olen soveltanut myös muissa sfääreissä elämässäni ja kato! näin hyvin on mennyt.
Harmaa, tuo epävärien hurjan joukon avant garde eli kärkijoukko, kuinka se hiveleekään retinaa. Viime keväänä minulla oli meneillään aikakausi, jolloin halusin tyystin harmaat hiukset. Kirottua, mutta totta: perimäni ja siihen liittyvä hiusten korkea punapigmenttikonsentraatio estivät sen. Tai no olishan ne silkohapset saanu jos olis suostunu poltattaan karvansa nelin- viisinkertaisella blondaussatsilla, mutta mä kun halusin nimenomaan pitää ne hiukset. Harmaat hiukset jäivät siis haaveeksi, joka ehkäpä toteutuu, kun saavutan 70 vuoden virstanpylvään, Intohimoni harmaata kohtaan elää. Hankin siis nämä harmaat pöksyt H&M:n menneen kesän valikoimasta. Hintaa oli alle 30 euroa eli melko edullista. Harmaa poolopaita on Seppälästä, kyllä, Seppälästä. Voin sanoa, etten ole hirveästi tehnyt ostoksia Seppälässä. Minulla on kuitenkin tämä paita, joka oli huokea, hintaa oli peräti 8 € (ale). Paita on pari vuotta vanha. Lisäksi olemme laittaneet jalkaamme harmaat tennissukat (Äänekosken Ale-Makasiini), saatu lahjana.

Kuvan etualalla näet ruskean laukun, joka cliffhangerin tavoin johtaa meidät kohti loppuhuipennusta. Se on ostettu lähikirppikseltä eli Kierrätyskumppaneilta. Sanon niitä kuiteski kierrätyskavereiks, kun ne on vähän niinku kavereita ja kivoja kans. Laukku maksoi 2 euroa, siinä on monia ominaisuuksia, joista pidän: hinta, väri, tilavuus, materiaali.. Uskon, että laukku tulee vielä esille, myöhempänä ajankohtana, silloin kun sen aika koittaa.

*Helikopterihousut-
nämä housut on tehty erittäin kevyestä ja löysästä kankaasta. usein hyvin tilavat, saatetaan käyttää pyjaman alaosana. vyötärönauhoja käytetään pitämään housut ylhäällä. nimensä housut saavat ilmiöstä, joka ilmenee miehen etumuksen alueella, kun mieshenkilö liikkuu ripeästi ja ponnistelee ylös-alas(esim. naruhyppy) helikopterihousut jalassa.

Laukkuasiaa

2007-10-31T23:42:00.000+02:00

Tein löydön kirpparilta vastikään. Olin etsinyt jo pitemmän aikaa jotain kivaa isompaa nahkalaukkua, ja nyt se viimein käveli vastaan. Jee! Tykkään tästä laukusta todella paljon. Se ei ole ihan tavanomainen, ja sopii siten mun räiskähtelevään persoonaan hyvin (vrt. ilotulitteet). Hintaa tällä oli 5 euroa.

Nyt tässä samalla ajattelinkin siis kertoa hieman muista käytetyistä laukuistani. Nämä ovat siis tällä kertaa lempparilistalleni päässeet, niitä on toki lisää... Erään nimeltämainitsemattoman mieshenkilön (siis huom. ei Tuomaan!) mielestä minulla on liikaa laukkuja (ja kenkiä), mutta sellainen on nyt kyllä ihan pötypuhetta! Liikaa laukkuja?! Näähän on kaunottaria!

Vasemmalla rakkaat kotoa löytämäni laukut. Värikkään olen itse tehnyt ala-asteen käsityön tunnilla. Toiselle puolelle olen taiteillut nimikirjaimeni kangastussilla.. Jep. Sisällä olevaan taskuun olen piirtänyt pilviä ja auringon tai jotain. Taiteelliset lahjani taisivat olla hukassa sinä päivänä kun laukkuja koristeltiin... Laukku on valitettavasti rikki (toisesta puukahvasta puuttuu sellanen pikku nippelinappeli, joten se ei pysy oikein tangolla tee nimimerkki en osaa selittää), joten en ole päässyt sitä käyttämään hetkeen.

Toinen laukuista on äitini vanha, joten sillä on erityistä tunnearvoa.

Oikealla pieni näyte pikkulaukuistani. Kaikki ovat kirppareilta ostettuja. Pinkissä on peili läpän takana! Se ja valkoinen ovat Joensuusta Valintakirppikseltä, hintaa taisi olla jotain 7 euroa kipale. Ostin nämä muistaakseni samalla kertaa. Kultainen on Helsingistä joltain pikkukirpparilta, taisi olla jossain Ison Roobertinkadun tietämillä. Ostettu btw Tuomaan kanssa!

Ja sitten vimppana vielä kesällä Kanadasta joltain Ottawan kirpparilta ostettu. Maksoin 25 dollaria, mutta laukku oli monivärisyydessään niin ihastuttava, että päätin sen tuon rahamäärän arvoiseksi. Vihreää, keltaista, punaista ja sinistä! Sopii kaiken kanssa nimimerkillä täti monika!

Ja kyllä. Otin kuvat keittiön pöytätasolla loisteputken valossa. Tämä pimeys ei paljoa anna armoa. Mahdolliset etelänmatkat otetaan vastaan.

P.S. Myös sinulta Tuomas.

Viikonloppu

2007-10-23T17:13:00.000+03:00

Viikonlopusta jäi oikein kiva mieli. Söimme, joimme ja shoppasimme, puhuimme Michelle Pfeifferin tisseistä. Tein joitakin kirpputorilöytöjä ja shoppasin myös alennusmyynnistä muutaman hepeneen. Todella harvoin ostan mitään normaalihintaista vaatetta t nimimerkki opintotuki. Ja kun tottuu kirpputorihintoihin niin on hankala muutenkin palata takaisin maksamaan esim. topista 20 e tai mekosta 30-40 e, vaikka sitten olisikin varaa. Nyt sain Lindexin alennusmyynnistä kaksi toppia, tunikan/mekon sekä laukun hintaan 22 e. H&M vei rahojani enemmän (25 e), kokoelmani karttui mekolla sekä tunikalla.

Vasemmalla tämän päivän opiskelueleganssia uuden hameen sekä uuden topin avustuksella. Tunnustettakoon, että kaikissa Lindexiltä ostamissani vaatteissa sekä myöskin laukussa oli tuota samaa sinisen sävyä, joka on tätänykyää suuri ihastelujeni kohde. Sopii myös aika kivasti silmälaseihini sekä tukan väriin (toim. huom. Tuomas värjäs). Jalassa molemmissa kuvissa uudet lempparipoposeni, eli ystäväni Kellyn kesällä lahjoittamat.

Oikealla hamonen kirppariympäristössä (Tuomaan mainostama Kontti). Hintaa en muista, mutta sanoisin, että kolmisen euroa. Olin jo haaveillutkin tällaisesta korkeavyötäröisestä kynähameesta. Huomaa välihousut (äidiltä) sekä toinen uusista Lindexin topeistani.

Baarin menin uudessa sinisessä Lindex-mekossani, joka taisi olla kyllä tunika. Mutta katsos, jos laittaa alle välihousut, niin sehän on silloin ihan säädyllinen asu! Niillä mentiin, sekä korviksilla, joissa oli pikkukoiran hampaan jäljet (terveiset Maisalle). Kuvaa ei valitettavasti ole illalta, joten on tyytyminen henkariversioon. Oikealla vielä upea lila H&M-mekkoni, jota harkitsin päälle illan menoihin. Mielestäni nämä kaksi toimivat myös hyvin yhdessä, niin että sininen on alla.

Ja tiedättehän, mitä sanotaan naisista, joilla on paljon mekkoja.
Heillä ei ole tarpeeksi kaappitilaa.

Sinne ja takaisin

2007-10-22T18:06:00.000+03:00

Hei kaikki! Kuten kanssaihmiseni Maria aka. Bonnie (vrt. Tuomas aka Clyde) jo aiemmin toi esille, tein viikonloppuna matkan Joensuuhun tarkoituksena tavata ystäviäni.
Puhunko nyt totta vai oliko todellinen motiivini Joensuun hyvä kirpputorikanta? Joensuussa on useampi tarkastamisen arvoinen kirppari. Mainitaan vaikkapa Punaisen Ristin myymälä Kontti, jossa on miehillekin laaja valikoima takkeja (intohimoni). Fida on myös hyvin edustettu, kiitos paljon. Viereisessä kuvassa näemme tunnelmia Kontti-kirpparin edessä. Marialla on yllään Joensuun Fidalta ostettu pitkä takki ja kädessään Kontista ostettu sateenvarjo, joka toimii tässä päivänvarjona. Housut ovat lahja Kanadan suurelta kansalta, samoin kengät.
Itse olen enemmän aurinkolasien käyttäjä, nämä kyseiset on ostettu H&M:lta, UV-kerroin tuntematon. Huivi on Kontista, takkiin ja hanskoihin sijoitin noin vuosi sitten USA:n matkalla (Armani Exchange & Kenneth Cole New York). Jalkaan päätyi aamulla harmaat housut (H&M) ja upouudet vitivalkoiset Reebok-Classicit. Olen viime aikoina kehittänyt erityisen rakkaussuhteen mustaan, valkoiseen ja harmaan eri sävyihin. Vanha rakkauteni eli kirkkaat värit säilyttää silti asemansa.

Skottilainen takkinen ja hattu mallia 'Alppien Kuningas'. Takki oli miellyttävä ja tuntui hyvältä ellei jopa todelliselta löydöltä. Etuosa oli säämiskää tai sitä muistuttavaa materiaalia ja tosi miellyttävä, muuten materiaalina villa. Päätin silti laittaa takkisen sivuun, koska se olisi ehdottomasti vaatinut kaverikseen tämän hatun. Hattu oli valitettavasti liian pieni, ehkä jonkun hobitin ennen omistama. Minä taas olen ihmismies ja pääni on sentään kokoa 60. Jos sinä, Lukija, löydät jostain hienon hatun, joka on myös minun päähäni sopivaa kokoluokkaa, laita minulle siitä välittömästi tieto. Me toivomme lukijoiltamme interaktiivisuutta.

Nahkatakki, jossa karvakaulus. Muistan, että tämä sama takki oli viime kerrallakin siellä minua katselemassa, eli viime keväänä! Miksei kukaan ole ostanut tätä? Hintaa oli muistaakseni 25 €, joka ei suinkaan ole paha. Meneppä UFFille ja maksa tästä siellä jonkin verran enemmän. Takki haisi suht normaalilta käytetyksi vaatteeksi, ei tullut kyyneleitä, vaikka kuvassa vähän siltä näyttää. Karvakaulus ja -vuorikin olivat hyvässä kuosissa. No joka tapauksessa, ongelmana kohdallani oli käsieni pituus, joka koitui takin oston kannalta kohtalokkaaksi.
Ja tiedäthän, mitä sanotaan miehistä, joilla on on pitkät kädet?
-Heillä on pitkät hihat

Maria

2007-10-18T15:00:00.001+03:00

Hei vaan ja moi! Ajattelin aloittaa tyyliblogin pitämisen parilla asukokonaisuudella viime päiviltä. Viikonloppuna sitten varmaan hieman glamourimpaa, kerta Tuomas tulee kylään, ja se tykkää pukea mut leopardikuvioon, mustaan samettiin ja kultaketjuvöihin.

Vasemmalla poseeraan eteisessäni. Huomaa huulien törrötys. Villatakki on Lindexin ja raidallinen t-paita Kanadasta. Muut käytettyjä; laukku äidin vanha. Tärkein osa pukeutumistani ovat nämä kirpparilöydöt. Toi huulien törrötys on sitten se toiseks tärkein juttu.

Oikealla mun keittiö ja ruutuhame. Nyt taas Seppälän villatakki ja muut käytettynä ostettuja. Huomaa siisti keittiö: meikä on siivonnu sitä Tuomaan vierailua varten.

Mulla on kahet eri kengät, mutta en ollut vielä päättänyt kummat. Noi punaset on ai-van mahtava löytö Sallan kirpparilta, 1 e! Siinäpä oiva syy ottaa sallalainen tyttö-/ poikaystäväksi, (vrt Tuomas).